torstai 28. helmikuuta 2013

Än-yy-tee... Kevät!

Ihan uskomatonta, että osapuilleen tunnin kuluttua alkaa kevät! Ainakin, jos almanakkaan on uskominen. Minä ainakin olen täysin kypsä tähän talveen ja pimeään - tervemenoa menneisyyteen vaan niillekin. Takatalven iskiessä voi aina avata kalenterin ja uskotella itselleen, että sehän on vain sellaista mukavan kirpsakkaa kevätpakkasta...
 
Kevään aaton kunniaksi päätin myös pyörähtää nettikauppojen maailmassa. Tässä uudessa kodissa ollaan ehditty asua vain syvimmän talven ajan, joten keväisiä ja kesäisiä ulkojuttuja en ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta viitsinyt aiemmin mietiskellä. Käytännössähän pihallamme ei ole vielä parin edelliseltä omistajalta ostetun jutun lisäksi oikeastaan mitään kivaa hankittuna. Tällaista tarttui virtuaaliselle wish listille tänään:
 
2. Lighthouse -ulkosoihdut // Formverk
3. Three feet stools // Tolix
5. Fil de Fer -valaisin // Catellani & Smith
6. Kabin High Flowerpot // Serralunga
7. Bacsquare -ruukku // Bacsac
 
Etenkin terassin katetun osan valaistusratkaisua olen pyöritellyt mielessäni jo tovin ennen tätä päivää. Seinässä on tällä hetkellä (ruma) plafondi, jota en ole edes näin talvisin vaivautunut juurikaan käyttämään. Kesäksi sohvapöydän yläpuolelle tahtoisinkin jonkinlaisen riippuvalaisimen. Ikean aurinkokennolamput olisivat varsin kustannustehokas valinta, mutta jotenkin tahtoisin terassin kattoon roikkumaan jonkin vähän friikimmän viritelmän. Fatboyn ulkokäyttöön sopiva Rockcoco olisi eräs varteenotettava vaihtoehto - muitakin ulkokäyttöön soveltuvia "kruunuja" tosin olen yrittänyt bongailla, vielä varsin laihoin tuloksin.
 
Lisäksi muitakin ulkovalaisimia olisi hankintalistalla: tässä esimerkkeinä Lighthouse -soihdut sekä itselleni pumpulipallon mieleen tuova Fil de Ferin pallukka. Meille kun ei näillä näkymin ole ainakaan tänä kesänä tulossa isoa ruokailuryhmää ulkosalle, joten kattamatonta terassialaa riittää ihan mukavasti pihan lisäksi.
 
Tässä lisäksi vielä muutama puutarhurisjuttu, vaikka nuo kasvatushommat eivät itselläni ole todellakaan hanskassa. Ehkä Riku innostuu jälleen puutarhuroimaan, jos hankin sille kivat ruukut sitä varten; kasvattihan se joskus vuosia sitten yhden kesän ajan tomaattejakin meidän parvekkeella Turun keskustassa. Se oli muuten kokeiluna eeppinen virhe: ne tomaattipuskat valloittivat yli puolet parvekkeesta ja haisivat todella iljettävälle koko kesän. Eivätkä muuten olleet loppujen lopuksi edes syömäkelpoisia; koko kesän mittainen, haiseva ja häiritsevä urban gardening-panostus meni siinä ihan kankkulan kaivoon! Mutta kaikkeahan pitää kokeilla, paitsi... Niitä juttuja, mitä ei kannata kokeilla (vanha kansanviisaus).
 
Viettäkää mahtava kevään eka päivä! (Onhan se kaiken hyvän lisäksi vieläpä perjantai)

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Kauppareissun lakanalöytö

Jonkin aikaa takaperin haaveskelin lakanakavalkaadimme päivittämisestä säälliselle tasolle. Alustavalle ostoslistalle oli päätynyt niin Hayta kuin Marimekkoakin, mutta mikään niistä ei ole vielä ehtinyt listan kärkisijoille. Sen sijaan tein pienen löydön bongatessani lakanoiden alelaarin ruokaostoksilla Kantsun Prismassa. Mulla on fiksaationa aina hypermarketeissa käydessä syynätä kaiken maailman aleboksit läpi: aika harvoin sieltä mitään ostettavaa löytyy, mutta joskus olen tehnyt niistä todellisia löytöjä superhalvalla! Tälläkin kertaa näihin oltiin selkeästi kaiveltu varastojen perukoilta yhtä sun toista myymättä jäänytttä rättiä, mutta oma katseeni osui heti joukosta pilkistävään helmeen - keltaiseen, totta kai.


