keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Tarina talon takana

Miten tähän loppupeleissä päädyttiin: keskustakaksion tai -kolmion metsästyksestä tulikin äkkiseltään omakotiprojekti? Olimme silmäilleet jo pitkään erilaisia citykoteja lähinnä Töölön, Punavuoren ja Kampin alueilta. Hinnat hirvittivät - mieluisan kodin hankkimiseen olisi pitänyt väistämättä kuluttaa lähemmäksi nelosta alkava summa tai ylikin, mikä on meidän molempien mielestä aika jäätävä hinta muutamasta huoneesta ja keittiöstä, joissa joko taloyhtiön tai itse asunnon kunto saattoi usein olla melko ankea. Kauemmas ytimestä emme kuitenkaan kerrostaloasuntoon halunneet muuttaa, eikä rivitalokaan kuulostanut hyvältä: mitä kauempana koti, sitä epämiellyttävämmältä ajatus seinänaapureista vaikutti. 
 
Jossain vaiheessa aloimme puolileikillämme käydä isojen, mielenkiintoisten talojen esittelyissä Helsingissä ja Espoossa: lähisukulaiseni pohti kakkoskodin hankkimista vähän kauempaa keskustasta, ja voimat yhdistämällä oltaisiin voitu saada aika mieletön lukaali. Tämä suunnitelma kuitenkin kaatui oman mahdottomuutensa lisäksi siihen, ettei tarjolla ollut hirveästi kahden talouden asuttaviksi muokattavissa olevia taloja. Siinä vaiheessa kuitenkin oltiin ehditty Rikun kanssa punnita keskusta-asumisen ja kauempana asumisen hyviä ja huonoja puolia myös ihan tosissamme. Miksei siis katsella myös väljempiä neliöitä hieman kauempaa, jos vaikka unelmien talo sattuisi kohdalle? Lisäsimme siis Oikotien seurantalistaan pääkaupunkiseudun omakoti- ja erillistalot.
 
Itse olen joskus ollut töideni puitteissa hyvinkin kärryillä erilaisista valmistalovalmistajista sekä -mallistoista. Moni pk-seudulle lähivuosina rakennettu talo luonnollisesti kuuluu tähän kategoriaan ja ne ovat usein aika lailla samaan muottiin taottuja: siksi emme uskoneet, että voisimme löytää uudehkoa, "meidän näköistä" taloa sopivaan hintaan. Suosikeiksi nousivat heti alkuun tietynlaiset, 70-luvun loppupuolella tai 80-luvun alussa rakennetut tiilitalot isoine ikkunapinta-aloineen; itse tykkäämme myös eritasoratkaisuista ja kerroksista, jotka uudemmissa kodeissa ovat kustannustehokkuussyistä usein harvassa. Erinäisissä näytöissä tuli rampattua joka viikonloppu ja välillä viikollakin, ja muutama erittäin potentiaalinen kandidaatti sieltä suosta saatiinkin seulottua. Tarjous eräästä tiilitalosta Espoossa olikin jo kielen päällä ja lainalupaus hommattu, kun äkkäsimme myyntiin ilmaantuneen, modernin puutalon Vantaalta. Vantaa ei kuulunut niihin ykkösprion alueisiin, mutta jokin tässä veti puoleensa. Vielä näyttöä varten talon pihaan kurvatessamme olimme epäluuloisia: etupihan puolelta talo ei ole ulkoisesti kovinkaan erityinen, ja naapurit tuntuivat olevan todella lähellä. Ovikelloahan siinä oli kuitenkin soitettava, kun käynti oli myyjän kanssa sovittu...
 
 
Sisälle päästyämme olimme molemmat heti myytyjä! Talossa oli juuri sellaista fiilistä, mitä olimme hakemassa - moderniutta, avaruutta ja erityisesti ne jätti-isot ikkunat. Takapihan puolelta (joka on se "varsinainen piha" - etupihalla kun ei ole juuri muuta kuin varasto ja autopaikka) myöskään naapureita ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Mun vanhempani sattuivat olemaan samaan aikaan Helsingissä käymässä ja olivat mukana ensinäytöllä. Jopa mun isäni, joka usein ainakin ensiksi haraa vastaan vähän kaikkia uusia ideoita, tuli illalla käymään meillä ja virkkoi, että "kuulkaas, kyllä tämä oli niin lupaava, että tämä on saatava teille". Olimme ensimmäiset katsojat, joille myyjä taloa esitteli - kävimme katsomassa sitä tiistai-iltana. Muita näyttöjä oltiin sovittu kuulemma keskiviikolle ja torstaille. Kauppaa aloimme hieroa tosissamme jo keskiviikkona, ja perjantai-iltapäivänä viimeinen tarjouksemme hyväksyttiin! Meillä oli toki etuna se, että pystyimme pankkiasioiden ollessa kunnossa tällaisina tuuliviireinä tekemään nopeita päätöksiä, mikä ilmeisesti olikin se syy, miksi onnistuimme nappaamaan unelmiemme talon. Nuo pari päivää jännityksessä tuntuivat kuitenkin vähintäänkin parilta viikolta!
 
Nyt siis enää viikko ja rapiat jäljellä ja ensin vaivannut jännitys ja pieni epävarmuus nopeista päätöksistä ja "takinkääntämisestä" keskusta-asumisen suhteen ei enää vaivaa juuri ollenkaan. Ei siis kaduta yhtään, päinvastoin!
 
Kivaa keskiviikkoa kaikille! Miten aiotte viettää tätä "ylimääräistä minilomaa"?

15 kommenttia :

  1. Aika mahtavaa täytyy sanoa ja onnitella lämpimästi tuuliviiripäätöksestä! Saman asian kanssa painitaan täälläkin, koska hinnat ovat tooooodella järkyttävät. Vaikka oma on aina oma, niin ei silti huvita tyhjää maksaa naurettavista kohteista. Ja jos muutetaan keskustasta, niin tosiaankin sellaiseen paikkaan, missä on oma piha ja pieni "perunamaa" uusille potuille, kun viherpeukalo satun olemaan.

    Jaa-a mitä sitä minilomalla tekis.. toisenlaisia töitä! Mulla on vapaata, oikeasti vapaata, vasta maantaina.. Lepään sitten jouluna. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samalla hintaa kun sai kokonaisen talon, niin keskusta-asuminen alkoi tuntua tyhmyrin ratkaisulta, kun kumpikaan meistä ei ole edes töissä lähelläkään keskustaa :P

      Munkin täytyy huomenna tehdä duunia illalla, mutta onneksi näpyttely onnistuu siinä linnan juhlia katsoessa ja glögiä siemaillessa ihan kuin sivutuotteena ;)

      Poista
  2. Teillä kävi kyllä ihanan nopeesti loppupeleis tuo oman kodin löytyminen :) Ja pian saatte asettua uuteen kotiin!

    Ylimäärästä minilomaa ei täälä oo. Töihin tulin sopivasti täksi ja seuraavaksi yöksi :D Mukavaa, tai sitten ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nopeaa toimintaahan se loppujen lopuksi oli, ja hyvä niin :) Oon nimittäin vieläkin jumiutunut selaamaan Oikotieltä taloja, eikä tän jälkeen ole tullut yhtään potentiaalista vastaan sopivassa hintaluokassa.. Tai sit oon vaan niin ihastunut tähän omaan, ettei muita enää osaa katsoa "sillä silmällä" :)

      Hyviä työ-öitä siihen suuntaan :)

      Poista
    2. Kiitos :) Eiköhän toi oo sit just The House kun muut ei enää miellytä :D

      Poista
  3. Teidän uusi koti on niiiiin hieno. Jos joskus myytte sen, täällä on ostajat sille. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Kyllä tässä olis tarkoitus muutama vuosi asustella - ei ihan alvariinsa viitsi tuota varainsiirtoveroa maksella, hehe ;)

      Poista
  4. Mun mielestä niin hieno ratkaisu tuo, että ostittekin just omakotitalon hullun kalliin kerrostaloasunnoon sijaan :) Olette varmasti todella tyytyväisiä, kun saatte itsenne kotiutettua sinne :) Mukavaa muuttoa, se saattaa joskus ottaa voimille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Joo - tässä ollaan muuttoa "tehty" viimeiset illat hiki hatussa; melkein kaikki jutut, mitä ei tarvita nyt viikkoon, on pakattu ja olkkari pursuilee muuttolaatikoita, argh!

      Poista
  5. Ihanaa, että joku uskaltaa "uhmata" niitä omia mieltymyksiä ja ottaa sen rohkean askeleen sinne minne ei todellakaan pitänyt mennä. Nyt tekin ootte onnellisia oman talon omistajia, vaikka aluks suunnittelitte keskustaan muuttoa. Hienoa. Ite kamppailen kovasti sen kanssa, että voinko mä muuttaa Helsingistä Vantaalle. Tiedän, kuulostaa todella naurettavalta, mutta näin se vaan on. Kivoja kämppiä siellä ois ja vähän edullisimminkin, mutta... Aargh, tyhmäähän tää on.
    -JenniK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Meilläkin tuo Vantaa-kysymys oli jostain syystä suurin. Tuntui, että se on jotenkin "kauempana" kuin esimerkiksi Espoo, vaikka tiedettiinkin, ettei niin ole. Ja Vantaan asuntoalueista meillä ei ollut mitään käsitystä, mikä varmasti osaksi vaikutti siihen, ettei edes katseltu alkuun taloja Vantaalta.

      Tsemppiä kamppailuun - voin kertoa sitten muuton jälkeen, kannattiko! ;)

      Poista
  6. Tervetuloa okt-asujien joukkoon! Nautitte varmasti! :)

    VastaaPoista
  7. Hei!
    Olen löytänyt ihanan blogisi vasta äsken. Täällä on paljon ihanaa luettavaa!
    Ollaan vähän samassa tilanteessa, muutettu juuri miehen kanssa ensimmäiseen omistusasuntoomme, Vantaalle. Meillä tosin kerrostalo, mutta kuitenkin upoupo uusi, vastavalmistunut rakemmus loistopaikalla ja -ominaisuuksilla. Henkeen ja vereen stadilainen ei enää ikinä halua takaisin Helsinkiin ;)
    Meiltä tällainen tarina: http://varittomiasavyja.blogspot.fi/

    t. i

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Täytyykin käydä heti kurkkaamassa sunkin blogin puolella - kivaa luettavaa ei koskaan ole liikaa! :)

      Poista