sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Festareille, mars!

Meikätyttö ottaa tästä suunnaksi Messukeskuksen ja Summer Sound-festivaalin! Mietittiin vähän, ollaankohan me vähän liian vanhoja festarimeininkiin jossain muussa muodossa kuin joku aikuistenkin kesken katu-uskottava Flow tai Pori Jazz ("tuoreessa" muistissa vielä kokemus Raumanmeren juhannuksesta seitsemisen vuoden takaa, milloin naapuriteltan tyypit kettuilivat koko viikonlopun silloin 25-vuotiaalle Rikulle hänen olevan "liian pappa festareille" :D). Mutta leikki-ikä on koko ikä, joten täältä tullaan :) Lippujen tilaamiseen saattoi pikkuisen vaikuttaa, että tänään sinne saapuu uusin kesämusiikkirakkauteni, Otto Knows... Ja tietty teiniaikojen suurin idoli, Tiesto. Tsaijaijaija! 



Ensi vuonna Tomorrowlandiin! :)

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Kotitekoinen tomaatti-limesalsa

Riku tekee usein nacholastujen ja muiden dippailtavien herkkujen kylkeen kotitekoista salsaa, joka myös tupareissamme oli jymymenestys. Siksi ajattelin jakaa reseptin myös tänne - on muuten aivan erilaista kuin kaupan teollisen makuiset tomaattimurskasalsat, ja ainakin omaan makuuni paljon maistuvampaa!


Tomaatti-limesalsa
~Kahdelle hengelle

1 iso sipuli
4 isoa, erittäin kypsää tomaattia
2 limen mehu puristettuna
1/3 dl tuoretta korianteria silputtuna
ripaus rouhittua mustapippuria
½ tl suolaa
cayannepippuria maun mukaan (voi myös korvata pieneksi pilkotulla, tuoreella chilillä tai tabascolla)
½ tl sokeria

1. Halkaise tomaatit ja poista niistä siemenet ja "vihreä osa" lusikalla. Koverra tomaatin sisukset irti kuoresta. 
2. Pilko tomaatti pieniksi kuutioiksi. 
3. Pilko sipuli pieneksi silpuksi. 
4. Pane tomaatit ja sipulit kulhoon, ja lisää päälle limemehu.
5. Lisää mausteet ja sekoita keskenään. 

As simple as that - ja hyvää tulee :)

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Illan tullen

Lomaillessa sitä ei aina tule pidettyä niin tarkkaa kirjaa viikonpäivistä. Taas on perjantai! Ja perjantain ja siivouspäivän väliin voi lyödä yhtäläisyysmerkin - valitettavasti myös lomalla. Tänään on laulanut niin pyykkikone, pölynimuri kuin painepesurikin mattoja ja terassia pestessä. Pihahommissa Riku viihtyi iltamyöhään saakka, ja itse menin sinne häiriköimään ja ottamaan kuvia talostamme iltavalaistuksessa. Niitä siis tällä kertaa, olkaapa hyvät: 






Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kotimaanmatkalle?

Nonnis, nyt se tuli! "Jos joku pieni reissu vielä tähän loman kylkeen?" En vaihtaisi täällä pääkaupunkiseudulla asustelemista ainakaan tällä hetkellä mihinkään, mutta loman viettäjälle täällä ei kuitenkaan ole ehkä niin paljon nähtävää ja koettavaa, mitä ei pystyisi ihmettelemään myös työarjen lomassa. Siksipä meidän molempien mielissä alkoi kehittyä suuria suunnitelmia ensi viikolle; viimeistä lomaviikkoa kun vietetään, miksipä siihen ei sopisi vielä pienimuotoinen lomamatka? 


Matkan metsästys alkoi edullisten lentojen haistelulla: mikä voisi olla hyvä lähikohde, jonne pyrähtää parin yön pikareissulle? Sopivien lentojen, saati kohteen etsiminen tuntuu olevan neulan etsimistä heinäsuovasta, eikä lentomatkustaminen muutaman hassun päivän vuoksi innosta kumpaakaan, joten päätimme haudata tämän vaihtoehdon alkutekijöilleen. Seuraavana ideana päähän putkahti Ahvenanmaa; Maarianhaminassa itse olen käynyt viimeksi ala-asteen luokkaretkellä ja Riku taas joskus vuonna kivi ja kirves lätkäreissulla. Laivalla ees-taas ja yö tai pari Maarianhaminassa? Juu, ei natsannut; taisimme unohtaa, ettemme enää asu Turussa, mistä laivayhtiöt tapaavat operoida Mariehamn-pakettejaan. Se siitä laivamatkailustakin siis - Tukholma ja Tallinna alkavat olla poissa laskuista. 

