keskiviikko 8. elokuuta 2012

Ysärinostalgiaa


Mun veljeni oli postannut Facebookiin hauskan kuvan, olisikohan vuodelta 1991 tai 1992. Olen näköjään päätynyt tuolloin pressan kanssa samaan kuvaan – olisikohan kyseessä jokin kunnallisvaalikampanjan tapainen tempaus? Mä olen luonnollisesti tuo pieni ihminen oikealla; Saulia lukuunottamatta otin asiakseni pikselöidä veljen ja sen kavereiden naamat. Mulla oli tuossa kuvassa ”häntäpipo”, joka oli sen ajan lasten keskuudessa äärimmäisen hip ja chic, ja muistan joutuneeni kärttämään sellaista vanhemmiltani pitkään. Muistaako joku muu pipot, joissa keikkui ”ketunhäntä” takaraivolla? Itse asiassa viime vuosina olen samanlaisia puuhkia nähnyt monien kantavan koristeina esimerkiksi laukuissa – niin ne pienet jutut vaan palaavat takaisin vuosikymmenten päästä! Itse asiassa eräässä keväällä ostamassani kesäkassissa roikkuu juurikin tällainen häntä.

Itse elin suuren osan lapsuudesta, ja muutaman vuoden teiniajoistanikin 90-luvulla – olin vuosituhannen vaihteessa rippikouluikäinen. 1990-luvun alkupuolella aloitin siis koulunkäynnin, ja korvalappustereoissa soi  Jordyn C-kasetti. Muistaako kukaan muu tätä ranskalaista ”lapsitähteä”/tähdenlentoa 90-luvun alusta? Itse olin superihastunut Jordyyn siitäkin huolimatta, että hän oli itseäni muutaman vuoden nuorempi. Lähetin hänelle jopa kirjeen, jonka olin ihan itse kirjoittanut kääntäen sanat näppärästi suoraan ranskan sanakirjasta (!); mukaan liitin vielä koulukuvani, koska kirjeenvaihtoilmoituksissakin luki aina, että ”kuva ois kiva”. Kuten varmasti arvaatte, en koskaan saanut vastausta.  

Meitsi 5v. vuonna 1990

Rakkauteni kenkiin alkoi myös 90-luvulla. Muistan ainakin ysärin alkupuolella olleet jelly-kengät, joita voisi luonnehtia vaikkapa Crocsien ja Vivienne Westwoodin Melissa-yhteistyön helmien fuusioksi. 90-luvun puolivälin paikkeilla päätin opetella kävelemään korkokengillä, ja ehdottomasti paras malli siihen oli noin 10-senttinen tolppakorko. Ja näiden pökkelökorkojen rinnalla kyllä nykyiset ”tolppakorot” muistuttavat enemmän piikkikorkoa! Ysäriltä mukaan tarttuivat myös Spice Girls-kengät; itselläni oli valko-mustat, ja ne oli muistaakseni ostettu ihan jostain Spice Girls-fanikaupasta muilta mailta vierahilta. Muistaakseni mulla on ne tallessa jossain lapsuudenkotona vieläkin – ne olivat jo enemmän kuin järkyttävät, joten ehkä ne ansaitsevatkin tulla säästetyiksi!

Joskus ala-asteella myös äidin hankkimat vaatekerrat eivät enää miellyttäneet silmää, vaan ostosreissuille piti päästä itse. Piti olla turmpettihousut, pinkit pyöräilyshortsit (!) ja muutamia  vuosia myöhemmin napapaita, jossa naseva teksti ”Hello boys!”. Itse olin sen verran ujompi tapaus, että tuota napapaitaa kehtasin käyttää lähinnä nuorisotalon diskossa, mutta rohkeimmat moikkasivat poikia paitansa tekstillä jopa koulupäivinä.