Kassan kautta lähtivät nämä IVANAhelsinki for Luhta Home -pussilakanasetit, jotka sopivat meidän kevätkotiin ainakin omasta mielestäni ihan loistavasti! Ja hintakaan ei päätä huimannut: kaksi yhden hengen settiä irtosi noin viidellä kympillä.


Nyt on sitten keltaista oikein roppakaupalla makuuhuoneessa, kun tuo Hayn naulakkokin on siellä jonkin aikaa majaillut! Saa nähdä, missä vaiheessa tuo parempi puoliskoni pistää stopin mun keltaisen värin hamstrailuuni ;)

tiistai 26. helmikuuta 2013

Tukholman teetuliaiset

Kuten viime perjantaina kerroinkin, en jaksanut lyhyelle työmatkalle lähteä raahaamaan mukanani lentokoneen ruumaan menevää pakaasia, vaan tuliaiset piti mahduttaa käsimatkatavaralaukun nurkille. Siksi mitään isompaa ei voinut hankkia, vaikka mieli olisi useampaan otteeseen tehnyt. Nämä suloiset purnukat kuitenkin oli pakko mahduttaa mukaan: Lovin luomuteet mustassa ja keltaisessa purkissa, kun värityksen lisäksi maut osuivat nappiin. Mulle perinteistä Earl Greyta mustassa peltirasiassa, Rikulle inkivääri-sitruunaa keltaisella pakkauksella. Näitä kehtaa pitää vielä ihan näkyvillä keittiössä, eikös vaan?



Meiltä vaan tällä hetkellä puuttuu harmillisesti vedenkeitin, joten teevedet pitää keitellä hellalla. Eivätpä nuo edukkaat keittimet paljoa kustantaisi, mutta itse tahtoisin ostaa ehkä jonkun vähän spessumman yksilön, joten se on päätynyt (loputtoman) toivelistan hännille. Mutta teehän on tänä vuonna "uusi kahvi", joten ehkä jossain vaiheessa uskaltaa panostaa keittelyvehkeisiin!

maanantai 25. helmikuuta 2013

Sunny Sunday

Ollaan nyt saatu täällä pääkaupunkiseudulla jo muutaman päivän ajan nautiskella tuosta oudosta valoilmiöstä, jota auringoksikin kutsutaan. Tänään tosin pääsin ihastelemaan paistetta lähinnä toimiston ikkunoiden läpi, mutta eilen vietettiin sunnuntai-iltapäivää ulkosalla. Otin nimittäin lauantaina jälleen kerran suunnan kohti yökylää ja J:n kotia Kampissa, ja tällä kertaa sain mukaani myös Rikun. Sunnuntain aktiviteetteihin saimme houkuteltua mukaan myös ystäväni Tonin. Käytiin ensin katsomassa, josko Mattolaituri olisi auki, mutta päädyimme loppujen lopuksi (jonoista päätellen monen muunkin) lemppariin Café Regattaan korvapuustille, mustikkapiirakalle... Ja makkaranpaistoon. Sen edustalta löytyi myös vanhasta kiikkustuolista rakennettu napakelkka, jota herrashenkilöt jaksoivat pienestä kisaväsymyksestä huolimatta kokeilla. 
 



 
Aurinkoista alkuviikkoa kaikille :)

perjantai 22. helmikuuta 2013

Terveisiä Tukholmasta!