Seuraavaksi päässä syttyi jälleen se ex-tempore-lamppu: entä jos viettäisimme koko ensi viikon ajellen Suomen läpi Pohjois-Norjaan saakka? Ehdimme jo pohdiskella ja laskeskella reittejä sekä matkapäivien mahdollisia lukumääriä, kunnes päädyimme siihen, ettemme koko viikkoa halua viettää vuorotellen auton ratissa, vaan muutaman päivän on sittenkin riitettävä. Koko loppuloma pelkkää aikatauluttamista - ei kiitos! Jäljelle jäi vielä eräs vaihtoehto, joka ei ole huonompi sekään - muutaman päivän kiertelyreissu koti-Suomessa: road trip seuduille, joissa emme ole aiemmin vierailleet :)


Ideapankki alkaa olla tosin sen suhteen tyhjillään, joten pyydänkin teiltä suosituksia ensi viikolle: mitä suosittelisitte - suurempaa tai eritoten pienempää nähtävää ja koettavaa? Mikä on parasta just sun kotikaupungissasi tai -kunnassasi? Pienempi tai suurempi paikkakunta - me halutaan tulla just sinne!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Avaruushousut

Otin ja tilasin itselleni leggingsit. Leggingsit - häh? Sellaisia en ole muutamaan vuoteen käyttänytkään, joskin parit farkut liippaavat melko läheltä leggarikategoriaa. Nytpä tuli sellaiset kuitenkin pitkän tauon jälkeen hankittua. Ja millaiset? Jos päästäisin parhaan ystäväni kommentoimaan kyseisiä pöksyjä, voisin jo ennakkoon arvata kriittisen palautteen: "taasko tuollaiset avaruushousut?" 

Olin nimittäin klikkailemassa itselleni N-a-P:n alennusmyyntien lopputäräyksestä muutamia supertylsiä, työkuvioihin vallan loistavasti sopivia housuja, kun katseeni kiinnittyi näihin. Aminaka Wilmontin kuvioidut leggingsit löytyivät varustettuna kahdeksankymmenen prosentin aletagilla, ja mun oli täysin mahdoton saada silmiäni irti niistä, joten ne lähtivät mukaan piristämään ankeahkoa mustat-suorat-housut-tyyppistä tilausta. Ruman-kauniin-friikin-ihanat!


Vielä on kesää ja lomaa jäljellä, ja vapaa-aikaan sopivat avaruushousut myös syksymmällä, eikös?

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Nuuskun kanssa Nuuksiossa

Koiranpötkylä on ollut taas meillä jonkin aikaa vanhempieni lähdettyä pyöräilemään Viroon, ja lähiseudun lenkkeilymaastot - vaikka hyvät ovatkin - ovat alkaneet jo hieman kyllästyttää. Koska tänään lämpömittari näytti jälleen lähes hellelukemia eilisen myrskyisän, lähes syyssäältä vaikuttavan sadeilman jälkeen, oli mainio sauma tehdä pieni päiväretki. Tällä kertaa mentiin koiran ehdoilla, ja lähdettiin lenkkeilemään Nuuksion kansallispuistoon. Vaikka olen asunut vuosikaudet pääkaupunkiseudulla, en ole aikaisemmin tullut käyneeksi siellä, vaikka puheena se on ollutkin useasti. Ei muuta kuin tuumasta toimeen!





Ajelimme Haukkalammen parkkipaikalle, mistä lähdimme ensin kiertämään noin neljän kilometrin pituisen Haukankierroksen. Se oli tälle päivälle ihan sopivan mittainen lenkki, sillä iltapäiväaurinko lämmitti metsänkin siimeksessä niin kovasti, että pidemmälle lenkille olisi pitänyt varata mukaan ainakin vettä niin koiralle kuin ihmisillekin. Meillä ei tällä kertaa ollut mukana mitään evästä, ja mietimmekin, että myöhemmin voisi tulla paremmin varustautuneena kiertämään vähän pidemmänkin reitin. Metsässä on vaan paljon mukavampi lenkkeillä kuin kaupungin kaduilla, ja aikakin hujahtaa ihan siivillä!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Takana juhlantäyteinen viikonloppu

