keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Ayúdame! Ruokablogeja?

Tällä kertaa pyytäisin teiltä apuja: olisiko teillä vinkata minulle suosittuja, inspiroivia, erikoisia, yllättäviä tai muuten vain mielestänne mainioita ruokaan keskittyviä blogeja? Itse olen "hieman" pihalla kyseisestä genrestä, kun tuo soppakauha ei mulla oikein pysy näpeissä, joten olisin erittäin kiitollinen jokaisesta tiedonmurusesta! Kyseessä on siis päivätyöhöni liittyvä asia, johon tätäkin kautta saadut vinkit ja tiedot olisivat kullanarvoisia :)

Kuva täältä

Kiitos jo etukäteen! 

tiistai 29. tammikuuta 2013

It´s time for Africa // Nairobi & Lake Nakuru

Matkakertomus alkakoon! Lähdimme matkaan varhain torstaiaamuna; kentällä piti olla jo ennen puoli kuutta, joten yöunet jäivät varsin laihoiksi - omalla kohdallani oikeastaan olemattomiksi, mitä nyt sohvalla vähän nuokuin. KLM:n lento Amsterdamin kautta Nairobiin starttasi jo seiskalta, ja tämän muutaman tunnin rupeaman käytin nukkumiseen. En ollut aiemmin käynyt Damin kentällä, ja kentän pitkät välimatkat yllättivät - tuloportilta seuraavalle lähtöportille sai tossutella tovin jos toisenkin. Kone Nairobiin paljastui kaksikerroksiseksi 747:ksi, joten myös koneen täyttäminen jonotteluineen tuntui kestävän pienen ikuisuuden; ainakin olemattomilla yöunilla varustetusta semisti lentopelkoisesta tuntui siltä. 


Lento Nairobiin kului myös nuokkuessa, ja matka hujahti onneksi ohi tuossa pienessä horroksessa ihan joutuisaan. Koskaan aiemmin emme ole olleet matkalla, jossa heti tuloporttien ulkopuolella ollaan odottelemassa sukunimin varustetun kyltin kera - tulipa koettua sekin! Tällaisella "muiden järjestämällä" matkalla kyllä heti yksi plussapuoli tästä; ei tarvitse lennosta väsyneenä alkaa säätää takseja. Hotellillamme, Serena Nairobissa, meitä odotti kertaus reissun ohjelmasta Kenian päässä reissustamme vastaavan henkilön kanssa sekä mukava huone, jossa oli häämatkalaisille heti tyrkyllä hedelmäkori sekä pullo kuohuvaa. Ei paha alku! Ilta sujuikin lähinnä näiden tervetuliaisten parissa, sillä seuraavana aamuna päästäisiin itse asiaan...



Puoli yhdeksän aikaan aamulla kuljettajamme slash safarioppaamme tuli noutamaan meitä hotellin aulasta. Itse emme vieläkään olleet täysin perillä matkamme pienimmistä yksityiskohdista, ja olin lukenut eri lähteistä, että useimmiten safarireissuille yritetään matkanjärjestäjien puolesta koota autoa kohden isompi porukka - kahdesta kolmeen pariskuntaa - sitä kustannustehokkuutta jälleen. Olimmekin iloisesti yllättyneitä, kun paljastui, että saimme nauttia safariosuudesta ihan kahdestaan! Lisäksi pihaan kurvannut, mellevän kokoinen Land Cruiser oli meille molemmille iloinen yllätys; suurin osa safareilla käytetyistä autoista omienkin havaintojemme mukaan oli (täyteen ahdettuja) Hiaceja tai vastaavia pakettiautoja irrotettavalla katolla. "Oma jeeppi" oli siis ihan mahtava juttu! Matka kohti safarielämystä sai siis alkaa...





Mä itse nautin autossa istumisesta ja maisemien tiirailusta - näkyi siellä sitten mitä vain. Siksi jo monituntinen ajomatka kohti Lake Nakurua oli itselleni jonkin sortin elämys! Vaikka suurin osa matkasta taitettiinkin valtatietä pitkin, oli tällaiselle Afrikka-noviisille jännittävää nähdä maisemien lisäksi myös tien varsien kaupunkien ja kylien elämää - mitä siinä auton kyydissä nyt ehti tiirailla. Keskipäivän jälkeen saavuimme ensimmäiseen, varsinaiseen kohteeseemme, Lake Nakuruun. Meidät otettiin vastaan sydämellisesti ja saimme skoolata mangomehulla, minkä jälkeen meidät ohjattiin telttaamme. Lukemattomia eriskummallisia ja ihan tavallisia hotelli- ja hostellihuoneita nähneenä itse olin odottanut oikeastaan koko matkan majoituksista eniten tätä telttaratkaisua; enkä joutunut pettymään! Jättimäinen teltta oli pystytetty katoksen alle, betonilattian päälle. Teltan sisältä paljastui suuri parisänky sekä kylpyhuone kaikkine mukavuuksineen.





Iltapäivällä oli vuorossa ensimmäinen varsinainen safariajelu. Kuljettajamme halusi aikaistaa sitä puolella tunnilla, jotta ehtisimme kiertää koko järven, ja se sopi meille paremmin kuin mainiosti. Koko ensimmäisen safariajelun sitä oli ihan pää pyörällä siitä, kuinka paljon kaikkea upeaa olikaan ympärillä: maisemat, luonto, eläimet! Jokaisen käänteen takaa tuntui paljastuvan jotain uutta ja jännittävää - siinä taisi ekan safaripäivän aikana tulla räpsittyä puolisen muistikortillista kuvia.





Saavuimme takaisin, kun alkoi jo hämärtää. Safarin ajalle meille oli varattu täysihoito, joten pian olikin vuorossa jo illallisen nauttiminen. Syömisen jälkeen siirryimme vielä Flamingo Hillin takkahuoneeseen, sillä olimme tilanneet palanpainikkeeksi pullon viiniä, joka ei uponnut meihin kahteen ruokailun yhteydessä. Nakurun ilta ei ollut lämmin, vaan muistutti meitä lähinnä suomalaisista kesäilloista; lämpötila oli ehkä siinä 18 asteen paikkeilla, joten takkatuli lämmitti mukavasti. Ilta sujui kirjoja lueskellen sekä leppoisassa keskustelussa erään nairobilaisen sisustussuunnitteluun erikoistuneen herran kanssa, joka sattui meidän kanssamme samoille takkatulille - juuri ketään muita ei koko paikassa ollut, sillä keikuttiin ilmeisesti high seasonin rajamailla.





Lake Nakurusta mieleen jäi päällimmäisenä rauhallisuus: ollaan keskellä-ei-mitään, eikä lähellä ole juuri muita kuin henkilökunta ja muutama hassu turisti. Sähkötkin menivät poikki illalla joksikin aikaa, mikä ei haitannut laisinkaan, vaan itse asiassa vain lisäsi tunnelmaa. Yöllä teltan ulkopuolella istuskellessa ja myös sängyssä maatessa kykeni kuuntelemaan luonnon ääniä, joita harvemmin itse nykyisellään pääsee kuulemaan. Tykkäsin kovasti - tällaiseen telttailuun sitä voisi vaikka tottua!

maanantai 28. tammikuuta 2013

Pihamaan kauhistus?

Ollaan tässä mietiskelty, josko sitä kesemmällä hankkisi pihaa "sulostuttamaan" jonkinlaisen kylpytynnyrin. Jeps - sellaisen paljun, jotka rynnistivät kansanmarkkinoille toden teolla jokunen vuosi takaperin. Mitään puutarhan kaunistuksiahan etenkään edullisemmat versiot eivät näyttäisi olevan, mutta tässä voitaisiin mennä selkeästi tarkoitus ennen tyyliä. Meistä molemmat nimittäin nautiskelevat päämäärättömästä lilluskelusta mukavan lämpöisessä vedessä, eikä sisätiloihin ole mahdollista hankkia minkäänlaista ammehässäkettä ainakaan ilman suurempia remppailuja kylppärin puolella; sen verran hankalasti ovet on sijoiteltu sinänsä tilavahkossa kylpyhuonetilassa. Haaveissa on joskus hamassa tulevaisuudessa remonteerata kylppäristä spa-tyyppinen kokonaisuus, mutta se ei taida olla ihan lähivuosien hommia kuitenkaan.

Siksipä olemmekin harkinneet ulkotiloihin sijoitettavaa paljua, joka kaikessa kliseisyydessään on mun mielestäni loppuviimeksi ihan kiva, suomalainen juttu. Ulkoporealtaat kun tuntuvat vielä vähän kornimmilta ja myös sähköliitännäisineen hankalammilta vaihtoehdoilta, eikä uima-allasta kannata tänne karuun pohjolaan edes harkita. 

Kuva täältä
 
Paljon kysymyksiä on kuitenkin vielä vastaustaan vaille, ennen kuin päästään lähellekään ostohommia - jos nyt koskaan sinne asti päästään. Erilaisia vaihtoehtoja näkyy jo pikaisen selailun perusteella olevan markkinoilla pilvin pimein; ainakin koko ja valmistusmateriaali sekä sisäpinnoite tuntuvat määrittävän kovasti sitä, mihin kohtaan hintahaitaria mikin viritys osuu. Lisäksi erilaisia lämmitysvaihtoehtoja on tarjolla useita, ja myös vedenotto- ja puhtaanapitokysymyksiä pitää miettiä. Mahtaakohan tällaisen hankkiminen olla kuitenkaan kaiken rahan ja vaivan arvoista?

Jos teiltä löytyy kokemuksia tai vinkkejä kylpytynnyreistä, niitä otetaan täällä päässä kiitollisena vastaan!

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Movie time!

En ole vielä ehtinyt perata matkakuvista kuin murto-osan, joten tässä nyt alkuun pieni videonpätkä reissustamme, jonka riivimme kasaan muutamista kännykällä otetuista klipeistä:



perjantai 25. tammikuuta 2013

Back in busin... Finland

Kotona ollaan! Helsinki-Vantaalle saavuttiin eilen puolen päivän jälkeen kolmen lennon ja useiden tuntien mittaisten välilaskujen uuvuttamina. Muuten ihan jees, mutta ilman Damista viimeiselle lennolle kanssamme nousseiden sieniteinien mökäämistä olisi ehkä voinut elää. Loma loppuu onneksi vasta maanantaina, ja tässä on koko viikonloppu aikaa lepuuttaa hermoja oman kodin rauhassa. Eilinen menikin aika lailla taloa lämmitellessä ja hytistessä. Olimme jättäneet sähkön säästämiseksi lattialämmöt kokonaan pois päältä ja Riku oli asettanut ilmastointilaitteen 18 asteeseen. Kotiin saavuttuamme kävi ilmi, ettei operaatio nyt mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan: sisällä oli kokonaista kymmenen astetta! Mun isäni oli kolmea tuntia aikaisemmin käynyt laittamassa lämmöt päälle ja viemässä kissan kotiin, jolloin lämpöä oli ollut kahdeksan astetta, hrrr. Eipä siinä muuta kuin takka tulille koko illaksi, ilmalämpöpumppu huutamaan ja illalla saatiin kahdenkymmenen asteen raja rikki, eikä enää tarvinnut istua sisällä takki päällä ja pipo silmillä. Ja lopulta kaikki oli hyvin, kuten hääohjelmissa tavataan sanoa...
 
Tänään ajeltiin keskustaan kurkkaamaan Stockan kotiosaston loppualeja, josko löytyisi jotain kivaa kotiin - ja löytyihän sieltä! Ostin terassille kolme mustaa, suurehkoa kynttilälyhtyä, joissa on ehkä kaukaisesti samaa henkeä kuin meidän makkarin valaisimessa. Niitä ei oltu todellakaan hinnalla pilattu: kappaleelta taisivat olla alennuksen jälkeen vitosen luokkaa.
 


 
En vielä tiedä, ripustetaanko nämä jossain vaiheessa roikkumaan terassin katetun osan räystäästä, mutta ainakin väliaikaisesti saavat nyt asua maassa. R oli muuten lukenut jostain pirkkaniksi-tyyppisen vinkin siitä, miten syvällä lyhdyn sisällä olevat kynttilät voi sytyttää kätevästi ja näppejään polttamatta: otetaan avuksi spagetti! Spagetin pää syttämällä saadaan aikaan ylipitkä tulitikku. Kuulostaa melko naurettavalta, mutta hyvin tuntui toimivan! Palava spagetti tosin haisi helkutin pahalta, joten suosittelen kokeilemaan operaatiota ulkosalla. Tietty sellaista pitkäkaulaista sytytintäkin vois ihan harkita... Perjantai on muutenkin sujunut leppoisissa merkeissä:
 


Vohvelia, vanhan ajan vaniljajäätelöä ja vaahterasiirappia, mums!
 
Että semmoisia kuulumisia näin reissun jälkeen... Matkakertomusta on luvassa pian, kunhan saan valittua ja pienennettyä kuvia sitä varten - pikaisen karsintakierroksenkin jälkeen Kenia -kansiossa on vielä seitsemisensataa kuvaa, joten ei tuu olemaan helppoa. Palaillaan asioille siis!

 
Ja hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 24. tammikuuta 2013

Kliseinen laukku-unelma

Jos minä yhden laukun saisin, sitä rakastaisin...

Viimeisimmän laukku-unelmani vannoin toteuttavani heti, kun saisimme edellisen asuntomme myytyä. Näin teinkin viime tammikuussa pitkän kahden asunnon loukussa kituuttamisen jälkeen, ja hankin Mulberryn Bayswaterin, joka on palvellut minua uskollisesti vuoden ajan, ja joka tulee varmasti toimimaan yhtenä luottoasusteistani hamaan tulevaisuuteen saakka.

Seuraava unelmanyssäkkäni on vähintäänkin yhtä kliseinen: vaalea Chanelin Classic Flap Bag. Vielä kun keksisin, mikä olisi seuraava virstanpylväs, jonka ylitettyäni saisin hyvän syyn (ja ehkä "vähän" ylimääräistä) perustellakseni tämän hankinnan edes jollain tasolla ("oon sitten päälle neljänkymmenen vuoden päästä Stockan pätevin Chanel-mummo tämä sama veska hanskassa" ei ehkä liene se uskottavin perustelu).

Onko muilla joitain asusteita, joita olette himoinneet jo vuosien ajan?

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Viimeistä viedään!

Viimeinen ilta Keniassa - tai noh, huomenna vielä pyöritään jossain Nairobin kansainvälisellä lentokentällä, mutta sitäpä ei lasketa. Loma on ollut aivan mahtava! Tällainen parin viikon pysähdys Suomen pimeimmän ja kylmimmän ajan keskelle tekee kyllä eetvarttia niin mielelle kuin kehollekin. Ja pieni helpotuksen huokaus ja negaatio kaiken keskelle: taidetaan me onneksi olla vielä hippasen liian nuoria tuudittautuaksemme loppuiäksemme tällaisen resort-tyyppisen turismin lähteille, vaikka se kaikessa hidastempoisuudessaan onkin ollut ihan rauhoittavaa. Seuraavalla kerralla ehkä jälleen rinkka selkään ja kohti tuntematonta!


Huomenna luvassa huoneenluovutus heti aamutuimaan, minkä jälkeen odottelemme ensimmäistä, Mombasan ja Nairobin välistä lentoa iltakuuteen saakka. Odottelu jatkuu iltasella Nairobin kentällä yhteentoista saakka, jolloin starttaa lento Amsterdamiin. Helsinki-Vantaalle saavumme siis vasta torstaina puolen päivän jälkeen. Jäätävää: ylipitkä paluumatka sykkii jo takaraivossa, vaikkei ole vielä alkanutkaan. Tätä osaa matkailusta voin sanoa inhoavani ihan tosissani! Lentokenttien inhat ihmismassat, irrationaalinen lentopelkoni, saati kaikenlaiseen odotteluun alta aikayksikön leipiintyvä pääkoppani eivät siltikään pysty pidättelemään väistämätöntä: jatkuvaa kaukokaipuuta. Paluumatkakin on vain kestettävä, jotta pääsee lähtemään uudelleen!

Näkemisiin :)

maanantai 21. tammikuuta 2013

Puoli vuotta naikkarissa

Kuulkaatten, sitä ollaan nyt oltu puoli vuotta niin rouvaa, niin rouvaa että! Itsehän vietämme tätä päivää (toivon mukaan) makoillen Mombasan rannoilla, mutta yritin ajastaa tämän postauksen pamahtamaan eetteriin niillä hetkillä, kun puoli vuotta sitten lausuimme toisillemme ne maagiset sanat. Joten antakaa armoa, älkääkä nukahtako näppiksen päälle näiden sata-kertaa-nähtyjen kuvien myötä...







Puoli vuotta takana ja koko loppuelämä edessä, jee!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Matkan varrelta

Jos tällä hetkellä pitäisi valita kaksi rahanreikää, joita ilmankin voisi elää, mutta josta kaikkein viimeiseksi haluaisi luopua, ensimmäiselle sijalle pääsisi ehdottomasti matkustelu. Kenkien ostelu pääsisi vasta kaukaiselle hopeasijalle. Hääblogiini ehdin kirjoitella muutaman, melko suppean matkakertomuksen pidemmiltä reissuiltamme vuosien takaa, ja ajattelin linkkailla ne myös tämän blogin puolelle, josko jollekulle niistä saattaisi olla hyötyä. Huomatkaa kuitenkin, että useista reissuista on ehtinyt vierähtää tovi jos toinenkin, joten muistiparka ei välttämättä edes kirjoitushetkellä ole pelannut täysillä kierroksilla ja asiaintilat ovat saattaneet käynnistämme muuttua.




loppuvuosi 2006



vuodenvaihde 2007-08


tammikuu 2008


2006 & 2009 vuodenvaihde



2009 vuodenvaihde



2009 joulukuu

 Tämän Kenian-reissun jälkeen olemme suunnitelleet seuraavaa matkaa maailman ääriin ensi talveksi. Saatamme kiepahtaa isoveljeni Bangkokin-asunnon kautta Indonesiaan tai sitten jotain aivan muuta. Kuuba? Laos? Brasilia? Ken tietää!

Maailma on avoinna, ja se odottaa!