Tänään illansuussa kotiuduin pikapyrähdykseltäni armaan naapurimaamme pääkaupungista. Oli kyllä niin tiivistahtinen reissu, että perinteisten turistikuvien ottaminen jäi tällä kerralla väliin aivan tyystin. Kesemmällä tosin pitää ehdottomasti ottaa sama suunta omaan piikkiin! Tässä jotain pientä matkan varrelta:
 


Torstai-iltana menimme hektisen päivän jälkeen nautiskelemaan Trattorianin antimista pitkän kaavan mukaan. Itse en useimpia punaisia lihoja niin fiilistele, joten runsaasta jaetusta alkuruokasetistä (josta kuvassa näkyy tietty juurikin sitä lihaosastoa) pääsin itse vain kasvisten ja juuston makuun, mutta ne kyllä maistuivat loistavasti unohtamatta pääruuaksi tilaamani kana-annosta sekä jälkkärinä upottamaani sitruuna-limoncello-komboa. Myös muut pöytäseurueemme jäsenet olivat erittäin tyytyväisiä kaikkeen, mitä illan aikana pöytään kannettiin! Siitä olikin hyvä siirtyä pienen mutkan kautta yöunille masu täynnä. Yövyimme Scandic Sergel Plazassa, joka oli sijainniltaan ihan ykkönen; tosin huoneet voisivat ehkä kaivata päivitystä 2000-luvulle... Mutta se siitä kronologisesti etenevästä matkakertomuksesta, ja lähdetään random-osastolle!
 


 
Tänään lounastimme Nytorget Urban Delissä, jossa toki tuli ihmeteltyä myös myynnistä löytyviä aarteita sekä ihan mahtavaa konseptia tovin jos toisenkin ajan. Tottahan lounas muuten syötiin Tolixin baarijakkaroilla istuen, kuinkas muutenkaan? Jos mulla olisi ollut tällä matkalla mukana ruumaan menevä laukku, olisi mulle tarttunut useammasta vierailukohteestamme helposti iso kasa kaikkea jänskää keittiön kaappeihin! Tällä kertaa ainoat pikkuostokseni tein juurikin Urban Delistä, mutta niistä lisää joskus myöhemmin kunhan jaksan purkaa edes tuon käsimatkatavaralaukun. Tässä vielä kuvamaistiaisia:
 


 
Toinen ihana pikkuputiikki oli Saltå Kvarnin myymälä Södermalmilla, cosy-cosy-cosy:
 

 
 
Ihan Ican hyllyltä löytyi myös jotain, jonka avulla haluan...
 
 
Toivottaa buustia viikonloppuun kaikille naisille ;)

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Hello Stockholm

Aikaisin huomenaamulla lähden työmatkalle Tukholmaan trendejä spottailemaan pariksi päiväksi. Kivaa: en ole käynyt kunnolla naapuripääkaupungissamme pitkään aikaan!
 
 
Hyvää loppuviikkoa kaikille - mä palailen asioille luultavasti vasta viikonloppuna!


tiistai 19. helmikuuta 2013

Ite luin.

On tullut lähiaikoina lueskeltua kirja jos toinenkin (Kenian-lomalla taisi tulla luettua 10 kirjaa, heh), ja ajattelin jälleen jakaa osan niistä myös tänne. Tällainen sekalainen seurakunta tällä kertaa:

Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot: Pjongjangin akvaariot 

Jälleen kerran Pohjois-Koreaa - tällä kertaa omaelämäkerrallisena teoksena kuljettaen lukijan läpi Kang Chol-hwanin elämän, joka alkaa Kim Il-Sungille uskollisen perheen poikana: etuoikeutettuna Pjongjangissa asuvana. Elämä kuitenkin muuttuu, kun perheen isoisää aletaan epäillä maanpetturuudesta, ja kaikki perheen äitiä lukuunottamatta lähetetään vankileirille Yodokiin. Kirja kertookin suurimmaksi osin Chol-hwanin kymmenen vuoden piinasta pohjois-korealaisella työleirillä. Myöhemmin Chol-hwan onnistuu loikkaamaan Etelä-Koreaan, mikä on mahdollistanut hänen tarinansa kertomisen maailmalle.