Tässähän tulikin viikonlopun mittainen bloggaustauko tähän väliin; ei sitä ehdi nettiin, kun on muutenkin niin mukavaa! Lauantaina vietettiin meidän tupaantuliaisiamme parinkymmenen vieraan voimin. Muutama tosin saapui paikalle jo perjantaina, ja joutui mukaan siivousbileisiin :) 



Perjantaina ehdin jo manailla, josko myös lauantaista olisi tulossa sään puolesta yhtä synkkä, mutta loppujen lopuksi sää suosi juhlapäivänä ihan hyvin. Aurinko paistoi iltapäivällä ja illansuussa terassille jopa ihan kuumasti; tämä meidän piha on niin suojainen, että lämmin tulee onneksi heti, kun aurinko jaksaa kurkata pilviverhon takaa. Bileitä vietettiinkin pitkälti terassin puolella iltamyöhään saakka. Hyvät bileet kaikenkaikkiaan, ja ihana tavata myös sellaisia tyyppejä, joita ei ole tullut nähtyä pitkiin aikoihin esimerkiksi välimatkojen vuoksi!



Tarjolla oli kaikenlaista, helposti väsättävää fingerfoodia grillistä. Tosin hampurilaisten jauhelihapihvien, salsan, guacamolen ja muiden itsetehtyjen juttujen väsäämiseen taisi Rikulla vierähtää pari tuntia, sillä ei haluttu ruuan ainakaan loppuvan kesken. Samoin jääpalapusseja tuli täyteltyä viitisenkymmentä kappaletta, sillä tahdottiin tölkit kylmään pihalle, ja hyödynnettiin tässä touhussa jääpaloilla täytettyä kottikärryä. Päivän menun rustailin liitutauluun, jota olimme käyttäneet häissä pöytäkarttana, ja joka ei ihan lähtenyt häiden jälkeen puhtaaksi. Eipä haitannut mitään, vaikka tuo pöytäjärjestys etenkin kuvissa tuolta taustalta kurkkiikin!


Häistä tulikin mieleen, että ensimmäinen hääpäivämme osui muuten eiliselle, mutta emme sitä nyt mitenkään ihmeemmin juhlistaneet, sillä osa lauantain vieraista lähti takaisin kotiin vasta sunnuntaina illansuussa. Ehtiihän tuota päivää juhlia vielä jälkikäteenkin, vaikka ei itse paperihääpäivänä (vai onko se pumpulihääpäivä?) nyt mitään erityistä kahdestaan keksittykään! Anyway, vuosi naimisissa - jee!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Leppoisia lomapäiviä

Kuten otsikossakin seisoo, lomareissulta paluun jälkeen on tullut vietettyä nyt viikon verran letkeitä lomapäiviä ilman sen suurempaa agendaa - mukavan rentoa! Viikonloppu sujui ihan vaan rentoillen kotosalla, ja sunnuntaina mun paras ystäväni Jere tuli meille pariksi päiväksi lomailemaan. Se oli vähän kuin koko perhe olisi koossa taas - ollaan nimittäin asusteltu aiemmin Jeren kanssa kämppiksinäkin jonkin aikaa. Nyt ei oltu nähty sitten kesäkuun, joten kuulumisia oli huippua vaihtaa ihan kasvotustenkin, eikä aina vaan Facebookissa. 

Tiistaina saimme päähänpiston lähteä Helsinkiin: veljeni oli reissussa pari päivää, joten hyödynnettiin hänen asuntoaan. Osaksi siksikin on ollut suhteellisen helppo muuttaa ydinkeskustasta tänne kauemmas, kun käytettävissä on kuitenkin usein iso asunto Kampissa: veljeni kun on varsin matkustavaista sorttia, joten Helsinki-viikonloppuja on tullut vietettyä täällä asumisen aikana useampiakin. Tietenkin kotiinkin pääsisi keskustasta suht helposti, mutta välillä on mukava viettää saman tien pari päivää tuolla ytimessä. Säätiedotus oli lupaillut koleaa ja sateista keliä, mutta vielä mitä: keskiviikkoiltapäivänä Tall Ships Racen aluksia ihailemassa aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Upeita laivoja ja ihana kesä! Joskus minäkin vielä opettelen purjehtimaan...


