tiistai 20. elokuuta 2013

Tiistain tarinoita



Illat ovat alkaneet pimetä kuin varkain, eikä enää tarkene istuskella ulkona kesäkamppeet päällä leppeässä kesäillassa puolille öin. Sitä oli ehtinyt jo unohtaakin, kuinka pimeää täällä tuleekaan: takapihan puolella kun tontin rajasta alkava, vielä täydessä lehdessä oleva metsikkö peittää sen takana kiemurtelevan ulkoilureitin valoineen sekä kauempana sijaitsevan asuinalueen valojen kajastuksen. Pihalla voi istuskella pilkkopimeässä ja kuunnella ohikulkevien junien suihkinaa ja laskeutuvien lentokoneiden jylinää; tuntea olevansa samalla ihan yksin syysillassa, mutta silti kivenheiton päässä palveluista. Juuri siksi olenkin oppinut tykkäämään niin kovasti pienestä, muutaman talon käsittävästä "asuinalueestamme". Onneksi viime vuonna ohitimme ennakkoluulomme ja tulimme katsomaan tätä taloa! 

Olen myös hiljalleen kaivellut esille erilaisia syysjuttuja. Kynttilöiden polttelu on jo aloitettu, ja takkaakin varten puita hakattu talven tarpeiksi sekä takkakauden alkamista ajatellen pinottu myös tulisijan takaseinustalle. Vielä sisällä on sen verran lämpöistä, ettei takkaa viitsi laittaa tulille hohkaamaan kuumuutta, mutta eiköhän tuokin taas muutamien viikkojen perästä ala lämpeämään joka ilta, kuten viime talven ja kevään aikana. Untuvatossuja en ole vielä myöskään tohtinut kaivaa kaapin perukoilta käyttöön, mutta Maailman Paras Viltti on päässyt jo muutamana iltana käyttöön. Sain tuon jättikokoisen, kirjaillun torkkupeiton viime vuonna joululahjaksi veljeltäni, ja se on todellinen taikakapine! Ohutta, kevyttä ja höyhenenpehmeää kasmirvillaa, joka ei kutita yhtään tällaista villa-allergikkoakaan, ja ohuudestaan huolimatta kaikkein lämpimin peitto, johon olen koskaan kietoutunut. Täydellinen syksyyn ja talveen!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti