perjantai 28. syyskuuta 2012

Pöytävanhuksen uusi elämä

Vihdoin se on valmis - pöytärahjuksen uusi tuleminen nimittäin! Viikon verran tämän jumppaamiseen meni, mutta lopputulokseen olen näin kahden amatöörin ja mistään-mitään-tietämättömän kädenjälkenä erittäin tyytyväinen.

Lähtökohtahan oli seuraavanlainen:


Projekti alkoi hankkimalla lakan/maalinpoistoainetta, jolla pöytä käsiteltiin kauttaaltaan muutamaan kertaan. Tumma lakkaus oli sen verran tiukassa, että pinnan hiomiseen sai poistonkin jälkeen käyttää tunnin jos toisenkin! Pinnan hioimme mahdollisimman puhtaaksi - toki tummempia kohtia jäi vielä jäljelle, mutta tarkoituksena ei alun perinkään ollut saada lopputuloksesta puhtaan valkoista, vaan ajan jäljet saivat jäädä näkyviin. Hiomisen jälkeen pöytä lakattiin neljällä-viidellä kerroksella luonnonvalkoiseksi sävytettyä kalustelakkaa ja kannen lakkapinta vielä hiottiin kevyesti hienolla hiekkapaperilla.


Tällä hetkellä uusvanha pöytämme palvelee tarkoitustaan keittiössä - olohuoneeseen yhdistettyyn avokeittiöön kun ei sen suurempaa pöytäratkaisua edes kannata harkita. Jatkopalan avulla pöytä myös suureni, ja myös Alessin Blow up-kori pääsi esille - se kun oli hakenut paikkaansa jo jonkin aikaa. Tulevaisuudessa pöytä saattaa päästä esimerkiksi työhuoneen pöydäksi! Tästä kokemuksesta viisastuneina toista kertaa emme kuitenkaan lähde täysin käsivoimin hiomishommaan - sen verran turhauttavaa kyseinen puuha maalinpoistosta huolimatta oli - vaan pyydämme asianmukaiset välineet lainaksi sukulaisilta. Aika jännä kuitenkin nähdä omaa kädenjälkeä muodossa, jossa sitä ei ole tottunut näkemään!

torstai 27. syyskuuta 2012

Arjen kauneutta?

Jokainen meistä elää enemmän tai vähemmän arkisten asioiden ympäröimänä. Suuren osan ainakin omasta kulutuksestani nielaisevat väistämättä kovinkin arkiset tuotteet, jotka useimmiten tekee mieli työntää kaapin perukoille - mahdollisimman kauas piiloon katseilta. Toki useimmat jokapäiväiset purkit, purnukat, tetrat sun muut on suunniteltu käytännöllisyyttä ja käytettävyyttä silmällä pitäen: harvalla kun on esimerkiksi niin suurta jääkaappia tai pitkää pinnaa, jotta kaapin sisälle saisi mahdutettua pakkausta jokaisessa mieleen tulevassa koossa ja muodossa. On myös selvää, että yrityksille erilaisten pakkausratkaisujen toteuttaminen ei ole pikkurahalla pelaamista: erilaisten prosessien, kaluston ja mind-setin muuttaminen vie tuhottomasti aikaa ja pääomaa. Tietysti myös lainsäädäntö aiheuttaa omat kommervenkkinsä etenkin elintarvikepakkauksiin.

Entä jos pakkaus kuitenkin olisi kaunis? Tai hauska, omaperäinen? Sellainen, jonka mielellään asettaisi näkyville vaikkapa keittiöön tai kylpyhuoneeseen?



Hieman esteettisesti miellyttävämpi kuin perinteinen popparipussi?


Osta yhden sijasta kaksi, niin saat näkyville koko sanan - ovelaa!



Kunpa pyykinpesuaine tulisikin näin selkeässä pakkauksessa, eikä aina sellaisessa sekametelisoppapaketissa, johon on läiskitty ympäriinsä vähän värejä ja ylisanoja summamutikassa.


Itse en ole take away-kahvin ystävä, mutta jos olisin, tällaista kuppia voisin myös uusiokäyttää!