Vaikka kirja on suhteellisen ohut, sen lukeminen oli itselleni melko hidasta. Suurimpana syynä tähän oli toki kuvattujen kauhukokemusten sulattelu, mutta myös kirjoitustyyli oli melko raskas, eikä laisinkaan helppolukuinen. Tarina itsessään on kuitenkin kuulemisen ja levittämisen arvoinen, joten voin suositella kahlaamaan tämän läpi, jos satutte siihen törmäämään!

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
 
Itse en voi sanoa lukeutuvani Westön teosten innokkaimpaan ihailijakuntaan. Ehkä syynä on Leijat Helsingin yllä, jonka vieläkin muistan lukeneeni väkisin läpi lukion ekalla luokalla ja pusertaneeni siitä ulos ehkä koulutushistoriani surkeimman esseen. Kun ei avautunut, niin ei avautunut. Äitini kirjahyllyjä kaivellessa matkapokkareita varten päätin napata tämän mukaani, kun se siellä sopivasti odotti.

Teos kuvaa Suomen itsenäisyyden alkuvuosia 1900-luvun alkuvuosikymmeninä, ja juonta kuljettavat luokkataustoiltaan erilaiset päähenkilöt - näkökulma on kuitenkin suurimmilta osin suomenruotsalaisen kaupunkilaisen, vaikka myös työläisperheen kasvatteja mahtuu mukaan päähenkilökaartiin. Päähenkilögalleria onkin hyvin laaja: kirjan mielenkiintoisuus ainakin omalla kohdallani pohjautui siihen, että laajan joukon elämänpolut piirrettiin usean kymmenen vuoden ajalle - miten monta erilaista elämäntilannetta voi kohdata toisensa jossain tietyssä pisteessä, ja myös erkaantua toisistaan. Myös ajankuvaus ja juoni - välillä tosin melko verkkaisaan tahtiin etenevä - oli itsestäni yllättävänkin elävä ja kiinnostava. Ehkä mun täytyy tarttua uudelleen myös Westön muihin teoksiin!

Aidan Hartley: The Zanzibar Chest - A Memoir of Love and War

Lukemisto loppui kesken jo puolessa välissä lomaa, ja hotellin pikkuputiikista bongasin tämän kirjan kaveriksi uima-altaalle. Hyvä bongaus, uskallan sanoa! Aidan Hartley, Keniassa syntynyt, Briteissä kouluttautunut ja Reutersin sotakirjeenvaihtajaksi nuorena aikuisena Afrikkaan palanut journalisti kertoo kahden sukupolven tarinan. Toisaalta kirja kuljettaa lukijansa läpi Hartleyn isän ystävän, Arabiaan rakastuneen Peter Daveyn, lyhyen elämän 1900-luvun alkupuolella; samalla lukija voi löytää siitä yhtymäkohtia Hartleyn omaan tarinaan.

Teos sisältää valtavasti ensi käden kuvausta nuoren sotakirjeenvaihtajan elämästä jännityksineen ja järkytyksineen 1980- ja 1990-luvun sotien keskellä Etiopiassa, Somaliassa, Burundissa ja Ruandassa, mikä jo itsessään on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa: oikeaa elämää, josta en itse tiedä mitään. Lisäksi kirja on äärimmäisen hyvin kirjoitettu, ja onnistui tempaamaan minut mukaansa täydellisesti. Suosittelen!

Natascha Kampusch: 3096 päivää

Kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikana uutisia seuranneet varmasti tuntevat Natascha Kampuschin tarinan ainakin pääpiirteissään: 10-vuotiaana siepattu itävaltalaistyttö onnistuu pakenemaan sieppaajaltaan kahdeksan vuoden vankeuden jälkeen vuonna 2006. Itseäni tapaus kiinnosti tuolloin kovasti: olinhan vain muutaman vuoden vanhempi kuin Natascha, enkä tietenkään osannut kuvitella itseäni vastaavaan tilanteeseen. Seurasinkin tapauksen uutisointeja silloin ahkerasti, ja sen vuoksi tartuin mielenkiinnolla tähän kirjaan, kun se Akateemisen hyllyssä osui eteeni.

Nostan virtuaalista hattua Kampuschille, kun hän on myös omin sanoin halunnut kertoa tarinansa suurelle yleisölle, vaikka pahat kielet rahastuksesta ovatkin vihjailleet. Lukukokemuksena teos oli kuitenkin melko lailla surkea: Kampusch kyllä avaa omakohtaisia kokemuksiaan kauhukokemuksestaan ja selkeästi yrittää korjata kohulehdistön aiheuttamia vääryyksiä, mutta omaan mieleeni lukemastani jäi jotenkin falski ja pinnallinen kuva. Lisäksi kerrontatapa ainakin suomennetussa kappaleessa on varsin töksähtelevä ja osin puuduttava. Läpi tämän jaksoin kuitenkin lukea, vaikka parinsadan sivun kahlaamisessa menikin epätyypillisesti useampi ilta, sillä tarinan tämäkin puoli ansaitsee mielestäni tulla kuulluksi - myös itselleni, jonka tiedot tapauksesta ovat perustuneet lähinnä keltaisen lehdistön spekulaatioihin.

Liza Marklund: Panttivanki

Marklundin Annika Bengtzon-kirjat ovat toimineet kevyenä viihteenä varsin hyvin. Juuri ennen Kenian-lomaa bongasin lähimarketin pokkarihyllystä tämän jännärin, joka lähtikin kassan kautta mukaani. Sattumalta kirjan aihekin sivusi Keniaa: pääjuoni kertoo siitä, kuinka Annikan mies Thomas siepataan työmatkallaan Afrikassa, ja häntä pidetään panttivankina juurikin Keniassa.

Olen muistaakseni vuosien saatossa lukenut sarjan kaikki aiemmat osat, ja tämä osa erosi niistä jonkin verran. Kertojana toimi Annikan lisäksi hänen kaapattu miehensä, ja sarjan jatkuvaa juonta kuljetettiin tässä huomattavasti henkilökohtaisemmalla tasolla, vaikka edeltävissä osissakin ihmissuhdekiemurat olivat läsnä. Mitä tykkäsin? No jaa. Juoneen oli tällä kertaa ujutettu mielestäni vähän liikaa: panttivankidraaman ja rakkauskuvioiden lisäksi mukana oli vielä rikostarina Ruotsista, johon Annika aiempien osien tapaan sotkeutuu mukaan toimittajantyönsä vuoksi, ja jonka huomattavasti kiinnostavampi panttivankidraama jätti varjoonsa ja melko irralliseksi. Rönsyilyistä huolimatta kelpo viihdettä kuitenkin!

Oletteko te lukeneet viime aikoina jotain suosittelemisen arvoista?

maanantai 18. helmikuuta 2013

Mustaa ja rouheaa

Mä olen pitkään halunnut ostaa kotiin mustan, simppelin valurautakynttilänjalan. Ruokailutila nimittäin on meillä omaan makuuni vielä hieman liian valkoinen valkeine pöytineen ja tuoleineen, joten haluaisin ruokapöydälle jonkin mustan yksityiskohdan. Ja siinä poltettavat kynttiläthän voivat olla minkä värisiä tahansa! Meillä ei myöskään tällä hetkellä ole jalkaa, jossa voisi polttaa kruunukynttilöitä, ja ensi kuussa tupsahtavat vuosibonarit myös mahdollistavat muutaman, "turhan, mutta kivan" hankinnan tekemisen lähiaikoina. Tässä omat suosikkini:
 
1. By Lassen / Kubus 4
2. Normann Copenhagen / Heima
3. Iittala / Allas
 
Jos tämän hetken lemppari pitäisi valita, oma ykkösvaihtoehtoni olisi ehkäpä Heima. Se on vaihtoehdoista myös edullisin, mikä toki on aina positiivista :)
 
Nappaako teitä joku näistä kolmesta? Löytyykö hyviä vinkkejä samantapaisista viritelmistä?


