keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Lokakuun ensimmäinen - ihan tavallinen tiistai

Tiistai. Kalenteri on illan osalta täysin tyhjä, ostoslistallakin lähinnä maitoa ja kananmunia. Miltä tiistai näyttää?


Herätyskello keskeyttää unet seiskan pintaan. Pikaiset aamutoimet, autoon hoplaa, kohti Helsinkiä ja uutta työpäivää. Aikaa ei jää rauhalliselle kahvihetkelle Hesaria selaillen, saati sängyn petaamiseen - valintakysymyksiä tietysti, mutta minä valitsen pidemmät aamu-unet. Tuusulanväylä tavallistakin tiukemmin tukkeessa; jotkut epäonnekkaat ovat tänäkin aamuna kolisuttaneet peltiä. Nopsa koukkaus vitoskerroksen, oman työpöydän kautta ja nokka kohti neukkaria.


Aamun ekat tunnit menevät erään tapahtuman merkeissä, joten tarjolla on astetta herkumpaa evästä. Kymmenen pintaan olen taas työpöydän ääressä - ei muuta kuin päivän töiden kimppuun. Olen kehittänyt itselleni tavan heittää luurit korviin ja kuunnella indian chanting-tyyppistä musiikkia jatkuvasti, kun teen töitä yksin; se sulkee pois mahdollisen taustahälyn ja toisaalta auttaa itseäni keskittymään, sillä kappaleissa ei ole ymmärrettäviä sanoja. Ihanan rauhoittavaa - sähköpostikin tyhjenee kuin itsestään. Eipä sen enempää töistä: puoli viiden maissa pillit pussiin ja kaupan kautta kohti kotia.


Pienoisessa ruuhkassa jälleen. Tänään tuli valittua vähän tyhmät ajat lähteä töihin ja töistä. Koira ei ole kotona, joten ovella odottaa sen sijaan katti, joka on päivän aikana ehtinyt saada jokaisen alakerran maton kurttuun ja teeskentelee nälkäkuolemaa. Tuolla vatsanseudun koolla melko säälittävä yritys! Työvaatteet narikkaan, päälle hupparista ja jättikokoisista collegehousuista koostuva kotiuniformu.


Riku laittaa heti hellan tulille: tänään meillä syödään makaroonilaatikkoa. Itse syön töissä lämpimän lounaan todella harvoin, joten iltasella meillä kokkaillaan melkein joka päivä. Laatikon kypsyessä selaan lipastonnurkille unohtuneita mainosposteja; Stockan Balmuir-kantistarjous houkuttaa. Aterioinnin jälkeen yläkerta kutsuu - jos sitä lukisi muutaman luvun kesken olevaa kirjaa ja ottaisi nokoset?


Nokkaunet venähtävät parituntisiksi, ja herätessä on vilu. Mikäpä siihen auttaisi paremmin kuin sauna? Löylyjen jälkeen olo on jälleen mukavan raukea. Hyvä sauma parkkeerata pehva kuorsaavan Pesosen seuraksi sohvalle - ohjelmassa vielä blogiaikaa, pari nannaa ja sitten unten maille. Vaikka usein tuleekin lastattua allakka täyteen tekemistä ja kokemista arkipäivienkin osalle, on myös perusarki poikaa; syksyisen harmaata, ehkäpä tylsääkin, mutta rullaa rauhallisesti eteenpäin!

Semmoinen tiistai täällä - kuinkas teillä arki rullaa?

6 kommenttia :

  1. Hyvin, hyvin pitkälle saman kaavan mukaan kuin teillä. Töihin, kauppaan, salille/lenkille, ruuan laittoon, sohvalle, nukkumaan ja sama taas seuraavana päivänä uusiksi. :D

    VastaaPoista
  2. Tää oli kiva postaus! Näissä niin sanotuissa "päivä bloggaajan kanssa" -postauksissa pääsee vähän eritavalla tutustumaan paremmin bloggaajaan, tosi jees. :) Pitäisköhän munkin tehdä joskus tällainen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä, itsekin lueskelen tällaisia muiden tekeminä mielelläni :)

      Poista
  3. Tää oli jo "vanhempi" postaus, mutta nyt vasta luin ja kyyneleet silmissä nauroin tuolle "nälkäkuolemaa teeskentelevälle kissalle", nyt oman killin vastaanotot ehkä asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, meillä Pesonaattori tunnistaa auton äänen ja on aina ulko-ovella vastassa; sitten ryntäys ruokakupille möykymään ja tekoilemaan nääntyvää :D

      Poista