 Kuvat mm. lovelypackage & packagingoftheworld

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Photo a day: October

Puolisen vuotta sitten toteuttelin hääblogini puolella kuukauden mittaisen valokuvahaasteen. Siinä siis tarkoituksena oli ottaa joka päivä kuva jostain pienestä jutusta - reunaehtona ainoastaan jokin sana tai ilmaus, ja rajana ainoastaan mielikuvitus! Se oli itse asiassa hauskaa ajanvietettä ja samalla kameraa tuli raahailtua mukana huomattavasti tavallista enemmän. Lisäksi oli mukava käydä kurkkaamassa muiden blogien puolella, kuinka toiset ihmiset kameroidensa takana olivat ajatelleet sekä onnistuneet taltioimaan "päivän aiheen". Siksi ajattelin toteuttaa saman haasteen myös tähän blogiin lokakuussa. Lokakuun sanalista löytyi samasta paikasta kuin jo aiemmin toteuttamani haasteen alkulähde, nimittäin *täältä*. Sieltä löytyvät myös vapaamuotoiset ohjeet, jos joku muukin tahtoo ottaa haasteen vastaan. Pidemmittä puheitta lokakuun listaan:


Heitänkin pallon kaikille täällä kurkkaamassa käyville - teidänkin ottamianne random-kuvia olisi mukava nähdä blogeissanne ensi kuussa!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Kadonnut aikarauta

Pakko se on tunnustaa – olen hukannut lempparikelloni. En ole nähnyt sitä nimittäin kuukausiin, mutta olen luottanut sen ilmestyvän jostain jemma-nimisestä paikasta ajan kanssa esille. No, eipä ole ilmestynyt. Harmittaa niin hemmetisti; se oli ihan oikeasti tosi kiva rannekello! Kyseessä oli D&G:n naisten Sestiere valkoisella nahkarannekkeella, ja nyt harkitsen vakavasti täysin samanlaisen hankkimista kadonneen tilalle. Onhan se tietysti tyhmää, jos alkuperäinen sittenkin joskus päättää löytyä jostakin, mutta en ole löytänyt kovin paljon parempaakaan vaihtoehtoa tilalle. Näistä edullisista rannekellomerkeistä D&G:n valikoima miellyttää omaa silmääni muutenkin eniten, ja useamman kellon omistaneena myös laatu on riittävän hyvä.

Selailinkin siis myös muita rannekellomalleja, ja tällä hetkellä pähkäilen näiden neljän, varsin erinäköisen vaihtoehdon välillä:


Tarkoituksena olisi siis hankkia suurikokoinen rannekello. Oikeassa alanurkassa samanlainen Sestiere kuin oma kadonnut lampaani, jonka tilaaminen näistä neljästä suosikistakin kiinnostaisi eniten. Mitä ootte mieltä, onko täysin pöljää tilata kadonneen tilalle tismalleen sama tuote?

PS. Mä oon niin ratkipoikki! Pääsin töistä kotiin saakka siinä seitsemän pintaan, minkä jälkeen jumpattiin tuota pöytäprojektia puoli yhteentoista saakka. Huomenna toivon mukaan saadaan se valmiiksi!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Things I love: Sweaters

Tuolla hääblogin puolella esittelin aika ajoin itseäni hirmuisesti miellyttäviä juttuja "Things I love"-otsikoiden alla. Koska ne jutut liittyivät useimmiten aivan johonkin muuhun kuin häihin, siirretäänpä kyseisen kategorian höpötykset tämän blogin puolelle! Mun mielestä syksyyn kuuluvat ehdottomasti erilaiset neulepuserot (keksiikö joku paremman suomennoksen tuolle sweaterille? Argh). Niitä voi yhdistellä vaikka minkälaisen vaateparren kanssa tehden asusta joko rennon sporttisen tai after work -tyyppisesti hieman formaalimman. Valkkailin Net-a-porterista muutamia suosikkipaitoja ja asuyhdistelmiä:


1 Dolce & Gabbanan neule ihanalla "mummon ristipistotyö"-kuviolla, joka on ilmeisesti tänä syksynä erittäin ajankohtainen // 2 Aubin & Willsin rento collegepaita yhdistettynä värikkäisiin farkkuihin - toimii! // 3 Helmut Langin mustavalkoisessa neuleessa helma on pidempi takaa kuin edestä, mistä tykkään hurjasti // 4 Nina Riccin neule, jossa hihat ja selkäosa ovat läpikuultavaa neulosta sopisi myös formaalimpaan meininkiin. Ihanan muhkea kaulus! //

5 Chloén neuleessa näkyvä mustan ja kermanvalkoisen yhdistelmä toimii - noh - aina // 6 Burberry Londonin paidan etumuksen kuviointi on yksinkertaisesti täydellinen! // 7 Stella McCartneyn neuleessa on kaikki elementit, joista tykkään: oversize, musta-valko-harmaus ja kuviointi, johon katse kiinnittyy // 8 Proenza Schoulerin neuleessa on ihanan syksyistä oranssia, johon olen jostain syystä hullaantunut tänä syksynä. Lisäksi kuvassa näkyvä asuyhdistelmä on omaan silmääni lähes täydellinen!

