maanantai 3. joulukuuta 2012

[sydän] Helsinki

Olen asustellut vähäiset Helsinki-vuoteni keskustan alueella: vuonna 2008 muutin tänne töihin kesän ajaksi. Sen kesän vietin asustellen Kampissa veljeni nurkissa, joka olikin elämäni ihkaensimmäinen "kämppis", mutta syksyllä palasin takaisin Turkuun. Seuraavan vuoden loppukeväästä eräs työtarjous houkutteli minut uudelleen Helsinkiin - sille tielle jäin! Ehdin asua kahdessakin eri osoitteessa Etu-Töölössä ennen muuttoamme nykyiseen asuntoomme Kampissa lähestulkoon kaksi vuotta sitten. Tähän aikaan on mahtunut paljon: kämppiksiä, draamaa, naurua, uusia ystäviä, pitkiä kesäiltoja, seikkailuja, haasteita ja erävoittoja. Olen myös ehtinyt ihastua ja kiintyä tiettyihin asioihin nykyisillä kotikulmilla näiden vuosien aikana. Tulee varmasti ikävä lukuisia muistoja herättäviä paikkoja, jotka eivät enää muutaman viikon päästä olekaan ihan kävelyetäisyydellä, kuten...
 
Muutettiin Etu-Töölön toiseen asuntoon kahden ystäväni kanssa, ja keittiöstä löytyi myös leivinuunin ja takan yhdistelmä! Ja tuo mikro - kiitos siitä vuokranantajille, ei ehkä ihan uskallettu testata toimivuutta :D
 
Seurasaarta, joka on muodostunut yhdeksi lähellä sijaitsevista lempparipaikoista - siellä on nautittu lukuiset piknik-eväät lekotellen rantakalliolla nauttien elämästä. Samoin myös kaikkea, mitä kodin ja Seurasaaren väliseltä kävelyreitiltä löytyykään! Kahvia ja korvapuustia symppiksessä Café Regatassa, ex tempore-minigolfsessioita helteisenä kesäiltana Taivallahden rannassa, koiran iltaleikitystä Rajasaaren koirapuistossa, kesän ekaa superisoa jätskitötteröä Taivallahden rantakivikoilla istuen...

Iltakävelyjä lempparikaupunginosani Etu-Töölön läpi Meilahteen saakka ja takaisin. Sitä, miten kiinnostavan näköisen talon eteen voi pysähtyä hetkeksi ja miettiä yhdessä, kuinka "tuolla me voitaisiin asua jonain päivänä". Kävellä siitä muutama kymmenen metriä eteenpäin, huomata seuraava kaunis, vanha talo; pysähtyä ja todeta, että "tai sitten me voitaisiin muuttaa tuonne".
 
Toni-kämppikseni kanssa päänsärkydrinkeillä kantakuppilassa vuonna 2009 (?)
 
Lasipalatsin laituria, joka on muodostunut kesäiseksi kakkosolohuoneeksi muutaman hassun minuutin kävelymatkan päästä kotoa. Ehdottomasti paras terassi niin kahvitteluun, iltasiiderille, lauantai-iltapäivän salaattisessioihin ja niin eespäin.

Lastenlehdon puistoa, eli meidän tuttavapiirin kesken Batman-puistoa ihan tuossa muutaman askeleen päässä kotiovelta. Suurehko, suhteellisen uusi ja ei-niin-kansoitettu chillailupaikka, missä on tullut lekoteltua viltillä makoillen ja musiikkia kuunnellen laiska iltapäivä jos toinenkin.

Kaivopuiston kulmilla kuluvana vuonna

Näitähän tulisi mieleen vaikka millä mitalla! Tuntuukin jollain tavalla aikuiselta ja vähän haikealta muuttaa pois alueelta, joka on jo pitkään ollut se tuttu ja turvallinen. Aina voi lohduttautua sillä, ettei tässä nyt sentään minnekään ulkoavaruuteen olla muuttamassa... Tunnustettakoon siis nyt, että meistä tulee vajan parin viikon kuluttua vantaalaisia. Niin se vain meni, että Helsingistä tai Espoosta ei sopivaa taloa omalla tontilla järkevässä hintaluokassa löytynyt. Kyllähän sitä pääsee hurauttamaan autolla tai julkisilla vanhoille tutuille kulmille suhteellisen nopeasti ja työmatkakin pysyy ajallisesti aika lailla samalla tasolla, mutta fiilis ei enää ole sama, kun "kaikki" ei sijaitse muutaman minuutin kävelymatkan päässä.

Onko muilla ollut haikeutta ilmassa muuttojen yhteydessä?

4 kommenttia :

  1. Voi kyllä oli. Etu-Töölö kaipuu nostaa täälläkin nykyisenä espoolaisena päätään silloin tällöin. Suurin ikävä on kuitenkin kotikonnuille pohjoiseen. Katsotaan mihin elämä kuljettaa, mutta ymmärrän täysin sun fiilikset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en toisaalta niin paljon kaipaa just näille tänhetkisille kotikulmille, vaan nimenomaan sinne parin sadan metrin päähän Etu-Töölöön :) Ehkä vielä joskus saadaan se ikioma ullakko niiltä nurkilta ;)

      Poista
  2. Oi Helsinki <3 voin vain arvailla, millaisia ahdistuskohtauksia saisin itse, jos muutettaisiin "kauas" :D Toistaiseksi muut vaatimukset ovat siis jääneet sijaintijyrän alle, mutta eihän sitä tulevasta tiedä. Ja onhan nämä mun kotikonnut, että siinä mielessäkin olen oikeutettu tuntemaan haikeutta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen onneksi asunut elämäni ekat ~16 vuotta suburbseissa pikkukaupungissa, joten "kaukana" asuminen ei sinänsä ole ihan vierasta :D Toisaalta oon nauttinut näistä päälle kymmenestä vuodesta, mitkä olen saanut keskustassa viettää noiden vuosien jälkeen.. Joten saas nähdä, miten tässä loppupeleissä käy :)

      Poista