Kameraa ei ole tullut kanniskeltua mukana nyt juuri ollenkaan, kun ollaan menty fiiliksen mukaan sinne, minne nokka osoittaa. Tänään tultiin kotiin, ja vanhempani käväisivät tuomassa Leevin ja Pesosen kotiin. Viikonloppu sujuukin sitten vauhdikkaissa merkeissä, sillä lauantaina on tiedossa kesäjuhlat meillä; saimme vihdoin ja viimein aikaiseksi järkätä tupaantuliaiset. Ensimmäiset vieraat saapunevat vähän kauempaa jo huomenna, joten jo heti aamusta pitäisi ryhtyä suunnittelemaan suursiivousta. Nyt vaan toivotaan peukut ja varpaat pystyssä sateetonta lauantai-iltaa, jotta juhlat voisi siirtää myös pihalle. Vähän epävakaiselta näyttää tällä hetkellä... Ensi viikolla olisi tarkoitus ajella katsastamaan Asuntomessujen tarjonta; meidän piti ehtiä sinne jo tällä viikolla, mutta laiskuus iski. Niin ihania ja inspiroivia kuvia messuilta olen monen muun blogissa jo ehtinytkin nähdä, että messukuumetta pukkaa :)

Mitäpä teille kuuluu? Joko on lomat lomailtu?

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

My blog & Indiedays Inspiration

Siitä on jo vierähtänyt päälle kaksi vuotta, kun uskalsin ottaa ensiaskeleeni sisällöntuottajana blogimaailmassa. Keväällä 2011 mahanpohjassa jo kutkuttelivat seuraavana kesänä järjestettävät häämme, ja oman blogin perustaminen hääasioiden ympärille tuntui luontevalta; koko juhlaa kun lähdettiin järjestämään nollaluokan tieto-taidolla, mutta sitäkin suuremmalla innolla. Blogimaailma vei mukanaan: vertaistukea, vinkkejä, tsemppausta, uusia tuttavuuksia niin verkossa kuin livenäkin - tämähän on ihan mahtavaa! Häitämme tanssittiin viime heinäkuussa; puolisentoista vuotta omaa juhlapäiväämme enemmän tai vähemmän aktiivisesti suunnitelleena sitä "sairastui" jonkinlaiseen hää-ähkyyn. Hääblogi hiljeni, ja lopulta sulki ovensa häämatkan jälkeen. 

Hää-ähkystä huolimatta innostus bloggaamiseen ei suinkaan lopahtanut hääpäivään; päivittäisestä tai ainakin lähes päivittäisestä blogiannoksesta niin lukijana kuin kirjoittajanakin oli tullut rakas harrastus, jota ei todellakaan halunnut lopettaa siihen, kun suurin tunteen palo hääaiheisiin loppuu. Ideoita, asioita ja kuulumisia teki mieli vaihtaa verkossa edelleen, joten perustin nykyisen blogini viime kesän loppupuolella. Aluksi oli hieman vaikeaa siirtyä lähinnä yhteen aihealueeseen keskittyneestä kirjoittelusta laajempiin ympyröihin - halusin melko epämääräisesti kirjoitella ja kuvailla menemään, ilman että sisältö olisi rajoittunut yhteen elämän etappiin tai osa-alueeseen. Keskittyä yleisesti elämään ja etenkin sen positiivisiin puoliin! 

Viime syksynä sattui ja tapahtui jälleen: unelma kerrostalokodista kantakaupungin keskellä muuttui kertaheitolla just-meille-sopivan omakotitalon löydettyämme totutteluksi elämään kehä kolmosen ulkopuolella vaikkei niitä vuosia siellä sisäpuolellakaan niin kovin montaa ollut, heh. Parin parvekkeettoman ja suhteellisen ankean vuokrakodin jälkeen etenkin ikioman talon muokkaaminen omannäköiseksi on vienyt mukanaan - siinäpä mieluisa ikuisuusprojekti! Siksi kotiin liittyviä asioita on tullut bloginkin puolella tullut pyöriteltyä ehkä muita enemmän.

Tällä rönsyilevällä alustuksella päästään vihdoin itse asiaan, eli minulla on ilo ilmoittaa saaneeni kutsun Indiedays Inspiration-blogiyhteisöön, josta blogini tulevaisuudessa löytää lifestyle- ja sisustus-kategorioiden alta. Itse blogi tulee pysymään edelleen omalla tutulla paikallaan, eikä sisältökään tule kokemaan sen suurempia myllerryksiä. Indiedaysin bannerihan tuohon oikeaan sivupalkkiin onkin jo tänään ilmestynyt. Mahdolliset tulevat mainospostauksetkin lupaan vanhan sudenpennun kunniasanalla merkitä hyvän tavan mukaisesti.


