lauantai 27. kesäkuuta 2015

Filippiineillä, pt 1

Heippahei, ja terveisiä Filippiineiltä! Viime sunnuntaina lennettiin takaisin Suomen "kesään", ja olisikohan nyt korkea aika rustata matkapostausta? Koko reissua kun en viitsi yhteen postaukseen ympätä - sen verran roimasti kirjoitushammasta kolottaa, että tekstiä saattaa tulla pienen romaanin verran. Kuulumisista nyt vielä sen verran, että ollaan tässä viikon aikana nautiskeltu lähinnä pihaelämästä yllättävänkin hyvissä säissä muutamaa sadepäivää lukuunottamatta: meidän koti kun on sellaisessa "kuopassa", että heti lämpenee takapihalla, jos aurinko pääsee yhtään pilkahtamaan pilviverhon takaa. Mutta nyt siihen reissuun - yritän ympätä ajatuksenvirran joukkoon hintatietoja, suosituksia ynnä muuta "hyödyllistä" tietoa, mitä tarttui mukaan tältä reissulta, jos joku kyseiseen maailmankolkkaan reissua suunnittelee!

Kesäkuun toisena päivänä startattiin kohti Manilaa. Lennettiin Turkishilla suunnilleen kolmen tunnin mittaisella pysähdyksellä Istanbulissa, ja matkustusaikaa kului suunnilleen vuorokauden verran - näistä syvästi vihaamaani lentoaikaa rapiat 15 tuntia. Istanbul oli onneksi tuttu kenttä, joten fasiliteetit olivat tiedossa, ja täräytettiin oikeastaan suoraan koko myöhäisillan stop-overin ajaksi loungeen. Manilaan saavuimme alkuillasta, ja väsymyksestä puolikuoliaina nappasimme lentokenttätaksin hotellille. Mulla ei ole mitään muuta pahaa sanottavaa koko Filippiineistä, paitsi lentokenttätaksit, nuo ryöstöhintaiset pirulaiset. Lähellekään normaalitaksaa ei ole mahdollista päästä edes loistavilla tinkaamistaidoilla näiden monopolia pyörittävien kulkupelien kanssa, vaan on joko käveltävä pois lentokenttäalueelta tai otettava jokin julkinen kulkuneuvo kauemmas. Mukavuudenhaluissamme maksoimme tuon älyttömältä tuntuvan hinnan, hampaita kiristellen tosin. Illalla jaksettiin lähinnä vain käydä syömässä, ja sen jälkeen päästiin hetkeen, joka on itselleni aina alkumatkan kohokohta: oon aina ihan huumassa, kun pitkän matkustusrupeaman jälkeen pääsee nostamaan jalat ylös ja istumaan parvekkeelle vinkkulasin kanssa. Se on vaan mulle huippufiilis: ollaan vihdoin perillä ja mihinkään ei ole kiire, hengittelee vaan kuumankosteaa ilmaa, fiilistelee pimeää iltaa ja kuuntelee ja tuoksuttelee uutta paikkaa ympärillä.


Heti seuraavana päivänä nakkasimme rinkat takaisin selkään ja lähdimme uloskirjautumisen jälkeen kohti kotimaanterminaalia. Viime reissusta Filippiineille on ehtinyt kulua jo miltei kymmenen vuotta, mutta mielessä oli edelleen hataria muistikuvia terminaalista, joka jäi silloin mieleen sysip*skana ja toimimattomana: sen suuremmitta odotuksitta lähdettiin siis viettämään useampi tunti Ninoy Aquinolle odotellen myöhäisiltapäivän lentoa kohti Palawania. Mutta sehän yllätti vallan positiivisesti! Lensimme Cebu Pacificilla, joka lähti T3:sta - lentokentällä on tietojeni mukaan ripoteltuna neljä terminaalia, joista T3 lienee uusituin. T3 oli todellakin iloinen ylläri: terminaalin "yleinen osa" ennen turvatarkastuksia oli siisti ja miltei kiilteli uutuuttaan, ja yläkerroksesta löytyi jos jonkinlaista kahvilaa, kauppaa ja ruokapaikkaa - siellä tappoi aikaa mieluusti sen useamman tunnin odotteluajan, etenkin kun olin varautunut huonosti ilmastoituun, nuhjuiseen kokolattiamattoh*lvettiin, jossa tuurilla saattaisi olla yksi ylihintainen kahvila.


Manilasta suuntasimme siis Palawanin saarelle pääkaupunkiin Puerto Princesaan, minne lensi puolessatoista tunnissa. Puerton lentokenttä sijaitsee miltei kaupungin keskustassa pääkadun varrella, joten tricycle-kyyti miltei minne vain on suht edullinen - suomieurolla pötkii jo pitkälle. Useimmat ravintolat, kaupat ja majapaikat sijaitsevatkin lentokentälle päättyvän, joidenkin kilometrien mittaisen Rizal Avenuen varrella tai välittömässä läheisyydessä, joten liikkuminen jalan tai trikellä on helppoa ja edullista. Itse olimme arponeet majapaikaksemme kuitenkin Go Hotels-ketjun hotellin muutaman kilometrin päässä keskustasta. Go Hotels tarjoaa Omppuhotellien tyyppistä, huokeaa majoitusta sloganilla "A place for every Juan". Huone taisi maksaa vähän päälle kympin yöltä, mikä ei mielestäni ollut lainkaan paha ihan oikeasta, siististä ja ilmastoidusta hotellihuoneesta, peukku siis sille. Hotelli sijaitsi myös hiljattain valmistuneen, Palawanin ainoan jättiostoskeskuksen, Robinsons Placen, naapurissa, joten sekin "nähtävyys" tuli koluttua iisisti läpi.


Vietimme Puertossa ainoastaan yhden kokonaisen päivän, jonka päätimme pyhittää suurilta osin univeloista ja hienoisesta jet lagista toipumiseen - suuremmat aktiviteetit jäivät siis tältä osin kokematta. Monet ottavat täältä päiväreissun esimerkiksi Honda Bayn saarihyppelyille tai Underground riverille - me ajattelimme saavamme kylliksi saarielämää reissun edetessä, joten jätimme väliin ja kiertelimme lähinnä Puertossa. Kovin pitkää aikaa en suosittele kaupungissa viipymään, sillä se on lähinnä kauttakulkuspotti hienompiin maisemiin muualla saarella. Juurikaan mitään mullistavaa nähtävää kaupungissa ei ole, mutta mahansa saa täyteen ravintoloissa, ja mikä tärkeintä: pankkiautomaatti. Palawanin ainoat automaatit kun ainakin toistaiseksi sijaitsevat Puerto Princesassa, joten nostot kannattaa tehdä fiksusti. Raha-asioista myös sen verran, että ainakin tällä hetkellä euron kurssi on melko surkea: eurolla osti noin viisikymmentä peso(st)a riippumatta paikasta. Lentoasemilla kurssi oli vielä surkeampi, noin 45 PHP:n paikkeilla, ja automaateissa himpun alle 50 PHP.



Seuraavana etappina meillä oli San Vicente, eikä meillä totta puhuen ollut mitään käsitystä siitä, kuinka päästä paikalle. Monet pysähtyvät Port Bartoniin matkallaan kohti El Nidoa, mutta olimme sattuneet bongaamaan niin kivannäköisen majapaikan, että homma oli sillä sinetöity. Pyydettiin siis apua hotellin henkilökunnalta, joka oli vähän pihalla siitä, miten siirtyminen kannattaisi suorittaa: yrittivät koko illan ottaa selville, mitenköhän San Vicenteen pääsisi ja säätää meille paikkoja johonkin San Vicenteen lähtevään vaniin, ilmastoituun minibussiin. Lopulta yhden jälkeen yöllä tuli soitto huoneeseen: viideltä aamulla ehkä lähtisi van - joo ei kiitos, luotettiin mieluummin tuuriin ja lähdettiin hieman inhimillisempään aikaan, kasin jälkeen aamulla, kohti San Josen terminaalia, josta ehkä lähtisi busseja kohti määränpäätämme. Lopulta kaikki sujui ihan mainiosti: tricycle-kuski heitti meidät suoraan San Vicenteen starttaavan bussin eteen, odoteltiin tunnin verran ja sitten oltiinkin jo tien päällä. Bussimatka itsessään oli jo jonkinasteinen elämys: ilmastoimaton ja ikkunaton, täpötäyteen pakattu kulkupeli, jonka vaihteisto reistasi etenkin ylämäissä, ja sitä pysähdyttiin ropailemaan tien varteen tämän tästä. Perille kuitenkin päästiin; hitaasti, mutta varmasti.