Kuvat lainattu: gurls.com; theberry.com & etsy.com

Ala-asteen viimeisenä vuonna hurahdettiin erään ystäväni kanssa jostain kumman syystä hippiaikaan ja Beatlesiin – hiuksissa oli kukkia, hameet pitkiä ja stereoissa soi Doors, Beatles ja Janis Joplin. Kirjastosta lainattiin ajan henkeä ilmentäviä kirjoja (nettihän silloin ei vielä toiminut kuvapankkina kaikesta maan ja taivaan välillä) ja ne toimivat meille ikään kuin ”muotilehden” korvikkeina. Kaikki kauppojen hyllyillä olevat vaatteet olivat tosi ällöjä, joten kierreltiin säännöllisesti kirpputoreja ja sukulaisten navetanvinttejä autenttisen 60-lukutavaran toivossa. Tämä kausi kuitenkin lopahti suhteellisen nopeasti ala-asteen loppuun.

Vuosituhannen loppua kohti mentäessä siirryin yläasteelle, ja tuntui, että tästä se oikea elämä nyt alkaa! Tukka vaaleni platinanvalkoiseksi ja jalkaan löysin Miss Sixtyn farkut. Pakko tunnustaa olleeni aivan kammottava teini – juurikin samaa kalibeeria, mitä tänäkin päivänä löytyy Kampin kulmilta notkumasta. Ulkonäkö toki oli ajan hengen mukainen, ja tapahtumapaikkanakin huomattavasti pienempi kaupunki. Ja ne kamalat korokepohjakengät! Muistan säästäneeni pienen ikuisuuden 750 markkaa kustantaneisiin Strange Cumbre (muistan vieläkin merkin ja mallin – niin hyvin ovat iskostuneet näköjään mieleeni)-kenkiin, jotka olivatkin monta vuotta kenkäkaapin ykköstähdet.

Meitsi 14v. vuonna 1999

Pidettiin salaa bileitä vanhempien ollessa reissussa – ainakin pikkukaupungissa sana kotibileistä levisi jo kauan ennen Facebook-aikaa word of mouth-meiningillä kulovalkean lailla tekstiviesteinä Nokian 5110-puhelimiin, jotka olivat silloin kuuminta huutoa. Siellä maisteltiin ekoja kertoja Marlin helmeilevää mustikka-vadelmaa ja Ofelian persikkaviiniä. Stereoissa soi usein Rantarock 98/99-levy, joka sisälsi hittejä sellaisilta ”megatähdiltä”, kuten Sash!, Scooter, 666, E-Type – ja tietysti Nylon Beatin ”Seksi vie ja taksi tuo”.

Sitten tulivatkin ”Millennium”-megapartyt, joiden suunnitelmia ja asuja hiottiin kuukausia etukäteen. Vuosituhat vaihtui toiseen, ja ysäristä jäi käteen roppakaupalla lapsuus- ja nuoruusmuistoja. Sekä ne Spice Girls-kengät.

Oi aikoja, oi tapoja! Mitä muistoja muilla herää elämästään 90-luvulla?

2 kommenttia :

  1. Mulla oli trumpettihousuja ja sellaiset paksupohjasiset kengtä, ei ihan nooi Spice Girls-meiningit, mutta sellaiset olisko ollut Spirit Storesta ostetut. Olisin halunnut sellaiset mageemmat, missä oli joko punasta tai liilaa, mut mulla ei ollut ikinä laittaa rahaa niihin.
    Viidennellä oli muotia permis ja farkkuhaalarit ja flanelliaidat. Meidän ranskan leirikoulussa oli yksi kuudesluokkalainen tyttö jolla oli Hello Boys paita, ja muistan ku luokan kovispojat sano sille että ei me voida seukata sun kanssa kun oot tollanen lauta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, mullakin oli permanentti neljännellä luokalla - sellainen laineikas, joka pilasi mun persiiseen asti ulottuvan tukan niin lahjakkaasti, että vuoden sisään jouduin leikkaamaan polkkatukan :((

      "muistan ku luokan kovispojat sano sille että ei me voida seukata sun kanssa kun oot tollanen lauta" EIKÄ :DDD

      Poista