Ideas, items, issuesia voi siis seurata jatkossa myös *täältä*! Toivottavasti niin vanhat kuin uudetkin lukijat pysyvät matkassa myös jatkossa - kippis sille :)

Keskiviikon kevennys: Aikuisen kodin merkit

Satuin bongaamaan eilen Iltasanomien sivuilta Huffington Postista lainatun, hauskan kymmenen "aikuisen ihmisen kodin" merkkiä, ja lista sekä sen saateteksti oli selvästi kirjoitettu kieli poskessa:

"Tänä ikuisen nuoruuden aikana voi olla vaikea tietää, milloin ihmisestä tulee oikeasti aikuinen. Nämä 10 asiaa kertovat aikuisen ihmisen kodista.
Sitä voi olla aikuisessa parisuhteessa, voi olla oikea ura, mutta silti henkinen kypsyystaso voi olla olematon. Asunnon ja kodin kunto kertovat ehkä paremmin kuin mikään muu mittari, milloin kyseessä on todella täysikasvuinen ihminen."

Tästä päästäänkin kymmenen kohdan listaan:

1. Taide ja kuvat kehyksissä. Ei seinille liimattuja tai teipattuja julisteita.
- Eipä meillä hirveästi "oikeaa" taidetta seiniltä löydy, muttei sen puoleen kyllä liimattuja tai teipattuja julisteitakaan :) Ei kun voihan hittolainen, on mulla pari postikorttia teipattuna vaatehuoneen peilin viereen!


Eihän näilläkään varsinaisesti mitään kehyksiä ole...

2. Kotona on muitakin kuin aivan välttämättömiä huonekaluja: leposohvia tai nojatuoleja. Mitä vain, joka kertoo käytettävissä olevista varoista.
- Nojatuoleja nyt ei ainaskaan löydy: omasta mielestäni ihan turhia tilavarkaita, kun meille sellaiset eivät luontevasti minnekään sovi. Muita kuin välttämättömiä huonekaluja sitä vastoin löytyy kyllä jonnin verran, mutta en minä ainakaan ole tullut niitä hankkiessani ajatelleeksi niiden olevan jonkinmoinen käytettävissä olevien varojen manifesti, vaan lähinnä miettinyt, mikä näyttäisi missäkin kivalta.

3. Oikeat käsipyyhkeet kylpyhuoneessa, ei kylpypyyhkeitä.
- Siis kylpyhuoneessa vai vessassa? Ei meillä hirveästi kylpyhuoneen puolella pelkästään käsiä peseskellä, joten en oikein tajua, miksi siellä pitäisi käsipyyhkeitä olla tarjolla. Kasvojen pesua varten siellä tosin roikkuu pari pientä pyyhettä, mutta harvoin niitäkään tulee käytettyä. Ja miksei kylpyhuoneessa saisi pitää kylpypyyhkeitä??!

4. Elävät kukat ja kasvit kertovat kypsyydestä ja työn ja vapaa-ajan terveellisestä tasapainosta.
- Juu, onhan meillä tuo chili keittiössä... Joka muuten on kasvanut ihan monsterikokoiseksi! Kukista ja oikeastaan viherkasveistakaan en tykkää ollenkaan sisätiloissa, mitä nyt leikkokukkia saatan joskus todella harvakseltaan hankkia kodin piristykseksi. 

5. Yhteen sopiva astiasto. Vaikka astiat olisivat Ikeasta.
- Kuinka monen hengen? Kyllä tuolla astiakaapin sisällöllä illalliset järjestää pienelle porukalle, mutta eipä niillä koko suku pääse ruuasta nauttimaan yhteneviltä lautasilta.

6. Oikea sänky- ei patja lattialla – tyyppinen ratkaisu. Bonusta sängynpeitteestä ja koristetyynyistä.
- Sänky löytyy, mutta bonukset jää nyt saamati.

7. Kankaiset lautasliinat ja pöytäliina. Nämä ovat merkkejä pitkälle kehittyneestä aikuisuudesta ja siitä, että ihmisen luona syödään muutakin kuin pizzaa.
- Pöytäliinaa ei löydy, kankaisia lautasliinoja varmasti jostain; eivät kovin ahkeraan käyttöön ole päässeet nekään. Ja meillä muuten syödään melko usein pizzaa! 