Suunnilleen kuuden tunnin köröttelyn jälkeen saavuimme määränpäähän: iloisena yllärinä vielä bussipojat heittivät meidät yskivällä dösällä suoraan hotellin eteen, vaikkei se kenties ihan reitille sattunutkaan. Hotelli, Peace and Love Resort, oli kenties kukkulan korkeimmalla kohdalla ja tarjosi huikeat maisemat San Vicenten lahdelle, mukavimmin tarkkailtuna paikan jyrkänteen reunalla sijaitsevasta infinity-altaasta. Olimme perillä jälleen vain pari yötä, joten otettiin iisisti, lueskeltiin kirjaa riippumatossa parvekkeella, uiskenneltiin ja käytiin tutkimassa pientä San Vicenteä - lomarentoilua parhaimmillaan, sanon minä!

Nyt taidan lopettaa tarinoinnin tältä erää tähän, ja jatketaan seuraavalla kerralla reissumme kohokohtaan: päiviin todellisella paratiisisaarella! 

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Lomafiilis

Heissan taas pitkästä aikaa!

Täällä alkaa olla ihan totaalinen lomameininki: eilen illalla pudotettiin auton ja kodin avaimet isoveikalle, tulosteltiin varauslappusia ihan varmuuden vuoksi, pakkailtiin rinkkoja ja tänään illansuussa otetaan nokka kohti Filippiinejä. Ei paha kesänaloitus, ei laisinkaan! Meidän reittihän kulkee siis seuraavasti: ensinnä Istanbulin kautta Manilaan, siitä lento Palawanin saarelle Puerto Princesaan ja saaren kiertelyä muutama viikko, minkä jälkeen vice versa. Aluillaan oleva sadekausi saattaa päästä yllättämään reissaajan, mutta eipä ainakaan pitäisi tulla kylmä!


Rinkka ja läppäri eivät sovi mun pääkopassani yhteen ainakaan näin muutaman hassun viikon reppumatkalla, joten reissuun lähdetään pelkkien kännykänruppanoiden voimin. Ajattelin kuitenkin herätellä henkiin jo ajat sitten pölyttymään jäänyttä Instagramiani (koska siellä itse tykkään seurata kaikkein mieluiten muiden matka- ja lomakuvia, vaikka ihan surkea sitä sydännappulaa painelemaan olenkin) ja täräyttää sinne kaikenlaista matkan varrelta, kunhan sopiva wifi-verkko sattuu kohdalle. Klikatkaa siis ihmeessä *tänne*, jos lomakuvat kiinnostavat :)

Loistavaa kesäkuun alkua kaikille, nähdään Instagramissa ja sitten kesä-heinäkuun vaihteessa jälleen täällä blogin puolella! Aiheita on takataskussa vaikka millä mitalla, ja matkan jälkeen toivon mukaan myös aikaa ja inspiraatiota postailuun :)

torstai 30. huhtikuuta 2015

Vapputerkkuja!

Yllättävänkin aurinkoisen vappuaattoiltapäivän jälkeen ajattelin tulla tänne rikkomaan blogihiljaisuuden vielä tämän kuun aikana ja toivottamaan kaikille mainiota vappuvapaata! Meillä aatto on sujunut lähinnä omalla pihalla rentoillen: Helsingin keskustan ihmisvilinä ei enää oikein jaksa houkuttaa... Ja mikäpä siinä ollessa: ensimmäistä kertaa tänä keväänä terassilla tarkeni paitahihasillaan kirjaa lukien miltei iltaan saakka! Meidän varsinaiset vappupaardit ajoittuvatkin huomiselle; hankittuna on niin kuplivaa, brunssievästä kuin vähän myöhemmän iltapäivän lätkämatsimässyä sille sekalaiselle joukolle, joka lienee huomenna suuntaamassa meille vapunpäivän viettoon... Pihakin alkaa olla jo miltei kesäkunnossa huomisia ja muitakin tulevia pihakekkereitä varten :)



Mukavaa aattoiltaa kaikille!