sunnuntai 30. joulukuuta 2012

If I was a rich girl...

Tänään se iski: Kenian-matkaan on enää puolisentoista viikkoa! Muuton ja jouluhässäköintien pauloissa en ole ehtinyt jännittää, saati suunnitella tulevaa matkaa oikeastaan ollenkaan. Ensimmäistä kertaa elämässämme tosin lähdemme kaukomatkalle matkatoimiston kautta varatulle reissulle, joten käytännön suunnittelut on onneksi hoitanut puolestamme matkatoimiston täti. Mutta onhan tässä vielä jos jonkinlaista säädettävää! Malarialääkitys pitäisi hommata mieluiten jo eilen, pitäisi katsoa sopivat vaatteet safarille, hakea matkalaukut vanhempien varastoista, hankkia kameraan vara-akku ja mahdollisesti uusi objektiivi, selvittää, kannattaako rahanvaihto ja missä, ostaa matkalukemista, printtailla ulos kiinnostavat nähtävyydet ja tehtävyydet Mombasan ympäristössä jajajajaja... Mitä teen minä? Selailen netistä vaatteita, jotka haluaisin ottaa mukaan matkalle. Vaatteita, jotka eivät varmaankaan edes ehtisi Suomeen ennen lähtöä, ja joihin mulla ei todellakaan ole tällä hetkellä varaa. Loogista, eikö vaan?
 
 
 
Huomenna jälleen töihin, ja siitä sitten viettämään vuodenvaihdetta! Taitaa tulla melko iisi uusi vuosi, sillä flunssa painaa päälle täydellä teholla edelleen.
 
Miten te aiotte viettää vuodenvaihdetta?
 


perjantai 28. joulukuuta 2012

Joululahja #1: Tuhdit töppöset

Pakkaskelien luottovarusteekseni ovat nousseet karvatöppöset niin sisä- kuin ulkotiloissakin, mikäli tilanne vain suinkin sallii. Eiväthän ne kauniita ole, ja sirous niistä on kaukana, mutta mitäpä sitä ei tekisi palelevien varpaiden tähden? Tällä hetkellä ahkerassa käytössä ovat olleet nilkkamittaiset Emun perus-Stingerit sekä pohjemittaiset Moun eskimobuutsit - käyttökenkien kokoelmassa on ollut siis selkeästi täysmittaisten töpöttimien mentävä aukko. Se korjaantui, kun Rikun hankkimasta joululahjapaketista paljastuivat Australia Luxe Collectiven Spartan Knit -buutsit!
 
 Btw, vasta näiden nettisivuilta hiffasin, ettei tuo logo yritäkään esittää epämuodostuneita pusuhuulia, vaan onkin sinetti, minkä sisällä on Australian valtion silhuetti! Jeppistä.
 
Kokeilen mielelläni uusia merkkejä tässäkin kategoriassa, ja ALC oli minulle ihan uusi tuttavuus. Näin pikaisen tutustumisen perusteella nämä vaikuttavat erittäin laadukkailta, lämpimiltä ja kestävänoloisilta poposilta. Ja se vuori sitten! Niin pehmeää karvaa, että tekisi mieli lähteä saapastelemaan näillä ihan paljain varpain - silkkaa luksusta verrattuna esimerkiksi omien Emujeni karkeavillaisiin sisuksiin. Aivan mahtava ja eritoten tarpeellinen joululahja siis - me veeery happy! Suomeen näitä saa esimerkiksi *täältä*, ja kantsii ottaa oma koko tai puolikasta pienempi, jos on tarjolla.
 
 Juu, en vieläkään ole kehittynyt tossa peilin kautta kuvaamisessa, haha!
 
Rauhallista vuoden viimeistä viikonloppua teille kaikille!

Jotain pientä aleista...

Käytiin tänään katselemassa vähän alemyyntejä kotimatkan varrella Jumbossa. Eipä tuolta tarttunut mukaan kuin yksi neulepaita, vaikka useimmissa vähänkin kiinnostavissa kaupoissa yritin käydä edes vilkaisemassa. Tuntuu, että vuosi vuodelta mallistot vaihtuvat niin nopsaan etenkin edullisemmissa liikkeissä ja pienempiä alekausia pyörii pitkin vuotta, ettei perinteisiin kesä- ja talvialeihin ole jäänyt esille kuin ne surullisimmat rätit, joita kukaan ei ole vaivautunut ostamaan. Mua ei myöskään hirveästi inspiroinut pyöriä työpäivän jälkeen ihan liian lämpöisessä vaateparressa pitkin aleruuhkia, joten päätin säästää shoppailukiintiöni netin puolelle, nimittäin Net-a-porterin ale alkoi eilen!
 
Eilen en millään ehtinyt selailemaan netin antimia, joten parhaat ja himotuimmat palathan sieltä ollaan varmasti napattu nenän edestä jo tuoreeltaan. Muutenkin myös tämän luottokauppani sale-section oli omalle kohdalleni pieni pettymys: tavallisesti alen alussa selailuun on vierähtänyt melkein koko ilta - nyt riitti vajaa tunti. Jotain pientä päätyi ostoskoriinkin; tässäpä siis meikäläisen ensimmäiset ja luultavasti ainoat aleshoppailut (lukuunottamatta tuota aiemmin päivällä ostamaani paitaa):
 
 
Ensimmäisenä ostoskoriin päätyivät Burberry Shoes & Accessoriesin kumisaappaat nahkakoristeluilla. Tänään tuli jälleen todistettua, että kumisaappaat ovat poikaa syksyn ja kevään lisäksi myös Suomen talvikeleissä (ja, noh, useimmiten kesälläkin), joten asiallisen näköiset saappaat tulevat aina tarpeeseen! Missonin värikkään pannan tilasin erityisesti parin viikon päässä siintävää Kenian-matkaamme ajatellen. Mun mielestäni tuo väritys sopii siihen fiilikseen, mikä mulla matkasta on jo näin etukäteen!
 