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Helsinki-viikonloppu

Perjantai-iltana päätin ottaa suunnan kohti Helsinkiä ja lähteä pitkästä aikaa moikkaamaan kolmea mussukkaa: kahta pienempää ja yhtä vähän isompaa kaveria. Mun piti viipyä vain yhden yön verran, mutta reissu vähän venähti: kotona olin vasta sunnuntaina illansuussa. Otin kameran kerrankin mukaan, mutta kuvasaldo jäi lähes olemattomaksi, kun siinä kuulumisia päivittäessä aika vierähti ohi kuin siivillä. Viikonloppuun mahtui perinteisiä avaruusjuttuja, pizzaa, kadonneet lihapiirakat, erittäin huonoa musiikkia ja vielä laaduttomampaa huumoria, kämppismuistojen verestämistä (J pelasi wowia ja mä luin sillä aikaa koko viikon Hesarit) ja taidettiin me käydä pyörähtämässä entisessä kantakuppilassakin. Kahdesti. Tässä kuitenkin nämä kaksi kulta-tassukkaa ja sit se yksi kaksijalkainen:
 
Tämä pieni tuholainen päätti herättää mut molempina aamuina nuolaisemalla nenästä.


Greta-Keetu-mummeli <3

 
Viimeisin kaaso&morsmaikkukuva tosin eräältä lauantaipäivältä viime heinäkuussa...
 
Rikun äidin mies & Rikun veli puolestaan olivat meillä Vantaalla koko viikonlopun puutöissä! Olivat käyneet kaatamassa muutaman puun, ja nyt meillä onkin sitten ensi talven takkapuut odottelemassa ulkovaraston takana. Hehe, meikäläinen rilluttelee ja toiset raukat paiskivat duunia.. Oops!
 
Toivottavasti muillakin oli yhtä kiva viikonloppu :)

perjantai 15. helmikuuta 2013

Jäi Mombasaan vain viikko elämää...

Kolmas osa Kenia-aiheisista postauksista uunista ulos, hep! Viimeinen etappimme Afrikan-turneella oli Mombasa; tuo kuumankostea Taiskan kaipuun kohde. Sinne matkasimme lentäen Nairobista välittömästi safarin jälkeen.





Amsterdamista Nairobiin lentäessämme olin käynyt vierustoverini kanssa keskustelua siitä, mitä Keniassa kannattaa nähdä. Hän oli ainakin omien sanojensa mukaan kenialainen lääkärisnainen, jonka mielestä Mombasa oli parasta Keniaa ikinä - jopa maan presidenttikin oli viipynyt hotellissa, jossa me tulisimme viettämään puolisentoista viikkoa. Vastaanotto hotellilla olikin varsin mieluinen: meidät häämatkalaiset oltiin upgreidattu superior-huoneeseen, jossa oli ikioma, jättikokoinen terassi löhötuoleilla varustettuna. Myös palvelu hotellissamme visiittimme aikana oli ensiluokkaista, ja jokaiseen toiveeseemme vastattiin välittömästi. Safarin jälkeen olikin ihan hyvä sulatella kaikkea sitä, mitä oli päässyt muutaman, hektisen päivän aikana näkemään...

 




Toisaalta näin rumasti sanottuna, Mombasa oli himskatin tylsä. Presidentti varmasti tykkäsi - mutta presidenteillä tuskin on aikaa pysyä samassa paikassa yhdeksää yötä. Päivä seuraa toistaan tällaisessa resort-majoituksessa suhteellisen kaukana mistään "inhimillisestä": makaat päivän imien aurinkoa ja äkkiä kello onkin jo viisi-kuusi... Pienen freshailun jälkeen onkin jo illallisen aika. Siihen päivä pitkälti päättyykin. Kävelymatkan sisällä omasta hotellistamme ei ollut rantaa lukuunottamatta käytännössä mitään, ja lähes kaikki elämä lakkasi iltakymmenen jälkeen. Emme todellakaan olleet mitään rempseää bilemeininkiä olleet häämatkaltamme hakemassa, mutta ainoina asiakkaina isossa ulkoilmaravintolassa istuskelu tuntui romanttisen sijaan varsin kiusalliselta, vaikka illallisen jälkeen tropiikin yöstä nautiskeleminen muutaman viinilasillisen kera olisikin maistunut! Kävimme myös "kaupungilla" varsinaisessa Mombasassa, mutta emme onnistuneet löytämään sieltäkään juuri mitään mielenkiintoista.