8. Oikeat lasit oikeille juomille. Ainakin oikeat viinilasit, koska kukaan ei halua juoda viiniään isosta kahvimukista.
- Tämä taitaa olla sentään hoidossa :)

9. Verhot ja sälekaihtimet.
- En tykkää kankaisista verhoista, sillä ne hallitsevat huonetta usein tarpeettoman paljon, joten niitä meillä ei ole lähes pakollisia, isojen ikkunoiden aurinkosuojaksi tarkoitettuja verhoja lukuunottamatta. Sälekaihtimet kyllä löytyy. 

10. Oikea päivällispöytä. Sen ei tarvitse olla iso, mutta kuitenkin jotain muuta kuin kahvipöydän tai keittiön lavuaarin jatke.
- Tämäkin meiltä löytyy, joten ehkei me olla ihan toivottomia tapauksia kuitenkaan? 

Oh no! Meidän talous taitaa saada melko huonot pojot tässä "aikuisuusmittauksessa" - eikä muuten haittaa pätkääkään!

Mites teillä - löytyykö teiltä kuinka "aikuinen koti"? :)

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Mielessä musta laukku

Musta nahkalaukku on ollut jo hyvän aikaa hankinta harkintalistallani; mieluiten jälleen kerran sellainen, jossa on tarvittaessa mahdollista kanniskella mukanaan suunnilleen puolta elämää. Tällä hetkellä mustaa nahkalaukkuosastoa omassa vaatehuoneessani edustaa Korsin Hamilton Satchel, mutta siinä on melkein alusta saakka mättänyt jokin. Ehkä koko; se ei ole pieni, muttei myöskään suuri. Tai kenties yksityiskohdat; ketjut ja killuttimet. Olenkin jo vähän lupaillut, että äitini voisi saada Hamiltonin ikuisuuslainaan, sillä kaikenlaisten killuttimien ystävänä hänellä laukulle voisi olla enemmän käyttöä. Ensin pitäisi kuitenkin etsiä joku korvaava ratkaisu mustan laukun tarpeisiin. Olisikohan se tämä?


Tällä hetkellä eniten kaikessa simppeliydessään kutkuttelisi Mulberryn Dorset , sillä mitään tonneja minulta ei ihan löydy taskunpohjilta laukkuun törsättäväksi. Uskoisin tämän kestävän aikaa niin laadultaan kuin ulkonäöllisestikin, ja kokokin vaikuttaisi olevan just sopiva.

Onko teillä kokemuksia tai vaikka ihan mielipiteitä kyseisestä mallista - toimiiko?

Road trip: Dubrovnik - Split - Dubrovnik

Ehdimme viikon aikana matkata myös maanteitse Dubrovnikista Splitiin ja takaisin. Auton olimme vuokranneet koko reissumme ajaksi, mikä osoittautui varsin näppäräksi vaihtoehdoksi; sekä nouto että palautus tapahtui Dubrovnikin lentokentän tuntumaan. Oman vuokrapirssimme varasimme Auto Europen kautta Uni rentista, ja päädyimme pieneen ja edulliseen autoluokkaan, jolla olisi helppo sompailla kaupunkien kujilla. Valitsimme etukäteen "Volkswagen Polon tai vastaavan", mutta vastassa oli kuitenkin hieman isomman kokoluokan auto: Opel Astran farmarimalli. Eipä siinä; matkalaukut ja muut tavarat mahtuivat paremmin kuin pienempään autoon, ja uudenkarhea kulkupeli oli muutenkin varsin kelvollinen matkakaveri. Auton vuokraaminen viikoksi kustansi parisen sataa euroa.





Kliseiset autokuvat kauniissa järvimaisemissa vähän ennen Bosnian rajaa



Lounaalla kävimme Makarskan kaupungissa, joka sijaitsi jo melko lähellä Splitiä. Makarska Rivieraksi nimetty rantaetappi tosin alkaa jo monta kymmentä kilometriä ennen varsinaista Makarskaa, ja käsittää useita kyliä.


Pisin ajomatkamme käsitti parisensataa kilometriä rantaviivaa seuraillen Dubrovnikista Splitiin. Maisemat olivat huikaisevat: merta, vuoria ja pieniä kyliä tien varrella! Aikaa kyseisen välin ajeluun saimme menomatkalla kulumaan kuutisen tuntia: pysähtelimme jatkuvasti hienolta näyttäville paikoille ottamaan valokuvia, ihailemaan maisemia ja tulipa siinä käytyä syömässäkin matkan varrella. Mihinkään ei ollut kiire! Tieosuus on liikennettä ajatellen rauhallinen; muita tielläliikkujia ei ollut Splitiin saapumista lukuunottamatta jonoksi saakka, ja nopeusrajoituksetkin pysyvät useilla osuuksilla neljässä-kuudessakympissä. Mä sain nautiskella maisemista koko matkan, sillä emme olleet viitsineet maksaa vuokraamolle toisen kuljettajan lisämaksua, joten Riku toimi kuskina koko matkan ajan. Rantareitti kulki jonkin aikaa myös Bosnia-Herzegovinan puolella; olimme lahjakkaasti unohtaneet koko asian. Raja siis pitää ylittää luonnollisesti niin sisään- kuin ulostullessakin, joten passi on hyvä olla hollilla. 



Reitin varrella oli paljon kojuja, joihin voi pysähtyä ostamaan paikallisesti tuotettuja hedelmiä, mehuja, oliiviöljyjä, hunajaa...






Takaisintulomatkalla pysähdyimme Trstenon arboretumissa, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin ajomatkan päässä Dubrovnikista. Puutarhan maat käsittävät yhteensä 70 hehtaaria, mutta jo lyhyehkön kävelyn päässä parkkipaikalta sijaitsevat esimerkiksi St Jeromen kappeli, akvedukti, huvila sekä paviljonkeja, joista on kaunis näkymä merelle päin.

Suosittelen kyllä lämpimästi tuon rantareitin ajelua omaan tahtiin, jos aikataulu vain antaa periksi!

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Lokrum Island

Lokrumin saari sijaitsee noin puolen kilometrin merimatkan päässä Dubrovnikista, ja päätimme ottaa sen yhdeksi päiväkohteeksemme. Edestakainen matka saarelle maksoi kohdallamme 60 kunaa henkilöltä, ja matkaan pääsi vanhan kaupungin edustalla sijaitsevilta laitureilta. Itse olimme hieman hukassa, mistä lautta saarelle lähtee, mutta löytyihän se sieltä pienen kyselykierroksen jälkeen.






Lokrum osoittautui varsin kiinnostavaksi saareksi. Siellä sijaitsevat esimerkiksi toisen vuosituhannen alussa perustetun benediktiiniluostarin rauniot ja vuonna 1959 perustettu kasvitieteellinen puutarha. Lisäksi saaren keskellä on pieni suolavetinen järvi, Mrtvo More (Dead Sea), jossa on mukava vilvoitella saaren tutkiskelun lomassa. Saarella kulkee myös vapaana paljon riikinkukkoja, ja uimakelpoisia kivikkorantoja on joka puolella. Alueella on ravintola sekä muutamia kioskeja ja baareja, joista ostaa syötävää ja juotavaa.






Lautta tuntui kulkevan non-stoppina vanhan kaupungin ja saaren välillä. Jostain luimme sen kulkevan puolen tunnin välein, joten saarelta pois lähtiessä emme pitäneet mitään kiirettä, kun lautta rantautui laituriin varttia yli. Se kuitenkin lähti saman tien jatkamaan matkaansa takaisin vanhaan kaupunkiin, joten sillä kertaa jäimme rannalle. Ylimääräisen puolen tunnin odotus ei kuitenkaan ollut laisinkaan paha aurinkoisilla rantakallioilla istuskellen!

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Pikkujuttuja keittiöön


Ruudullinen tiskirätti Granitista


Tumma säilytyspurkki H&M Homesta


Hunaja ja rosmariinioliiviöljy tienvarsikojusta Kroatiasta

Matkalla: Dubrovnik

Ajattelin jakaa Kroatian reissukuvat ja -sepustukset muutamaan, erilliseen postaukseen, ettei kuvapläjäyksestä tule kuuden kilometrin mittaista. Tuntuu vähän hömelöltä, kun kyseessä oli tosiaan vain noin viikon pituinen matka, mutta mitäpä me pienistä? 




Dubrovnikissa majoituimme ensin Lapadin/Babin Kukin alueelle hotelliin nimeltä Ariston. Kyseinen hotelli kuuluu Importanne-resortiin, joka käsittää yhteensä neljä hotellia ja yhden huvilan. Hotellialueella oli useampikin uima-allas sekä ihana kivikkoranta, josta pystyi pulahtamaan mereen. Hotellin aamiainen oli myös positiivinen yllätys: se muistutti tarjoomuksiltaan ennemminkin brunssia, ja aamiaista myös tarjottiin puoli yhteentoista saakka, mikä on kaltaiselleni aamun torkulle suuri plussapuoli.







Vanhaan kaupunkiin oli hotellista matkaa vajaa viitisen kilometriä, minkä itse taitoimme vuokra-autollamme, mutta bussi olisi myös kulkenut suhteellisen läheltä. Autolle parkkipaikkoja löytyi varsin vähänlaisesti ihan vanhan kaupungin muurien läheisyydestä, joten päädyimme useampanakin päivänä jättämään auton parkkihalliin, jonne kiipeiltiin kapeita kujia pitkin puolisen kilometriä. Matka alas oli lastenleikkiä verrattuna takaisin ylös kipuamiseen, kun jalat alkoivat olla jo muutenkin väsyneet kaupungissa kiertelyn jäljiltä!



Lämpömittari näin heinäkuussa kohosi joka päivä yli kolmeenkymmeneen asteeseen: etenkin vanhan kaupungin muurien sisällä helle tuntui päiväsaikaan huimaavalta, joten vettä kannatti juoda paljon ja kantaa jatkuvasti mukanaan.




Kiertely Dubrovnikissa oli miellyttävän rauhallista: monista Välimeren rantakaupungeista tuttu, jatkuva musiikinjytke ei kaikunut joka ovelta, ja kadulla ja rannoilla ihmisiä pysäyttelevät kaiken maailman krääsän kaupustelijat puuttuivat oikeastaan tyystin. Kaikkialla oli myös melkein silmiinpistävän siistiä: turistialueet halutaan selkeästi pitää jatkuvasti puhtaina ja edustuskelpoisessa kunnossa.



Koska matkapäiviä ei ollut monenmonta, kävimme tutustumassa vain muutamiin kohteisiin. Ihan ensiksi lähdimme kiertämään vanhan kaupungin sitä ympäröiviä muureja pitkin. Reitin kävelyyn meni meillä puolisentoista tuntia, ja pääsy muureille kustansi 45 kunaa henkilöltä. Näkymät kaupungin kattojen yläpuolelle ja merelle olivat upeat, ja vanhasta kaupungista sai näin hyvän alkutuntuman. Vanhan kaupungin kiersi helposti päivässä tai parissa: rakennusten ja maisemien ihastelun lisäksi kaupunki oli täynnä kahviloita, ravintoloita ja useimmiten turistikrääsää myyviä liikkeitä.




Iltaisin emme jaksaneet ajaa vanhaan kaupunkiin, vaan kävimme syömässä ja istuskelemassa hotellimme lähistöllä. Hotellimme viereltä löytyi rantakatu, jota seuraten pääsi kävelemään kohti Lapadin rantaa. Pienellä kivirannalla oli muutama ravintola, maksua vastaan vuokrattavia aurinkotuoleja sekä loivasti syvenevä, hiekkapohjainen ranta. Rantaviivaa myötäilevän kadun varrella oli jatkuvasti portaita, joita pitkin laskeutua kivikkoiseen rantaan joko pulahtamaan meressä tai muuten vain istuskelemaan omassa rauhassaan. Rannan ympäristössä sijaitsi myös "turistikatu", jonka varrelta löytyi erilaisia kahviloita, baareja ja ravintoloita.





Dubrovnikin lähistöllä vietimme myös viimeisen yömme palattuamme Splitistä. Yölle olimme varanneet tällä kertaa guest house-tyyppisen majoituksen noin kymmenen minuutin ajomatkan päästä keskustasta. Myös se osoittautui erittäin positiiviseksi yllätykseksi: ystävällisen omistajan pitämä, kauniin puutarhan ympäröimä kivitalo joen varrella. Omistaja kertoi olevansa majatalon pitäjänä varsin tuore, ja jutteli suunnittelevansa jatkuvasti parannuksia majoitustilohin. Jokimaisemissa oli illalla myös paljon viileämpää, joten puuttuva ilmastointikaan ei ollut suuri kiusa.



Semmoista siis Dubrovnikista - mahtava kokemus se oli kaiken kaikkiaan! Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, jotka haluavat yhdistää merenrantalomailuun myös kiertelyä mielenkiintoisissa maisemissa. Kokonaista viikkoa en ehkä itse olisi Dubrovnikissa jaksanut tylsistymättä viettää: siksi olikin hyvä, että päädyimme vuokraamaan auton ja käymään myös Splitissä. Huolellisemmalla etukäteissuunnittelulla toki nähtävää ja koettavaa olisi saattanut riittää pidemmäksikin aikaa: Dubrovnikista on esimerkiksi helppo lähteä meriteitse tutustumaan lähistön saariin; itse valitsimme päiväkohteeksemme Lokrumin saaren. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin :)