torstai 9. toukokuuta 2013

A new friend

Aina ei muista asuvansa pöpelikössä. Eräänä iltana pimeän jo saavuttua olin terassilla, kun takapihaa rajaavasta metsiköstä alkoi kuulua kummallista ääntelyä. Säikähdin pahanpäiväisesti ja ryntäsin sisälle. Riku kävi ihmettelemään, mikä mut on noin säikäyttänyt. Siinä sitten kuvailin ulkona kuuluvaa ääntä ensimmäisellä mieleen tulevalla tavalla: "Tuolta pimeestä kuuluu ihan semmoista ääntä kuin tuolla pusikossa makais joku mies ja puhaltais sorsapilliin." Toinen repeää nauramaan ihan hulluna: "Et voi oikeesti olla noin tyhmä!" Niinpä niin. Ensimmäinen looginen päätelmä ei itselläni suinkaan ollut se, että aidan takana purossa uiskentelisi ihkaoikeita sorsia. Joskus saa käydä vähän hitaalla, saahan? 


Tämmöinen kaiffari kiipusti tänään purosta terassin taakse. Kovin oli kesynoloinen otus, kun tuli siihen ihan jalkojen juureen kerjäämään pullaa. Eipä tartte enää sorsia säikkyä.

6 kommenttia :