Etenkin kapeisiin housuihin ja korkeisiin korkoihin yhdistetty neule miellyttää ainakin tämän tädin silmää! Kapean neuleen yhdistämistä leveisiin housuihin neloskuvan tapaan tahtoisin myös kokeilla tänä syksynä - pitäisi vain löytää hyvin istuvat, leveälahkeiset housut. Tällaisella hädintuskin 160-senttisellä hukkapätkällä sellaisten löytäminen on tosin työn ja tuskan takana, jos edes mahdollista, ja vaativat toki kaverikseen korkeat korot. Ja voi turkanen, että jaksan joka syksy (ja kevät) kirota faktan, etten voi käyttää villaa, sinne minne aurinko ei todellakaan paista - noista ylläolevistahan suuri osa sisältää villaa muodossa tai toisessa.  

Mitä itse pidätte syksyn luottovaatteena?

tiistai 18. syyskuuta 2012

Hei, me tuunataan!

Iltasanomain mukaan jotkut helsinkiläiset ovat viettäneet tänään Ryyppäyspäivää, mutta arvatkaapa, mitä meidän taloudessa ollaan koko ilta tehty? Huhkittu autotallissa nikkarointihommissa, kuten mulla on tapana kutsua kaikkea tee-se-itse-mies-puuhastelua! Itse en loista missään diy-hommissa, enkä niistä ole kovasti ollut edes kiinnostunut, joten tässä projektissa on selkeästi uutuudenviehätystä. Potkaistiin tänään alulle siis pieni sisustusprojekti, jonka kanssa ollaan jahkattu jo - öh - parisen vuotta. Meillä on siis pyörinyt nurkissa jo kauan muuan kokopuinen "perintöpöytä", joka on sinänsä ihan kivan näköinen, näppärän kokoinen moneen eri tarkoitukseen ja lisäksi myös jatkettavuutensa ansiosta käytännöllinenkin... Mutta ihan hirveässä kunnossa! Nyt siis vihdoin käytiin ostamassa tarvittavat tykötarpeet ja ruvettiin toimeen. Tässä alkutilanne:




Kovia on kokenut, raukkaparka. Mutta miksi heittää hyvää hukkaan? En halua kotiin enää yhtään "kertakäyttöistä" lastulevyviritelmää.

Tarkoituksena on siis hioa koko pöydästä maali pois sekä muuttaa väriä valkoisen kalustelakan avulla. Tämän illan aikana saatiin vasta hiottua ja lakattua pöydän jatkopala (käsipelillä hiominen on helkatin hidasta hommaa), joten muutama syysilta tässä saattaa vierähtää! Näytän sitten aikanaan lopputuloksen (jos kehtaan), mutta tässä vähän esimakua melkein valmiin jatkopalan muodossa:


PS. Blogin puolelle lienee lähiaikoina tärähtämässä lisää "diy for dummies"-settiä, sillä vakaana aikeenamme on myös muuntaa keittiön tuolien päälliset punaisista mustiin. Apuja kuitenkin kaivattaisiin - kertokaa pliis, mikä on Helsingin paras & laajavalikoimaisin kangaskauppa! Luottokaverit ja parhaat ystävät, nettikaupat siis, eivät ole nimittäin optio, sillä kummankaan kangastietämys ei ole kovinkaan superia ja siksi pitäisi päästä kyselemään ja käpistelemään ihan paikan päälle.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Kolmen tylsän suora: Musta, valkoinen & harmaa

Asunnon muuttaminen jonkun muun asunnosta omaksi kodiksi ei koskaan ole helppoa. Vaikka asunto näyttäisi myyntiesitteessä kuinka valmiilta paketilta tahansa, kokemukseni perusteella ainakin joitain pieniä muutoksia siihen on tehtävä. Helpompi aloittaa suunnittelu myös ajoissa kuin asua jatkuvasti remontin keskellä: meidän tapauksessamme edelleenkin niin ajoissa, ettei asunnosta vielä ole tietoakaan! Tuntuu, ettei tekemämme aluerajauksen ja budjetin puitteissa ole juurikaan sopivia asuntoja myynnissä - kaikissa eteen tulleissa on tuntunut olevan jokin perustavanlaatuinen vika.

