keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Nostalgia trip

Mylläsin tuossa vähän kaappeja pähkäillessäni, mitä kaikkea voi latoa muuttolaatikoihin jo ajoissa. Riku nimittäin lähtee melkein koko muuttoviikonlopun alla olevaksi viikoksi työmatkalle Milanoon, joten pakkaileminen pitäisi aloittaa hyvissä ajoin - minähän en kaikkea yksinäni pakkaa, hehe. Ensimmäisenä käteen osuivat valokuva-albumit. Kuten varmasti monella muullakin, itselläni suurin kuvausbuumi on näyttänyt olleen siinä kuudentoista ja seitsemäntoista vuoden kieppeillä ja kamera on kulkenut matkassa koko ajan: niiltä ajoilta löytyy monta, paksua albumia täynnä kuvia kavereista ja itsestäni eri paikoissa ja tilanteissa. Samalla rupesin miettimään, että siitähän on jo rapiat kymmenen vuotta - herran pieksut! Ryhdyin oikein muistelemalla muistelemaan, millainen minä mahdoinkaan olla kymmenen vuotta sitten - mitä tein, mistä haaveilin, mitä odotin?
 
10 vuotta sitten...
 
 
Kävin lukion toista luokkaa. Aloitin lukion taide- ja viestintäpuolella, mutta toisena vuonna siirryin "tavalliselle" puolelle, kun huomasin, etteivät nuo erikoispuolen kurssit olleet yhtään mun juttu. Meillä oli lukiossa sellainen kolmen "muualta muuttaneen" tytön porukka, joiden kanssa liikuin useimmiten viikolla ja joskus viikonloppuisinkin. Nykyäänkin juttu kulkee näiden kahden kanssa ihan samaan malliin aina kun nähdään, vaikka harmillisen harvoin tulee enää tavattua, kun kaikki asuvat vähän eri puolilla Suomea.
 
Asuin myös toista vuotta "omillani" ja olin jo aika lailla tottunut siihen. Ja olihan mulla kämppiksenä meidän Pesonen, joka silloin oli huomattavasti nuorempi ja vetreämpi kissaneiti! Viikonloppuisin kuitenkin matkustin lähes aina vanhempieni luo, jollen saanut kavereita kylään. Olin koulussa ihan hyvä oppilas - semmoista ysin tasoa, ei suoraa linjaa kymppejä kuitenkaan. Poissaoloja koulusta mulla oli kuitenkin aika paljon - etenkin aamuheräämiset ja bussiin ehtiminen tuotti tuskaa, kun kukaan ei ollut patistamassa liikkeelle.
 
Viikonloput vietin usein vanhan kotikaupungin kavereiden seurassa. Istuttiin kahvilla tuntikausia, ja usein yritettiin päästä livahtamaan baariinkin - tunnettiin tarkoin paikat, joissa tietyt portsarit eivät olleet niin turhantarkkoja.
 
 
 
 
Odotin kovasti puolen vuoden päässä siintävää täysi-ikäistymistä ja ehkä siistein juttu oli, kun pääsin aloittamaan autoilun harjoittelemisen puolta vuotta ennen tuota päivää. En käynyt varsinaista autokoulua, sillä "en halunnut istua tylsillä tunneilla", vaan isäni opetti minut ajamaan opetusluvalla. Oli hirmu tärkeää, että lupa haettiin niin, että pääsin ekaa kertaa auton rattiin päivälleen puolta vuotta ennen synttäreitäni.  Tuntui, että siitä se oikea elämä vasta alkaisi, kun mittariin pyörähtäisi 18 vuotta!
 
En muista miettineeni hirveästi tulevaisuutta: puolentoista vuoden päässä oleva haku korkeakouluihin ei tuntunut kovin ajankohtaiselta. Olin muistaakseni kuitenkin jollain tasolla päättänyt hakea joko oikikseen tai kauppakorkeaan, mutta se tuntui vielä kaukaiselta ajatukselta. Myöskään seuraavana vuonna edessä olevat ylioppilaskirjoitukset eivät sen ihmeemmin stressanneet: omassa mielessäni se oli aika huoletonta aikaa!
 
Lempisisustuskauppani oli ehdottomasti Day, jonka suosituimpiin myyntiartikkeleihin siihen aikaan kuuluivat puhallettavat sisusteet (muistatteko ne nojatuolit ja tyynyt, joiden sisällä oli vaikka höyheniä tai kumiankkoja? Iuh.). Vaatteissa kuuminta huutoa taisivat olla ihan H&M, VeroModa ja kaikki, mitä sai Spirit Storesta. Muistan myös saaneeni lahjaksi Burberryn beigen nova check-kaulahuivin, mikä oli kallein aarteeni pitkään.
 
Kuvat weheartitista, paitsi viimeiset kaksi albumien kätköistä
 
Rakastin sanaristikoita! Mulla ei oikeastaan ollut varaa ostaa mitään lehtiä, joten tein kaikki sanaristikot, mitä kavereiden luota löytyvistä lehdistä irti sain. Lukiokaverini J ehkä muistaa ne lukemattomat arki-illat, kun istuttiin hänen luonaan sohvalla, ryystettiin pannukaupalla kahvia J:n pelatessa Pleikkarilla Gran Turismoa ja mun täytellessä sanaristikoita. Siinä ei sanoja tarvittu - vain kaksi omaan puuhaansa keskittynyttä ystävystä. Toisella lukioystävälläni taas oli tapana tulla mun luokse yökylään joka viikko sinä päivänä, kun telkkarista tuli Oz (olikohan se keskiviikko?). Oltiin ihan superihastuneita tähän vankilasarjaan - ja ehkä vähän niihin näyttelijöihinkin.
 
Muistelisin, että tuohon aikaan elämä oli täynnä positiivista odotusta: synttäreiden lisäksi sitä odotti vanhojen tansseja, kesää, elämänsä miehen tapaamista (tuolloin en vielä tiennytkään, että muutaman kuukauden päästä tapaisin semmoisen yhden jampan, josta tulisi yhdeksää ja puolta vuotta myöhemmin mun aviomieheni!), uudenvuoden juhlia, koeviikon alkamista (joka toisena päivänä sai nukkua pitkään ihan luvan kanssa!) - kaikki edessäoleva tuntui todella kivalta ja jännittävältä!
 
Semmoista tähän keskiviikkoon - nyt täytyy vääntäytyä ulos muistojen maailmoista ja palata tähän päivään! Haastan kuitenkin kaikki siellä ruudun takana kertomaan itsestänne kymmenen vuoden takaa omissa blogeissanne ;)

4 kommenttia :

  1. Ihania muistoja ja varmasti ihania kuvia. Itsellänikin kulki kamera koko ajan matkassa ja ajoilta on ikuistettu satoja otoksia. Niitä on kiva kaivaa laatikoista välillä ja muistella hyvän punkkulasin ääressä, että mitä sitä tulikaan tehtyä :)

    VastaaPoista
  2. Välillä kun katson omia vanhoja kuvia niin tulee kyllä jotenkin jäätävä olo siitä, miten on näyttänyt muka niin "muodikkaalta" :D Jestas, mitä tyylejä joskus on ollut.

    VastaaPoista