Lisäksi klikkasin ostoskoriin pari Aubin & Willsin paitaa. Hamstraan kivannäköisiä puuvillaneuleita, kun villaa en voi juurikaan käyttää sekoitteenakaan, ja lähiaikoina olen ollut erityisen ihastunut keltaiseen väriin. Vielä en keltaista ole juurikaan testannut vaatteissa, joten saas nähdä, sopiiko se omiin väreihini! Harmaan lisäsin tilaukseen viimeisenä kevättä ja kesää ajatellen: se vaikuttaa ihanan kevyeltä rentoilupaidalta, joita nyt ei vaan koskaan voi olla liikaa kaapissa!
 
Mitenkäs te - oletteko jo ehtineet aleihin, ja onko löytynyt mitään sopivaa?

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Lumitöissä

Tänä vuonna kyllä saatiin valkoinen joulu tänne eteläänkin, ja lunta oikein olan takaa! Iltsarin nettiversio taisi tänään otsikoida, että suurin lumimäärä koko Suomessa on tällä hetkellä Helsinki-Vantaalla, joka on tuossa ihan kodin liepeillä. Saatiin siis heti myös kunnon kickstart tähän omakotiasumiseen kaikkine hienouksineen, joihin kuuluvat myös lumityöt. Oikeastaan päästään melko helpolla: etupihalta ei tarvitse kolata puhtaaksi kuin rappujen edusta ja autopaikka, eikä takapihalle pakosti tarvitsisi edes tehdä mitään. Riku innostui kuitenkin lumitöiden tekemisestä niin kovasti, että myös suuri osa takapihasta on kuoriutunut lumipeitteen alta. Mutta eipä tuo lumi siltikään pihalta ainakaan heti loppumaan pääse:



Kuvissa siis ihan "normaalikorkuinen" aita, joka osin on jäänyt lumimassojen alle. Pieni apulainen oli myös eilen messissä lumitöissä:



Tosin koiruutta ei jaksanut kolaaminen ja lumessa telmiminen kovin kauaa kiinnostaa, vaan aika nopsaan luminaama lähti anelemaan portsarilta pääsyä sisälle takan lämpöön:


Nyt päästät tai mä tuun läpi tästä ikkunasta!

Oikein kivaa loppuviikkoa kaikille!

tiistai 25. joulukuuta 2012

Aaton tunnelmia

Sinne se meni - jouluaatto! Tämän joulun vietimme ihan kotosalla: olimme kutsuneet mun vanhemmat aatoksi kylään, ja isoveikankin kävimme hakemassa keskustasta iltapäivällä syömään. Karseassa kelissä täältä Vantaan perukoilta ensin Helsingin keskustaan ajellessa ja sen jälkeen illansuussa vielä veljeä takaisin viedessä vierähtikin pari tuntia! Jouluaamu startattiin riisipuurolla ja päivä jatkui myös varsin perinteisesti: oli jouluruokaa, saunaa, takan ääressä punkkulasin kera istuskelua, pienten lahjojen jakoa, lautapelejä ja rentoutumista.
 



 
Ja siellä myös joku pieni tonttu kurkkii yläkerran puolelta alakerran menoa...
 
Tänään syötiin vielä eilisten ruokien rippeitä lounaaksi, ja sitten vanhempani lähtivät ajelemaan sakenevassa lumipyryssä kohti kotia. Onneksi olivat päässeet hyvin perille saakka! Vielä huomisen saa makoilla ja ottaa rennosti - välipäiviksi mä menenkin sitten taas töihin. Saa nähdä, millainen aavetalo meidän toimisto torstaina ja perjantaina on, kun tietääkseni kovin moni pitää välipäivät vapaana. Noh, ainakin saa hoitaa vuoden loput rästihommat alta pois ihan rauhassa ennen vuoden vaihdetta!

maanantai 24. joulukuuta 2012

Relax, take it easy

Ihanaa jouluaattoa kaikille - rentoutukaa!

Pesonen odotteli malttamattomana kinkkua eilen illalla



sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Iltaherkku: Juustoteeleipä

Itse en ole kummoinen ruuanlaittaja tai leipuri, joten omat leipomukseni rajoittuvat usein sellaisiin "et vaan voi epäonnistua"-resepteihin, joiden tekoa harjoiteltiin jo yläasteen ekoilla kotitaloustunneilla. Mutta voihan yksinkertainenkin olla herkkua, kuten teeleipä, joka on nopea kyhätä kokoon vaikkapa iltapalaksi. Yleensä laitan joukkoon sekä juustoa että porkkanaa, mutta tällä kertaa porkkana uupui varastoista, joten pelkkä juustoversio sai kelvata.