Välillä myös ihmetyttää, minkä sortin taikahatusta jotkut ovat pyyntihintansa vetäisseet? Samat asunnot pyörivät oikoteillä kuukausia ja taas kuukausia utopistisine neliöhintoineen, jotka eivät millään tapaa korreloi myytävän asunnon kunnon tai muiden speksien kanssa. Ja ei - tällä en tarkoita mitään Eiranrannan luksuslukaaleja tai vastarempattuja ullakkoja Etu-Töölössä, jotka pyörivät ihan omissa sfääreissään. Silti melko kökkökuntoisista asunnoista suht tyydyttävällä sijainnilla täällä keskustan nurkilla saatetaan naapurissa pyytää 450k, kun toinen naapuri myy lähes identtistä asuntoansa sataa donitsia edullisemmin. Ehkä niillä ihmisillä ei sitten ole mitään todellista tarvetta tai halua luopua kodistaan, vaan kokeilevat kepillä jäätä? Eihän se tietenkään ole tyhmä, joka pyytää, vaan... Tiedä häntä - välillä vaan ärrrrsyttää selailla samat lukaalit viikko viikon jälkeen läpi. Tunnustankin luovuttaneeni aika pitkälti myynti-ilmoitusten selailun Rikun harteille ja keskittyneeni itse siihen mukavampaan touhuun, eli haaveiluun. Onneksi molempien mieltymykset kohtaavat niin talon, asunnon kuin perusspeksienkin osalta, joten työnjaossa ei tällä erää ole valittamista!


Ja tässä projektissa riittää sitä, mistä haaveilla! Olemme nimittäin asuneet viimeiset vuodet vuokralla tehden tietoisen päätöksen, ettemme ala tätä asuntoa kummemmin sisustaa - sitä kun ei voi tietää, millaiset asiat ja esineet seuraavaan omaan kotiin sopivat, joten olisi typerää rahanhukkaa sisustella tätä asuntoa sen ihmeemmin. Olemmekin sopineet, että muuttaessamme voimmekin sitten panostaa uuden kodin kalusteisiin ja sisusteisiin vähän suuremmalla summalla, kun asian kanssa ollaan nyt viimeiset vuodet sniiduiltu. En malta odottaa!

Ihana valaistusratkaisu! Kaapistot ovat mun makuuni tässä kuitenkin hieman liian raskaan näköiset. 

Valkoista, harmaata ja ripaus mustaa - käy! Jokin tässä tosin tekee keittiöstä hieman turhan levottoman omaan makuuni. Mutta tuo elävän näköinen seinä on ihana sekä lautalattia on mun mielestäni kaikkein ihanin!

 Kulman pyöreä muoto on tosi makea! Mistäköhän tällaisia saa? Tässä myös vaalea ja tumma ovat omaan makuun lähes täydellisesti tasapainossa. Myös kaappien alareunaa korkeammalle vedetty "välitilan raja" pitää laittaa korvan taakse!

Tässä musttat kaapistot eivät kenties olisi liian raskaat, mutta tämänkokoisesta keittiöstä meillä ei ole varaa edes haaveilla. Tykkään kovasti jonkinlaisesta "baaripöytä"-ratkaisusta keittiössä: siinä on helppo syödä jotain pientä, eikä astioita tarvitse kantaa ruokapöytään saakka.

Kuten jo näistä keittiöistä huomaa, tykkäämme (onneksi molemmat) mustasta, harmaasta sekä valkoisesta. Onhan se usein vähän tylsä ja kliininen ratkaisu, mutta meistä kumpikin kyllästyy erilaisiin väreihin todella nopeasti. Värejä voi sitten käyttää sisusteissa, kuten tekstiileissä, kun siltä tuntuu. Mulla on itselläni paljon zenimpi olo, kun kotona ei ole "liikaa meneillään".

En vain voi lakata haaveilemasta näkyvissä olevista kattopalkeista - ullakkoasunto ei tällä hetkellä liene budjetin rajoissa, mutta ehkä sitten joskus? Tässä myös värimaailma ja valo on enemmän kuin kohdillaan, mutta esimerkiksi tuo taulu tuo itselleni jo "too much going on"-fiiliksen. 

Ihana eteinen! Ja jälleen kattokruunu.


Mun vanhemmillani on mökillä lähestulkoon alemmassa kuvassa oikealla näkyvän vaatekaapin kaksoissisar, tosin ruskean värisenä. Äitini on hankkinut sen joskus huutokaupasta, ja nyt aloin haaveilla sen sosialisoimisesta vaikka "ennakkoperintönä" ja maalaamisesta mustaksi...

Näissä makuuhuoneissa on jotain sellaista, mikä sopisi wanhan talon tunnelmaan. Vanhoissa ovissa on myös jotain, mikä vetoaa minuun - toivonkin, ettei tulevassa asunnossamme ovia olisi vaihdettu turhaan "nykyaikaisiin". Esimerkiksi nykyiseen asuntoomme muutama vuosi sitten asennetut uudet peiliovet herättävät minussa välittömän yökkäysrefleksin, ja ne kuuluvatkin yksityiskohtiin, joita eniten nykyisessä asunnossamme inhoan. Tällä hetkellä kun katselemme asuntoja pelkästään 1900-luvun alkupuoliskolla rakennetuista taloista.

Ihana seinä & lattia!


Kaikki kuvat Sköna Hem

Loppuun vielä muutamat kylpyhuoneet! Sielläkin olisi kiva saada toistumaan sama kolmen kombo. Tietysti kaikkien tilojen koko ja valoisuus rajaa sitä, miten paljon tummia sävyjä on mahdollista käyttää, mutta myös kokovalkoinen on aika lailla poissuljettu vaihtoehto: se on jo liian kliininen ja tylsä. Loppuviikosta olisi jälleen tarkoitus päästä muutamaan asuntoesittelyyn; saa nähdä, käveleekö tuleva koti niistä vastaan! Epäilen tosin vahvasti...

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Eskimo boots etc.

Ja taas kenkiä; jälleen kerran mukavuuskenkiä - minkäpä sitä itselleen voi? Syksyisestä säästä huolimatta olen painellut kuluneen viikon menemään enemmän tai vähemmän ballerinalinjalla. Jotenkin sitä ei vain suostu uskomaan, että pitäisi kesän jälkeen orientoitua jälleen käyttämään esimerkiksi sukkia ja syyskenkiä. Kelit alkavat kuitenkin olla sellaiset, että hiljalleen kesäkenkäkokoelma on jo ihan pakko syrjäyttää syys- ja talvikengillä. Pienen kenkäkaappikatsauksen perusteella huomasin kuitenkin yhden puutteen: olen jo monen talven ajan luottanut Emun Stingereihin syksyn ja talven mukavuuskenkinä. Ulkonäöstä voidaan olla monta mieltä, mutta käytännöllisyys tällaisissa töpöttimissä on omaa luokkaansa! Oma parini alkaa kuitenkin hiljalleen vedellä viimeisiään, mutten kuitenkaan ole ajatellut luopua tällaisesta helposta vaihtoehdosta, jonka voi vetää jalkaan melkein milloin tahansa. Vaikka Emu on osoittautunut erittäin hyväksi, kestäväksi ja joihinkin kilpailijoihinsa verrattuna edulliseksi merkiksi, tällä kertaa ajattelin kokeilla jotain erilaista. Olen jo usean talven ajan ihaillut Moun comfort boot -valikoimaa (osa myös Net-a-Porterissa). Sieltä löytyy esimerkiksi tällaista talviherkkua:


Itse huomasin puutteita myös talvikenkäosastoni väriskaalassa: käytännössä kaikki kenkäni ovat todella synkän sävyisiä tai vaihtoehtoisesti tylsähköjä vaalean/beigen variaatioita, jotka jostain syystä eksyvät ostoskoriini lähes yhtä usein kuin musta. Tällä kertaa ajattelin siis tilata itselleni värikkäät talvikengät - eihän näitä missään näennäisesti virallisissa tilanteissa tule käytettyä, joten synkkää arkipäivää piristävä väri on ihan paikallaan! Klikkasin siis itselleni siniset Moun Eskimo-bootsit keskimittaisella varrella, lyhytvartiset Emut kun ovat käyttökuntoiset ainakin vielä tämän talven ajan. Eivätköhän nämä farkkujen kanssa tule toimimaan vallan mainiosti! 


Ihanaa syyssunnuntaita teille kaikille!

torstai 13. syyskuuta 2012

"...and that´s who I am"

Törmäsin jokin aika sitten jonkun kaverini Facebookiin linkittämään tumblr-blogiin (en ole ihan perillä tuon tumblr´n tarkoituksesta - miksi niitä pitäisi kutsua?) nimeltä "...and that´s who I am." Tänään koukutuin selailemaan kuvia oikein ajan kanssa ja miettimään, millaisten pienten juttujen valossa näen itseni. Tämän kesän ja alkusyksyn aikana kun elämässä on ollut jos jonkinlaista (positiivista) myllerrystä: olen vaihtanut niin siviilisäätyä kuin työtehtäviäkin. Keräilin tuolta sivustolta itseeni sopivia, pieniä väitteitä, ja loppuviimeksi nämä näennäiset muutokset eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet kovinkaan paljon siihen, millaisena pidän itseäni. Jännää! So, that´s how I see myself: