tiistai 29. tammikuuta 2013

It´s time for Africa // Nairobi & Lake Nakuru

Matkakertomus alkakoon! Lähdimme matkaan varhain torstaiaamuna; kentällä piti olla jo ennen puoli kuutta, joten yöunet jäivät varsin laihoiksi - omalla kohdallani oikeastaan olemattomiksi, mitä nyt sohvalla vähän nuokuin. KLM:n lento Amsterdamin kautta Nairobiin starttasi jo seiskalta, ja tämän muutaman tunnin rupeaman käytin nukkumiseen. En ollut aiemmin käynyt Damin kentällä, ja kentän pitkät välimatkat yllättivät - tuloportilta seuraavalle lähtöportille sai tossutella tovin jos toisenkin. Kone Nairobiin paljastui kaksikerroksiseksi 747:ksi, joten myös koneen täyttäminen jonotteluineen tuntui kestävän pienen ikuisuuden; ainakin olemattomilla yöunilla varustetusta semisti lentopelkoisesta tuntui siltä. 


Lento Nairobiin kului myös nuokkuessa, ja matka hujahti onneksi ohi tuossa pienessä horroksessa ihan joutuisaan. Koskaan aiemmin emme ole olleet matkalla, jossa heti tuloporttien ulkopuolella ollaan odottelemassa sukunimin varustetun kyltin kera - tulipa koettua sekin! Tällaisella "muiden järjestämällä" matkalla kyllä heti yksi plussapuoli tästä; ei tarvitse lennosta väsyneenä alkaa säätää takseja. Hotellillamme, Serena Nairobissa, meitä odotti kertaus reissun ohjelmasta Kenian päässä reissustamme vastaavan henkilön kanssa sekä mukava huone, jossa oli häämatkalaisille heti tyrkyllä hedelmäkori sekä pullo kuohuvaa. Ei paha alku! Ilta sujuikin lähinnä näiden tervetuliaisten parissa, sillä seuraavana aamuna päästäisiin itse asiaan...



Puoli yhdeksän aikaan aamulla kuljettajamme slash safarioppaamme tuli noutamaan meitä hotellin aulasta. Itse emme vieläkään olleet täysin perillä matkamme pienimmistä yksityiskohdista, ja olin lukenut eri lähteistä, että useimmiten safarireissuille yritetään matkanjärjestäjien puolesta koota autoa kohden isompi porukka - kahdesta kolmeen pariskuntaa - sitä kustannustehokkuutta jälleen. Olimmekin iloisesti yllättyneitä, kun paljastui, että saimme nauttia safariosuudesta ihan kahdestaan! Lisäksi pihaan kurvannut, mellevän kokoinen Land Cruiser oli meille molemmille iloinen yllätys; suurin osa safareilla käytetyistä autoista omienkin havaintojemme mukaan oli (täyteen ahdettuja) Hiaceja tai vastaavia pakettiautoja irrotettavalla katolla. "Oma jeeppi" oli siis ihan mahtava juttu! Matka kohti safarielämystä sai siis alkaa...





Mä itse nautin autossa istumisesta ja maisemien tiirailusta - näkyi siellä sitten mitä vain. Siksi jo monituntinen ajomatka kohti Lake Nakurua oli itselleni jonkin sortin elämys! Vaikka suurin osa matkasta taitettiinkin valtatietä pitkin, oli tällaiselle Afrikka-noviisille jännittävää nähdä maisemien lisäksi myös tien varsien kaupunkien ja kylien elämää - mitä siinä auton kyydissä nyt ehti tiirailla. Keskipäivän jälkeen saavuimme ensimmäiseen, varsinaiseen kohteeseemme, Lake Nakuruun. Meidät otettiin vastaan sydämellisesti ja saimme skoolata mangomehulla, minkä jälkeen meidät ohjattiin telttaamme. Lukemattomia eriskummallisia ja ihan tavallisia hotelli- ja hostellihuoneita nähneenä itse olin odottanut oikeastaan koko matkan majoituksista eniten tätä telttaratkaisua; enkä joutunut pettymään! Jättimäinen teltta oli pystytetty katoksen alle, betonilattian päälle. Teltan sisältä paljastui suuri parisänky sekä kylpyhuone kaikkine mukavuuksineen.





Iltapäivällä oli vuorossa ensimmäinen varsinainen safariajelu. Kuljettajamme halusi aikaistaa sitä puolella tunnilla, jotta ehtisimme kiertää koko järven, ja se sopi meille paremmin kuin mainiosti. Koko ensimmäisen safariajelun sitä oli ihan pää pyörällä siitä, kuinka paljon kaikkea upeaa olikaan ympärillä: maisemat, luonto, eläimet! Jokaisen käänteen takaa tuntui paljastuvan jotain uutta ja jännittävää - siinä taisi ekan safaripäivän aikana tulla räpsittyä puolisen muistikortillista kuvia.





Saavuimme takaisin, kun alkoi jo hämärtää. Safarin ajalle meille oli varattu täysihoito, joten pian olikin vuorossa jo illallisen nauttiminen. Syömisen jälkeen siirryimme vielä Flamingo Hillin takkahuoneeseen, sillä olimme tilanneet palanpainikkeeksi pullon viiniä, joka ei uponnut meihin kahteen ruokailun yhteydessä. Nakurun ilta ei ollut lämmin, vaan muistutti meitä lähinnä suomalaisista kesäilloista; lämpötila oli ehkä siinä 18 asteen paikkeilla, joten takkatuli lämmitti mukavasti. Ilta sujui kirjoja lueskellen sekä leppoisassa keskustelussa erään nairobilaisen sisustussuunnitteluun erikoistuneen herran kanssa, joka sattui meidän kanssamme samoille takkatulille - juuri ketään muita ei koko paikassa ollut, sillä keikuttiin ilmeisesti high seasonin rajamailla.





Lake Nakurusta mieleen jäi päällimmäisenä rauhallisuus: ollaan keskellä-ei-mitään, eikä lähellä ole juuri muita kuin henkilökunta ja muutama hassu turisti. Sähkötkin menivät poikki illalla joksikin aikaa, mikä ei haitannut laisinkaan, vaan itse asiassa vain lisäsi tunnelmaa. Yöllä teltan ulkopuolella istuskellessa ja myös sängyssä maatessa kykeni kuuntelemaan luonnon ääniä, joita harvemmin itse nykyisellään pääsee kuulemaan. Tykkäsin kovasti - tällaiseen telttailuun sitä voisi vaikka tottua!

8 kommenttia :

  1. Vaikuttaa ihan unelmalomalta!!! Tulis jo tännekin sitä lämpööö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se kyllä :)) Niinpä - kesää odotellessa täällä lumipyryn keskellä!

      Poista
  2. WAU! Voi pojat ja tytöt mikä matka. :)

    VastaaPoista
  3. Siis vitsi miten upeaa! Voisi olla, että mieheni ei näkisi minua tuolla ollenkaan, kun pistäisin menemään telezoomin kanssa elukoiden perässä :) Oliko pikkuotuksia paljon? eli siis hämppiksiä ja muita tällaisia ei niin kivoja tyyppejä, joita foobikko rakastaa yli kaiken?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Meillä oli vähän huonot putket elukoiden kuvaamiseen mukana tosin :(

      Aika vähän loppupeleissä noita mönkiäisiä näkyi; lähinnä ärsyttäviä muurahaisia :D Itse en muistaisi nähneeni esimerkiksi ainuttakaan hämänkäkkiä koko matkan aikana (tosin oon voinut alitajuisesti sulkea niiltä silmät, heh) :)

      Poista