 Juustoteeleipä
4 dl vehnä- tai sämpyläjauhoja
1 dl juustoraastetta, itse raastoin Oltsua tällä kertaa
(0,5 - 1 dl porkkanaraastetta)
2 tl leivinjauhetta
1 tl sokeria
½ tl suolaa
1 ½ dl kylmää maitoa
2-3 rkl öljyä
1. Sekoita kuivat aineet ja juusto keskenään, minkä jälkeen lisää maito ja öljy.
2. Sekoita taikina tasaiseksi ja taputtele se kahdeksi tai kolmeksi vajaan sentin paksuiseksi levyksi pellille. Painele pintaan reikiä haarukalla.
3. Paista 225 asteessa noin 15 minuutin ajan.

Superhelppoa ja hyvää - itselleni lämpimän teeleivän päällysteeksi riittää pelkkä Oivariini tai voi!

PS. Ai jäikö vähän viime tinkaan tuo joululahjojen ostelu? Tänään juoksin ympäri Stockaa illalla kuuden jälkeen keräilemässä erilaisia lahjoja pukin konttiin. Noh, vältyinpähän ainakin jouluruuhkalta, sillä näin aatonaattoiltana sai aika rauhassa kierrellä, eikä tarvinnut jonottaa kassoillekaan :)

lauantai 22. joulukuuta 2012

Pikku apulainen

Meitä auttelee alakerran siivouksen kanssa Rikun Tobiksi nimeämä apulainen: robottipölynimuri. Ajattelinkin jakaa joitain omia kokemuksiani tästä huristimesta! Koska emme olleet kovin vakuuttuneita moisen kapistuksen tarpeellisuudesta ja toimivuudesta, valitsimme omaksemme mallin markkinoiden edullisimmasta päästä. Oma Tobimme on Samsung NaviBot SR8845, joka tällä hetkellä irtoaa Gigantin verkkokaupasta 289 eurolla. Itse maksoimme imurista parisen kymppiä vähemmän juurikin samasta paikasta tilattuna, joten jonkinlaista joulupreemiota näyttää "se on vaan tyhmää maksaa liikaa"-putiikki vehkeisiinsä iskeneen. Lisäksi Gigantti näyttää pitävän eri hintoja nettikaupassa ja toimitiloissaan: kun itse ostimme tämän, ajattelimme hakea sen suoraan kaupan hyllyltä. Sielläpä hinnaksi oli merkitty huomattavasti suurempi summa, 349€! Tilasin siis imurin samana iltana nettikaupan kautta toimitettuna samaiseen liikkeeseen, ja sain noutaa sen heti seuraavana päivänä samasta liikkeestä kahdeksaa kymppiä halvemmin ja noudettuna toki ilman toimituskuluja. On kyllä hieman erikoista logiikkaa - ehkäpä myyjien palkka ja liikkeen ylläpitokulut on jotenkin laskettu myymälässä esillä olevien tuotteiden hintoihin. Mutta voinhan mä mennä kyselemään siltä myyjältä asioita tuotteesta ja tilata sen jälkeenpäin halvemmalla nettikaupasta? No joo. 


Yläkerran siivoamista sekä alakerran nurkkien ja täsmäimuroinnin hoitoon meillä on toki vielä vanha "perinteinen" pölynimurimme, joten tämä on käytössä lähinnä alakerran suuren tilan siivoamiseen. Käytössä Tobi on osoittautunut mainioksi kaveriksi! Laattalattialla sekä matalien mattojen yli se liikkuu suhteellisen vaivattomasti, ja ainakin "likaboksin" täyteydestä päätellen se syö kissankarvat, sun muut roskat ehkä jopa huolellisemmin kuin itse suhaillessani pölynimurin kanssa hieman suurpiirteisesti ympäri asuntoa. Myös sohvan alta se harjailee tunnollisesti, kun sinne onneksi mahtuu. 

Käytimme tätä myös muutaman viikon ajan suhteellisen ahtaassa kerrostaloasunnossamme, ja sielläkin se osoittautui jossain määrin toimivaksi. Noin sentin korkuisten kynnysten yli Tobi ei jaksanut kiivetä, mutta muuten se osasi navigoida muuttolaatikoidenkin keskellä tiensä laatikottomille lattiapinnoille ihan hyvin. Kovin tiiviisti kalustettuun ja lattiapinta-alaltaan pieneen asuntoon en ehkä tätä suosittelisi, sillä hyöty saattaa jäädä siellä kovin pieneksi. 

Pesosta kiinnostaa, mikä tuo ötökkä oikein on! Aluksi se jaksoi seurata sitä koko imurointikierroksen ajan, mutta nykyään kissa keskittyy mieluummin nukkumiseen.
 
Olemme nyt käyttäneet tätä uudessa asunnossamme noin viikon ajan lähes joka päivä, ja Tobi osaa jo suunnistaa ympäriinsä suhteellisen hyvin - tämä kun piirtää muistiin jonkinmoisen kartan asunnosta. Roikkuvista johdoista se ei tykkää laisinkaan, ja esimerkiksi tietokoneen piuhat pitää nostella ylös ennen imurointia. Etenkin takaisin lataustelakkaansa palaamisessa sillä on välillä vaikeuksia ja se saattaa jäädä hurisemaan jonnekin nurkkaan, joten yksinään en ole sitä jättänyt tänne päivän aikana imuroimaan. Itseäni ei tosin haittaa yhtään se, että se viipottaa menemään täällä silloin, kun itse olen paikalla: silloin voi myös jaksaessaan siirrellä tuoleja sun muita huonekaluja sen tieltä, jotta se pystyy imuroimaan mahdollisimman paljon. Ihan nurkkia pitkin se ei onnistu painelemaan edes "edge"-modella, joten nurkat täytyy välillä imuroida itse.

Voin suositella tätä ratkaisua muille imurointia inhoaville laiskamadoille! 

perjantai 21. joulukuuta 2012

Nenä kirjassa

Parit lukemani kirjat jälleen tähän väliin, jos saan suositella. Molemmat näistä tuli lukaistua melkein yhdeltä istumalta, sen verran mielenkiintoa aihepiirit herättivät ainakin itsessäni. 

Barbara Demick: Suljettu maa. Elämää Pohjois-Koreassa

Suljetun maan kirjoittaja Barbara Demick on haastatellut Pohjois-Koreasta loikanneita ihmisiä vuodesta 2001 alkaen. Tässä kirjassa hän kuvaa kuutta ihmiskohtaloa, taustoja ja syitä siihen, miksi he päätyivät pakenemaan maasta, jolla omien sanojensa mukaan "ei ole mitään kadehdittavaa maailmalta". 

Pohjois-Korea ja sitä ympäröivän salamyhkäisyyden verhon raottaminen on kiehtonut itseäni jo pidemmän aikaa. Miltä näyttää elämä maassa, jonka koko olemassaolo perustuu harhakuvitelmiin omasta suuruudesta, ja jonka falski julkisivu on jo selkeästi paljastunut kuvien ränsistyneistä, mutta tarkoin kriteerein valituista turistikohteista levitessä ympäri maailmaa? Demick raottaa tätä verhoa omalta osaltaan kertomalla ihan tavallisten pohjois-korealaisten elämästä. Sananvapautta ei ole; naapureista kuka tahansa saattaa kuunnella seinän takana ja ilmiantaa sinut puolueelle, jos satut lausumaan pienenkin nuhteen hallitusta vastaan. Ihmisarvo periytyy sukupolvelta toiselle ja luokittelu muistuttaa kastijärjestelmää: edes tottelevaisuus ja nuhteettomuus ei takaa himoittua puolueen jäsenkirjaa, jos satut syntymään väärään perheeseen. Syystä tai toisesta maanpetturuudesta tuomittujen ja sodan aikana Etelä-Koreasta paenneiden ihmisten jälkeläiset ja sukulaiset ovat ikuisesti tuomittuja alempaan kastiin; jos Suomi olisi samankaltainen maa, itsekin lienisin osa alinta yhteiskuntaluokkaa Karjalasta tulleine isovanhempineni. Nälänhätä on alituisesti läsnä, ja se pienikin ruoka-apu, jota maa suostuu vastaanottamaan, tuntuu häviävän byrokraattisen järjestelmän syövereihin päätymättä nälkään kuoleville kadunmiehille ja -naisille. 

Kirjassa ääneen pääsevät niin eri yhteiskuntaluokista tulevat rakastavaiset, uhrautuva lääkärisnainen, kadulle päätynyt pikkupoika, johtajalle uskollinen perheenäiti kuin hänen kapinoiva tyttärensäkin. Kaikki heistä eivät edes olleet haaveilleet elämästä rajan toisella puolen, vaan päätyvät ylittämään rajan jokainen omista syistään. He myös joutuvat huomaamaan, ettei uudessa elämässä alkuun pääseminen olekaan helppoa ja yksinkertaista vauraassa Etelä-Koreassa: koko elämän joutuu aloittamaan uudelta pohjalta, karistamaan kannoiltaan menneisyyden haamut ja opettelemaan tekemään omaa elämäänsä koskevat päätökset itsenäisesti. 


Leah Chishugi: Pitkä matka paratiisiin. Pako Ruandan kansanmurhan keskeltä.

Ruandan kansanmurha on asia, joista muistan kuulleeni uutisointeja ala-asteikäisenä. Silloin en oikein edes ymmärtänyt, mitä sana tarkoittaa - mieleen jäivät lähinnä lapsen korvaan hauskalta kalskahtavat hutut ja tutsit. 

Kirjassa vuoden 1994 kansanmurhasta selviytynyt Leah Chishugi kertoo oman tarinansa: kuinka pääsi pakenemaan maasta, jossa ystävät teurastivat toisiaan silmittömän raivon vallassa, miehet surmasivat vaimonsa ja lapsensa - ja kaikki tämä vain "erinäköisen nenän vuoksi". Ennen sodan puhkeamista Chishugi oli onnellinen, vauraan tutsiperheen tytär, joka haaveili lääkärinopinnoista ja työskenteli mallina. Hän oli onnistunut sulkemaan silmänsä pinnan alla kytevältä väkivallalta, ja oli juuri saanut lapsen ensirakkautensa kanssa, kun helvetti puhkesi valloilleen kotikaupungin kaduilla Ruandassa. Chishugi joutui pakenemaan pitkän ja vaarallisen matkan Ruandasta Zaireen pieni poika kainalossaan, ja onkin suoranainen ihme, että hän selviytyi kaikesta matkalla kohtaamastaan elossa. Zaireen päästyään Chishugi pelkäsi raakalaismaisen väkivallan leviävän rajan toiselta puolelta maahan, eikä halunnut jäädä paikoilleen. Hänen matkansa paperittomana ja rahattomana pakolaisena kulki läpi Afrikan mantereen ja matkusti lopulta Isoon-Britanniaan, jonne asettautui pysyvästi. 

Kirja ei kuitenkaan ole pelkästään kuvausta sodan tai pakomatkan kauhuista ja vastoinkäymisistä, vaan mukana on toivonpilkahduksia: ihmisiä, jotka henkensä kaupalla ovat valmiita auttamaan toisia hädässä. Lisäksi tarinaan sisältyy myös onnellisia loppuja: Chishugi onnistuu löytämään kuolleeksi luulleen aviomiehensä, kuten myös osan perheenjäsenistään vuosien jälkeen. Chishugi kuvaa myös traumoista selviytymistään ja sopeutumistaan täysin uudenlaiseen elämään: sukujuuriensa kieltämisen, maasta toiseen vaeltamisen vailla päämäärää, sisuskaluja viiltävän, epämääräisen tyhjyyden tunteen. 

Molempia kirjoja voin suositella erilaisista ihmiskohtaloista kiinnostuneille lukijoille! 

torstai 20. joulukuuta 2012

Tee-se-itse-miehen narikka

Itse olen yksinkertaisesti aivan liian laiska jaksaakseni ripustaa arkitakin vaikkapa töistä tullessa siististi henkariin, joten pystynaulakko on meillä ihan ehdoton! Mietiskelin pitkään uutta kotia varten Latva-naulakon hankkimista, mutta päädyimme vanhaan ja tuttuun kaveriin. Useimmin käytettyjen takkejen narikkana meillä on jo vuosien ajan toiminut ehtaa suomalaista käsityötä oleva naulakko, jonka isäni on vuooosia sitten kasannut kokoon tummasta marmorilevyn palasesta, metalliputkesta sekä ripustimina toimivista muttereista. Kuulostaa vähän hasardilta näin kirjoitettuna, mutta toimii erittäin hyvin! Se löysikin heti itselleen oman pesän portaiden ja varastotilojen välisestä kolosta. Tällainen kapistus on kyseessä:




Joulu se vaan lähenee päivä päivältä! Itse aiomme viettää tänä vuonna aattoa meille erittäin epätyypilliseen tapaan, sillä olemme kutsuneet mun vanhemmat aatoksi yökylään. Kinkku muine tykötarpeineen käytiin hankkimassa tänään, enkä kyllä voi suositella kenellekään suburbian jättikauppakeskuksen jouluhärdelleihin sukeltamista juuri toimistotyöajan päätyttyä - jo parkkihalliin sai jonottaa vartin verran suuntaansa. Mutta huomenna se vihdoin alkaa: joululoma!

PS. Löyhästi otsikkoon viitaten: onko kukaan muu ummikkona Helsinkiin muuttanut viettänyt tovin jos toisenkin pähkäillessä, että mikä hiivatin Narikkatori?

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Meidän perheen joulupuu

Tervetuloa vaan, joulu, meillekin! Joulukuusta emme ole suunnitelleet ainakaan täksi jouluksi hankkivamme. Muitakaan joulujuttuja en ole suuremmin ehtinyt miettiä, hankkia saati laittaa paikoilleen - paitsi joulupuun! Häissämme onnentoivotusten ja terveisten jättöpaikkana toimi "vieraskirjapuu", jonka R omin käsin maalasi ja kursi kokoon. "Ohjeet" puuhun löytyvät klikkaamalla *tästä*. Mun mielestäni se on hieno muisto, mutta edellisessä asunnossamme meillä ei ollut sille sopivaa paikkaa ja se sai hävetä nurkassa näihin päiviin saakka. Uudessa kodissa puu löysi paikkansa eteisen senkin päältä. Oksia tosin on ehtinyt katkeilla kuljetusten yhteydessä, mutta mitäpä me pienistä. Muuttolaatikoiden kätköistä löytyi myös pieni pussillinen kuusenkoristepalloja, jotka ripustelin puun oksille tuomaan nyt edes jotain joulufiilistä tähänkin huusholliin! Kas, tässä meidän "joulukuusemme":





Eihän se nyt äärettömän jouluinen ole, mutta ainakin mä yritin! 

tiistai 18. joulukuuta 2012

Ensitunnelmia uudesta kodista

Kiireinen muuttoviikonloppu mennä hujahti yhdessä vilauksessa. Saimme Rikun kaverin töistä lainaan jätti-ison pakettiauton, joten tavaranhakureissuja ei onneksi tarvinnut tehdä kovin useita. Perjantai-iltana muuttoavuksi uhrautuivat mun vanhempani, ja lauantaina paikasta toiseen siirtyivät suuremmat esineet kaveriporukan avustuksella. 

Sunnuntaina piti vielä hakea muutamia juttuja Ikeasta ja Stockalta, täydentää ruokavarastot sekä palauttaa pakettiauto: päivä vierähti iltaan ihan hujauksessa ympäriinsä ajellessa! Meidän oli tarkoitus vielä kasata pesutorni sekä laittaa loputkin vaatteet ja kengät paikoilleen, mutta molemmille iski täydellinen kisaväsymys. Muuttohommien sijaan pantiinkin päälle sauna, R laittoi itselleen paahtopaistin uuniin ja virittelimme takan ensi kertaa päälle. 

Tänään illalla alkoi jo vihdoin näyttää siltä, että koko muuttokuorma on tullut purettua muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta, jotka vielä hakevat paikkaansa. Fiilis on älyttömän väsynyt, mutta erittäin hyvä - mikäs tässä näpytellessä postausta lämpimässä takan edustalla ikiomassa kodissa! Oikeastaan ainoa asia, mitä tällä hetkellä osaa kaivata, on aamuruuhkattomuus. Olen aina aikaisemmin ajellut töihin "vastavirtaan", eli keskustasta poispäin, joten olen saanut aika rauhassa ajella töihin - päinvastoin kuin täältä töihin huristellessa.   Mutta sen pidemmittä puheitta, tässäpä vielä parit kuvat ihan satunnaisista jutuista:











Kivaa joulunalusviikkoa kaikille!

maanantai 17. joulukuuta 2012

Haastetta pukkaa

Vartijan Morsian oli heittänyt mua haasteella, jonka ajattelinkin toteuttaa heti, sillä näissä muuttotohinoissa en ole oikein ehtinyt mietiskellä uusia postauksia! Olen nähnyt tämän haasteen toteutettuna jo aika monessa blogissa, joten en nyt ehdi miettiä keitään haastettavia, mutta laitan kuitenkin loppuun omat kysymykseni - toteuttakaa toki kaikki halukkaat!

Säännöt:
1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

1. Tietääkö puolisosi, että bloggaat? Mitä hän on blogin pitämisestä mieltä?
Tietää kyllä. En mä ole oikeastaan kysynyt asiasta mielipidettä, mutta kyllä se tätä ainakin silloin tällöin lukee, eikä ainakaan ole kieltänyt pitämästä ;)
2. Mikä häiden järjestelyssä stressaa/stressasi sinua eniten?
Hmm. Lähdin järkkäilemään omia häitämme aika lailla nollaluokan pohjatiedoilla häiden järjestelyistä, joten oikeastaan kaikesta piti ottaa itse selvää. Etenkin sormuksen hankkimista stressasin, kun en tiennyt sormusasioista juuri mitään ennen vihkisormuksen hankkimista. 
3. Mitkä asiat ovat mielestäsi tärkeitä parisuhteessa?
Näitähän olisi vaikka millä mitalla! Perusjuttujen, kuten luottamuksen ja sellaisten lisäksi mielestäni puolison kanssa täytyy olla hauskaa! Ei luonnollisestikaan koko ajan, mutta itse en pystyisi olemaan, jos huumorintajut eivät kohtaisi!
4. Mitä haluaisit harrastaa, mutta et tällähetkellä harrasta? Ja miksi?
Vaikka ja mitä! Mutta ehkä mieluiten tällä hetkellä haluaisin opiskella valokuvausta sekä venäjän kieltä. Valokuvausta puhtaasti harrasteena, mutta venäjän taidosta olisi hurjasti hyötyä omassa työssänikin. Joitain vuosia sitten aloitin kielen opinnot kauppakorkealla, mutta ne jäivät ajan puutteen vuoksi vain vuoden mittaisiksi. Harmittaa!
5. Miksi aloitit bloggailun? 
Tulin blogimaailmaan hääblogini kautta, jonka perustin aluksi itseäni varten muistikirjaksi, kun häiden järjestämiseen liittyvää inspiraatiotulvaa oli oman koneen kansioissa turhan vaikea hallita. Päätin jatkaa bloggailua tämän blogin puolella, sillä kirjoittelusta oli ehtinyt "häävuoden" aikana muodostua rakas harrastus!
6. Mitä bloggailu on tuonut elämääsi lisää?
Olen tavannut ihan loistavia ihmisiä, saanut kullanarvoisia vinkkejä ja vihjeitä, ja kasoittain inspiraatiota!
7. Oletko tyytyväinen työhösi tällä hetkellä?

Olen.
8. Käyttekö puolisosi kanssa paljon ulkona? Siis ns. "parisuhdetreffeillä" vai miten karkoitatte välillä arkea?
Kyllä me melko usein jossain käydään. Melkein koskaan nämä eivät ole etukäteen suunniteltuja tai harkittuja juttuja, vaan lähdetään ex tempore vaikka syömään, pienelle kotimaanmatkalle tai kylpylään.
9. Minne haluaisit matkustaa?
Saako vastata, että kaikkialle? Ekat viisi mieleen tulevaa paikkaa olisivat Kuuba, Brasilia, Indonesia, Laos ja Islanti. Lappiinkin tahtoisin kovasti matkustaa - olen käynyt Oulua korkeammalla viimeksi joskus lapsena.
10. Onko sinulla lemmikkejä?
Jo vain!
11. Mitä toivoit joululahjaksi?
Muutama postaus sitten taisin niitä esitelläkin, eli kaikenlaista pientä: lukemista ja asusteita lähinnä.

Ikioma ulko-ovemme! Sisustustarra tosin on edellisen asukkaan peruja...

Loppuun vielä mun kysymyssettini, jos joku tahtoo vastata haasteeseen: 
1. Mitä syöt yleensä aamupalaksi? 
2. Jos sinun pitäisi luopua yhdestä aistista, mistä luopuisit ja miksi? 
3. Kerro jokin ensimmäisenä mieleen tuleva lapsuusmuisto!
4. Mikä tekee joulusta "oikean joulun"?
5. Värjäätkö hiuksiasi? Miksi / miksi et?
6. Minkälaisella tietokoneella kirjoitat tätä postausta? Vai käytätkö kännykkää tai tablettia? 
7. Jos sinun pitäisi valita itsellesi uusi ammatti, minkä valitsisit (nykyistä ei saa vastata)?
8. Mitä teit tänä vuonna ensi kertaa?
9. Mikä on mielestäsi paras tapa rentoutua?
10. Pidätkö matkailusta? Oletko ennemmin reppureissaaja vai pakettimatkaaja?
11. Ihailetko jotakuta? Ketä ja miksi?

Vinkatkaahan kommenttiboksiin, jos aiotte vastailla näihin - toisten vastauksia on aina kiva lukea! :)

lauantai 15. joulukuuta 2012

Pika-pikaa

Pikamoikat uudesta kodista! Voin kertoa, että on tässä ollut pari melko hektistä päivää... Itse olen aina kaikkihetinyt-ihminen, enkä kestä asustella muuttolaatikoiden keskellä: sen vuoksi eilenkin meni viiteen aamuyöllä tavaroita purkaen, ja tänään homma jatkuu samaan malliin! 


Kupliva boostaa tavarakaaoksen seassa :)


Tänään askarreltiin myös ystäväni Tonin kanssa meille Norm69 olkkarin kattoon. Oli muuten harvinaisen lettumainen kasattava tuo tekele!


Löytyihän uudesta kodista muutama odottamaton yllärikin, kuten tämä ratkihausta "ovikyltti" vessan istuimessa. Miksi, oi miksi? 

Hyvää viikonloppua kaikille :)

perjantai 14. joulukuuta 2012

Huomenna, huomenna, huo-men-na!

Tässä pitäis hetki malttaa nukkua, jonka jälkeen pitää ajatukset muutamien tuntien ajan tehokkaasti työasioissa ja sitten se aika vihdoin koittaa! Kyllä tätä on nyt jo muutama kuukausi tullut odotettua, ja huomenna se on vihdoin totta - muutto nimittäin!
 
 Kuva *täältä*
 
No ei ihan näin, vaan ehkäpä ennemminkin...
 
Alkuperäinen kuva Wikipediasta
 
Sori, oli pakko :)


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Ideanpoikasia

Oonko se vaan mä, vai onko jotakuta muuta vähän rassannut tänään, kun ihan kaikkialla taivastellaan tän päivän päivämäärää? Eihän tää nyt vasta ole kuin kahdestoista vuosi peräkkäin, kun tällainen huikea tripla osuu kohdalle. On se jännä kyllä! 
 
Koska kuvaton postaus on mälsä, niin tässäpä meille mihinkään-mitenkään liittymätön kuva minusta halaamassa puuta kolmen vuoden takaiselta joulukuulta. Jeppistä - kyllä mä nytkin voisin olla tuolla tän lumi- ja jäämömmön sijaan!
 
Ajatuksissa ei tällä hetkellä tosin pyöri paljon muuta kuin perjantai ja muutto. Tarkoitus olisi saada mahdollisimman paljon tavaraa roudattua jo perjantaina pelipaikalle ja ehkä saada jotain jo paikalleenkin. Lauantaiksi ollaan houkuteltu pizzan ja bissen avulla sekalainen muuttojoukkio jelppimään meitä noiden suurempien kalustusten kanssa, joita ei onneksi kovin paljoa edes ole. Tällä hetkellä mä tosin venailen eniten sitä, että kello tulis inaa vaille yksitoista ja voisin lähteä hakemaan Rikua kentältä. Tänään mun kulinaristiset nautinnot ovat koostuneet lähinnä Cheerios-hunajamuroista, joten on ehkä pakko kurvata terveellisesti drive in-kaistan kautta hakemassa jotain ällömössöä.
 
Sellasta tänään. Ai niin, tähän loppuun vielä se, mitä tulin tänne alun alkain tänne sanomaan, mutta juutuin taas höpisemään jotain aivan muuta epäolennaista. Eli eli, olisko teillä mitään postausideoita? Oma pää on pikkasen tyhjä, ja onhan tää nyt vähän ankeeta joka päivä jaaritella joistain muuttolaatikoista. Kaikenkarvaiset ideat hyvän maun rajoissa otetaan siis kiitollisena vastaan!

tiistai 11. joulukuuta 2012

Gifts for Him

Mulle käy näin joka himskatin joulu - herään "vähän" myöhässä siihen, että jotainhan sille paremmalle puoliskollekin pitäisi hankkia! Hän kun ei ole kova toivomaan, joten saan joka joulu ja merkkipäivä ihan oman pikku pääkoppani sisällä pohdiskella, mitäpä sitä tänä vuonna R:lle hankkisi. Aina yritän vähän haistella, mikä saattaisi olla toiveiden ostoslistan ykkösenä. Tällä hetkellä se lienee uusi talvitakki, mutta siihen soppaan en uskalla omaa lusikkaani ujuttaa, sillä tämmöisissä hankinnoissa tuo jantteri on sen verran tarkka, että mun mielestäni mainio vaihtoehto saattaisi mennä metsään ja syvälle. Myös kaikki teknologiset sun muut vimpaimet ovat poissa laskuista, sillä sellaiset hän saa useimmiten duunin kautta, enkä sen puoleen mieleisiä meikäläisen tietotasolla osaisi hankkiakaan. Siksi mä päädyn usein ostamaan jotain pientä ja tarpeellista "turvakamaa": skragaa, kelloa ja vyötä on tullut hankittua kerran jos toisenkin, kun niissä harvoin näiden vuosien jälkeen enää menen hutiin. Tylsää - tiedetään; mutta pääsevätpähän aina käyttöön!
 
