tiistai 21. toukokuuta 2013

Puuterointipiste

Riku öljysi tänään iltapäivällä alapihan terassia, ja auringon mentyä pilveen siirryin sisätiloihin ja kävin vihdoin vaatehuoneen kimppuun. Ensimmäisenä urakkana oli siivota puuteripiste, eli meikkipöytä. Itse en ole kummoinenkaan meikkiharrastaja, joten ensimmäisenä etappina sain heittää vesilintua lähestulkoon puolilla meikeistäni, jotka olivat päässeet vanhentumaan. Vähemmälläkin pärjää. 




Päivittäin tai edes lähes päivittäin käyttämäni tuotteet mahtuvat helposti tuohon pyöreään meikkilaukkuun, ja loppuja säilytän noissa muutamassa korissa. Myöskään tuoksujen osalta en ole innokas keräilijä, vaan olen käyttänyt tuttua ja turvallista Diorin J´Adorea jo monen-monen-monen vuoden ajan. Joitain harha-askelia tulee välillä otettua, mutta sitten palaan aina ruotuun - kaipa sitä nenä on niin tottunut tähän vuosien saatossa, ettei enää osaa vaihtaakaan? Meikkipöytänä mulla on ihan jäätävän pitkä, Ikeasta joskus vuonna kivi ja kirves hankittu pöytä ikkunan edessä. Mutta mikäpä siinä, kun mahtuu.



Jotain pituudesta voi päätellä siitä, että noita tavallisen keittiöntuolin kokoisia tuoleja mahtuisi pöydän alle vielä kaksi kappaletta lisää. Mulla oli vaatehuoneen tuolina aluksi Kartellin Stone, mutta se ei oikein sopinut tuohon tehtävään ja muutti kylppäriin, joten kannoin tuonne noita vanhoja keittiön tuolejamme. Pöydän toisessa päässä säilytän meikkejäni, ja toinen pää on varattu hiusjutuille sekä sekalaiselle sälälle, kuten aurinkolaseille, kelloille ja niin eespäin. Paras puoli tässä pöydässä on kuitenkin se, että pöytä kätkee sisäänsä neljä erittäin hyvänkokoista laatikkoa, missä voi säilyttää muuta sälää. 





Ensimmäisestä vetolaatikosta löytyy koruja. Oon aika laiska käyttämään vihkisormusta lukuunottamatta mitään koruja etenkään arkena, ja nytkin heittelin paljon turhia/likaisia/parittomia rihkamakoruja menemään. Siltikin jäi vielä yllättävänkin paljon sälää jäljelle! Toisessa laatikossa säilytän erinäisiä hiusjuttuja, sekä siellä on myös korurasia tärkeimmille koruilleni. Kolmanteen laatikkoon olen laittanut pikkuhuiveja, ja viimeisessä laatikossa pidän vöitäni.

Nyt on kyllä hyvä fiilis, kun jaksoin aloittaa tämän vaatehuoneprojektin, ja pääsin samalla eroon kasasta tarpeetonta tavaraa!

4 kommenttia :

  1. Mahtava pöytä! On kyllä aina tosi hyvä fiilis kun saa siistittyä sellaista epämääräistä roinaa :) Omakin koruhylly kaipaisi taas karsintaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuo vähän ruma, mutta äärimmäisen käytännöllinen :) Karsiminen kannattaa aina - itse lapoin roskiin kyllä semmoista skeidaa, ettei sitä olisi kehdannut laittaa kiertoon edes pahimmalle viholliselleen :D

      Poista
  2. Heeetkinen mikäs tuo Hermesin paketti on? :)

    VastaaPoista