Mutta nyt loppuu valitus! En voi väittää, etteikö tämmöinen "pakotettu" ei-minkään-tekeminen olisi ollut kaltaiselleni vieteriukolle äärimmäisen rentouttava kokemus: loman aikana ehdin lukea päälle kymmenen mielenkiintoista kirjaa, nukkua pois kaikki syksyn ja talven peruina jääneet univelat ja nauttia joutilaista hetkistä ja palvelusta. Sellainenhan onnistuneen häämatkan kuuluukin olla! Suositteluni Mombasan kohdalta menevätkin täyden palvelun hotellillemme, Serena Beachille - etenkin niille, jotka kaipaavat hemmottelulomaa, jonka keskiössä on spa, biitsi, hyvä ruoka sekä palvelu :)

torstai 14. helmikuuta 2013

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Lakanasta asiaa

"Jos sitä vaikka lakanaostoksille lähtisi". Jep - eipä tuo ole kuulunut meikäläisen sanavarastoon ehkä ikinä. Vuodevaateosasto on karttunut vuosien saatossa puolihuolimattomasti mistä milloinkin: Ikeasta mustaa ja valkoista, Stockan aleista ja ties mistä Kampituspäiviltä Marimekkoa, vanhempien kaapista Finlaysonia... Sitä sun tätä, kuitenkin eniten sitä pleiniä mustaa ja valkoista. Lakanakaappia inventoidessani olen päätynyt siihen tulokseen, että huomattavan suuri osa tuosta nykyisestä musta-valkokavalkaadistakin on jo elänyt aikansa. Niille on näytetty pesukoneen ja kuivausrummun sisuksia jo niin moneen kertaan, että ne ansaitsisivat eläkepäivät vaikkapa autonpesurätteinä. Otetaanko siis suunta Ikeaan hamstraamaan taas uusi satsi mustia ja valkeita, vai kokeillaanko tällä kertaa jotain muuta?
 
Kun sitä ryhtyy tarkemmin pohtimaan, kuluu ihmisen elosta ja olosta suhteellisen suuri osa vällyjen välissä pötkötellen. Miksei siis sillekin osastolle voisi välillä hankkia jotain kivaa ja totutusta kaavasta poikkeavaa? Omissa ajatuksissani pyörivät esimerkiksi nämä:
 


 
Hayn Colour Blockit tai Minimalit. Niin, keltainenhan se siellä taas kurkistaa. Sekä...
 
 
Marimekon Tuuli-pussilakanat. Mustaa ja valkoistahan nämäkin, mutta vähän yllättävämmässä muodossa kuin kokovärisinä versioina.
 
Mikä siis estää? No, tietysti se hinta. Kun on tottunut tekemään lakanaostokset vasemman käden pikkurilliä käyttäen, näyttää muutamankin satasen kustannus lakanaparista epäilyttävän suurelta. Lisäksi myöskään perinteinen pussilakana + tyynyliina -kombo kertaa kaksi ei sinällään riitä, vaan tyynyliinoja pitäisi kutakin kohti hankkia vielä erikseen lisää, itselläni kun on viehättävä tapa nukkua vähintäänkin kolmen tyynyn kera (yksi pään alle, yksi pään päälle, yksi syliin... Ja yksi varalle). Hankalaksi menee! Löytyykö teiltä joitain ässiä hihasta vuodevaatteiden valintaan?

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kenya // Masai Mara

Aloitetaanpa viikko matkamuisteloilla! Tällä kertaa luvassa jälkimmäinen osa Kenian safarista: Masai Mara. Kolmantena Kenian-päivänämme oli aika hieroa unihiekat pois silmistä jälleen oman, sisäisen kelloni mukaan ihan-liian-aikaisin, sillä matka kohti Masai Maraa alkoi heti aamutuimaan.






