perjantai 22. maaliskuuta 2013

Tänään on surullinen päivä

Illansuussa kävimme saattamassa Greta-kissarouvan viimeiselle matkalleen. Ei ollut muuta tehtävissä; ei olisi lähes kunnioitettavaan 20 vuoden ikään ennättänyt kissaystävä selvinnyt leikkauksesta, saati pärjännyt kolmitassuisena kissuutena. Nyt tuli Keetulin aika lähteä, vaikka itse en olisi halunnut irti päästääkään. Lohduton itku siinä tuli, eikä sille näy loppua ihan lähiaikoina. Muut viikonloppusuunnitelmat saavat nyt väistyä. Itse en ainakaan osaa ajatella, että kyseessä olisi "vain" eläin; perheenjäseniähän myös nämä karvaiset ystävät minulle ovat. Iltapäivän aikana ehdittiin vielä hyvästellä pitkän kaavan mukaan. Äärettömän koville otti silittää pitkäaikaisen ystävän korvantaustaa viimeiseen saakka ja toivottaa korvaan kuiskaten kultakissalle hyvää matkaa, minne se sitten tästä jatkuukaan. Uni tuli pienelle kuitenkin kauniisti ja rauhallisesti. Nyt on isoveikan kotona Greta-kissan lempituoli tyhjänä, ja sydämessä kissanmentävä aukko; eikä se ole pieni reikä se.




Kauniita unia rakkaalle karvatassulle, maailman ystävällisimmälle kissalle <3

18 kommenttia :

  1. Mitä suurimmat osanottoni <3 Monta rakasta eläinystävää toiselle puolelle saatelleena, voin yrittää kuvitella mitä käyt nyt läpi. Voimia hirmuisesti. Ei ne ole "vain" eläimiä. Ne on meidän ystäviä ja ihan taatusti jää pientä ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Joka kerta se tuntuu yhtä kauhealle, vaikka odotettavissa on ollutkin jo hyvän aikaa. Greta pääsee nukkumaan pari vuotta sitten lähteneen "velipojan" viereen, kunhan routa sulaa. Täysin lamaantunut olo, mutta kyllä se tästä; ajan kanssa.

      Poista
  2. Voi eikäää:(( mie täällä kans tihrustan itkua, ihanat hormoonit <3 voimia sulle ja perheelle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tänään on jo vähän parempi päivä, vaikka vieläkin itkettää.

      Poista
  3. Minultakin teille todella suuret osanotot! On ihmisiä joille eläin on vain eläin ja on ihmisiä, joille eläin on muutakin. Kuulun siihen jälkimmäiseen ja tippa silmään tuli tätä lukiessa, niin kauniisti kirjoitit. Ihan kuten ihmisilläkin, mikäli on saanut elää rikasta elämää ja tullut kiitettävään seniori-ikään, luopuminen on ehkä helpompaa, vaikka surullista onkin. Ainakin itselleni jotenkin enemmän selitettävissä. Meillä on kohta 10 vuotta oleva dobermanninarttu, joka muuten voi hyvin, mutta tiedostamme, että kasvainten vuoksi tulee se hetki, kun joudumme sanomaam ystävälle hyvästit. N. 12 vuotta sitten jouduin sanomaan alle 2 vuotiselle dobermannille hyvästit, koska se sairastui yhtäkkiä ja uskon, että yhtä raskasta siitä tulee. Surutyö on tehtävä ja aika parantaa haavat, mutta sallittua on myöskin se, että poismennyttä muistelee ja kyyneleet pyörivät silloinkin silmissä. Voimahaleja! Eläinniityillä on ystävillämme todella hyvä olla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Greta sai onneksi elää pitkän ja onnellisen kissanelämän. Pieni sinnitteli jopa pidempään kuin kukaan olisi uskonut!

      Poista
  4. Voi ei, mullekin tuli vedet silmiin. Jaksamista sinne!

    VastaaPoista
  5. Gretalle kauniita unia <3
    Ja tietysti teille osanottoni! Tuo ei ole koskaan helppo päätös, mutta se on joskus tehtävä ettei rakkaan ystävän ja perheenjäsenen tarvitsisi kärsiä. Teillä oli pitkä, yhteinen taival ilmeisesti, mutta onneksi sulla on nyt Gretasta paljon hyviä muistoja.
    Koittakaa jaksaa, aika auttaa, niin kulunut lause kuin se onkin :) me jouduttiin lopettamaan meidän koira viime kesänä ja edelleen mun tulee välillä Pabloa hirvittävä ikävä, vaikkakin kotoa löytyy jo uusikin koiruus. Mutta eihän sitä otettukaan Pabloa korvaamaan, vaan uudeksi perheenjäseneksi. Eläimet jättää tassunjäljet, mitkä jää aina sydämeen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Meillekin jäi vielä pikku-Jedi isoveikan luokse sekä meidän Pesonen, mutta kyllä Gretan poismeno ison aukon jätti! Greta on nyt paremmassa paikassa, toivotaan.

      Poista
  6. Osanotto päivään!
    Itse jouduin lopettamaan koirani 12 vuotta sitten. Se, miltä se oma eläinkulta käsissä tuntuu, ei edelleenkään unohdu. Jokaisen sentin ja muodon pystyy edelleen muistissaan tuntemaan realistisena. Ne muistot ja tunnut ovat lohduttavia, ne on tärkeitä. Hirveää olisi unohtaa se "tuntu".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta! Vaikka Greta ei meillä asunutkaan, oli se kuitenkin myös "minun Greta"; niin monta yhteistä vuotta on meillä takana.

      Poista
  7. Voi ei, otan osaa Krista.. Kyyneleet tulivat täälläkin silmiin, kissaihmisenä voin vaan kuvitella kuinka tuo sattuu. Voimia sinne kovasti..

    VastaaPoista
  8. Osanottoni kisurouvan poismenon johdosta. Ei tällaisiin surullisiin uutisiin oikein osaa muuta sanoa, voimia sinne! Omat karvaiset kamuni ovat niin lähellä sydäntäni, että voin vain kuvitella, kuinka kauhelta Gretan menettäminen tuntuu. Kunnioitettavan pitkän elämän kisulainen kyllä eleli, se on melkoinen saavutus ja onni.

    VastaaPoista
  9. Voimia <3 Kyllä eläimet on todellakin perheenjäseniä. Joskus itsekkin joutuu samaan tilanteeseen ja osaan sanoa jo nyt ettei se varmastikkaan helppoa tule silloin olemaan. Mukavat muistothan säilyvät kuitenkin aina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jotenkin olin toivonut, että vanhus lähtisi nukkuessaan, mutta näin ei nyt käynyt, ja siksikin oli niin vaikeaa, vaikkei mitään ollut tehtävissä :(

      Poista