Tänä vuonna olen jopa yllättävän ajoissa, kun jo ennen joulukuun puoliväliä hoksasin ryhtyä toimeen. Koska tiedän kyseisen herran lukevan supertylsinä hetkinään tätä blogia, en suinkaan ala täällä paljastaa, mitä olen hänelle hankkinut vai olenko vielä hankkinut mitään, vaan teinpä listaa siitä, mitä minä itse tahtoisin tänä jouluna saada lahjaksi, jos olisin mies.
 
 
Harmaa, paksu neuletakki, kuten tämä Marc O´Polon korkeakauluksinen yksilö. Kiva suojus iPodille, kuten kuvassa näkyvä Guccin kumipintainen nahkakotelo. Supersimppeli rannekello, kuten tuo Uniform Waresin 100-sarjainen. Taskuliina twistilla, kuten Alexander McQueenin pääkallokoristeltu liina. Purkkarityyppiset, varrelliset nahkakengät, joista esimerkkinä Polo Ralph Laurenin yksilöt. Puolipitkä talvitakki, esimerkkinä Elvinen kevyesti topattu takki, jota R katseli itsekin tässä jokin aika sitten. Nahkainen messenger bag mustana; kivana esimerkkinä Marc by Marc Jabocsin tuotos, johon läppärinkin saa helposti mahdutettua.
 
Mites teillä - onko lahjan löytäminen miehelle ihan selvää pässinlihaa, vai aiheuttavatko juhlapäivät joskus päänvaivaa?

maanantai 10. joulukuuta 2012

Väsähtäneet kuulumiset

Hieman väsynyt täti täällä, moikka! Tämä työpäivä venähti kaksitoistatuntiseksi, mutta mitäpä pienistä: on kiva tehdä töissä juttuja, joista tykkää, vaikka illalla vähän väsyttäisikin. Huomenna edessä sama setti; tosin aion tehdä aamupäivän työt toimiston sijasta kotona, kun illan työmaa sijaitsee kuitenkin keskustassa. Riku lähti eilen iltapäivällä Italiaan jättäen mut ja Pesosen pitämään huushollia pystyssä alkuviikon ajaksi. Tai mitäpä tässä nyt enää on pystyssäpidettävää; koko asunto on hävityksen kauhistus kaikkine laatikoineen ja nyssäköineen. Kolme päivää enää!
 
Mä olen lisäksi tosi huono olemaan itsekseni; mulle tulee aina tosi tylsää, jollen saa höpistä menemään kaikkia turhuuksia. Tulin sitten höpsimään tänne - kätevää, eikös vaan? Lisäksi mä olen jäänyt nyt alkuviikoksi hieman ankealle ruokahuollolle, sillä en ihan oikeasti osaa tehdä mitään järkevää ruokaa (ja kukapa yksikseen jaksaisi kokkailla?). Koska en ole kummoinen kulinaristi, mun ruokavalintani pamahtavat helposti friikkiosastolle. Sunnuntain "illalliseksi" valmistinkin itselleni yksinasumisaikojeni bravuuria: viinirypäleitä, mozzarellaa ja ranskanperunoita. Rypäleet & juusto on vähän niinkuin salaatti, ja ne ranut se "pääruoka". Kuinka säälittävää? Yeah, right.

Mitään järkevää tässä tilassa ei jaksa tehdä, joten ollaan tässä pari viimeistä tuntia nollailtu kissan kanssa ihan huolella: Pesonen kuorsaa tyynyllä mun vieressäni, ja minä online-haaveilen National Geographicin avulla mielettömistä paikoista maailmassa, jotka haluaisin nähdä vielä jonain kauniina päivänä! Kas, tässä muutamia:


Shwedagonin pagoda Myanmarissa


Suola-aavikot (Salinas Grande) Argentiinassa


Golden Triangle Intiassa - kuvassa Taj Mahal. Aiempi Intian-reissumme sijoittui Mumbaista etelään, mutta haluan jonain päivänä nähdä myös pohjoisempaa puoliskoa!


Galápagos-saaret


Bodön kylä Pohjois-Norjassa


Harbinin jääfestivaali Kiinassa.

PS. Aina, kun Riku lähtee työmatkalle, jotain superärsyttävää tapahtuu. Tänään ensimmäinen tapaus oli bensatakin luukku, joka päätti irtisanoa työsopimuksensa juuri tänään: siinäpä bensa-asemalla törkin, reuhdoin ja kaivelin sitä avaimella hyvän aikaa, kunnes tunnustin tappioni. Nyt ei ole menovettä autossa, mutta onneksi en huomenna sitä tarvitsekaan. Toinen tapaus liittyy kännykän laturiin: R otti mukaansa näemmä ainoan tästä kaaoksesta löytyvän laturin. Mun on ilmeisesti vielä pakko mennä autotalliin lataamaan hetkeksi puhelinta, jotta herätyskello toimii aamulla. Argh! Sori näistä turhista löpinöistä ja...

Hyvää alkuviikkoa kaikille! Ajatelkaa; kahden viikon päästä on jo joulu!