Aluksi Lake Nakurulta lähtiessämme ajelimme pitkin asfaltoituja maanteitä muutaman tunnin matkan, minkä jälkeen pysähdyimme Lake Naivashalle. Sieltä vuokrasimme veneen ja kuskin, jotta pääsimme tutkimaan järveä myös vesiltä käsin. Lake Naivashalla oli myös mahdollisuus myös kulkea pieni kävelyreitti eräällä saarella: siellä ei ollut vaarallisia eläimiä, joten niiden lähelle pääsi myös kävellen.





Jonkin matkaa Naivashan jälkeen käännyimme päällystämättömille teille, ja "African massage" alkoi. Meillä oli aika hurja kuski, ja pompittiinkin kuoppaisia teitä pitkin viilettäen aikamoista vauhtia! Sadekausi oli loppunut jonkin aikaa sitten, ja osa teistä oli vielä huonossa kunnossa. Meillä oli alla onneksi auto, joka kulki helposti yli melkein mistä vaan. Kerran autoimme myös kiskomaan erään toisen turisteja kuljettaneen auton irti mutavellistä.



Ehdimme hotelliimme, Mara Sopa Lodgeen, vielä erittäin myöhäiselle lounaalle. Sen jälkeen olikin aika rentoutua pieni hetki uima-altaalla, vaihtaa vaatteet ja lähteä ensimmäiselle safariajelulle Masai Maralla.





Kiertelimme upeissa maisemissa jälleen pimeän tuloon saakka. Niitä maisemia on kyllä äärimmäisen vaikea pukea sanoiksi: se täytyy nähdä itse!





Ensimmäinen päivä Masai Maralla huipentui illalliseen ja takkatulen äärellä istumiseen. Ohjelmassa oli myös nuorten masai-sotureiden perinnetanssiesitys, joka oli kyllä kiinnostavaa katseltavaa - ja eritoten kuunneltavaa. Pätkiä siitä on videon lopussa, jonka lisäsin tänne heti matkan jälkeen...




Myöskin seuraavana aamuna oli edessä aikainen herätys, sillä luvassa oli koko päivän mittainen safariajelu. Heti matkaan alkuun bongasimme ensimmäisen jellonan:


Kuten tiedetteenkin, kissat olivat varsin ujoja otuksia, ja niitä tuli nähtyä kaikkein vähiten. Ne myös pysyttelivät kauempana, joten kiikarit tulivat tarpeeseen niiden bongailemisessa. Oma big fivestamme jäi uupumaan myös niin ikään kissa: leopardi jäi tällä reissulla näkemättä!




Puolen päivän kieppeillä olimme ajelleet Kenian ja Tansanian rajalle. Tulipa siis tällä reissulla käytyä Kenian lisäksi myös Tansanian kamaralla, heh! Hotellin mukaan pakkaamaa lounasta söimme luonnon helmassa aivan rajan läheisyydessä.




Tästä lähdimmekin joelle, jossa oli mahdollista bongailla virtahelpoja ja alligaattoreita. Myös siellä päästiin hieman jaloittelemaan, kun puistonvartija vei meidät muutaman kilometrin pituiselle kävelylenkille joenuomaa pitkin.




 


Hotellille saavuimme jälleen muutamaa tuntia ennen illallisaikaa. Pitkän päivän uuvuttamana oli pakko ottaa siihen väliin pienet nokoset. Vaikka safari onkin pitkälti autossa istumista, kaikki se upeuden määrä sai ainakin omat aivoni käymään melkein ylikierroksilla, joten päivän jälkeen olin aina rättiväsynyt.

All in all - safari oli aivan mieletön kokemus! Voin lämpimästi suositella sitä kaikille, joita tällainen matkailu yhtään kiinnostaa. Selostukset tästä jäivät nyt ajanpuutteen vuoksi vähän lyhyiksi, mutta ajattelin jossain vaiheessa vielä julkaista pienen vinkkipostauksen, jossa kerron tarkemmin omia huomioitani siitä, mitä safarilla kannattaa ottaa huomioon :)