maanantai 25. marraskuuta 2013

Vuosipäivä lähestyy

... nimittäin vuosi uudessa kodissa! Aika on kyllä vilahtanut ohi ihan silmänräpäyksessä; tuntuu, että vastahan arvontaa keskusta-asumisen ja kauemmas muuttamisen välillä tehtiin ja kauppoja talostamme hierottiin, vaikka talokaupasta viime lokakuussa on ehtinyt kulua jo yli vuoden päivät. Ajattelin tehdä pientä yhteenvetoa siitä, millaisia ajatuksia tämä vuosi on herättänyt. Vielä muutama vuosi sitten vannoin lähes käsi sydämellä, etten tule koskaan muuttamaan pois keskustasta, eikä omakotitalo ollut meille mikään pitkäaikainen haave, vaan pikemminkin päähänpisto - näin jälkikäteen ajatellen varsin hyvä sellainen!


- Vieläkin välillä tulee unohdettua, että asuu kauempana, eikä "kaikki" (lue: kaverit) olekaan nurkan takana. Itse inhoan myöhästelyä yli kaiken, mutta välillä on tullut sovittua kavereiden kanssa treffit keskustaan hieman utopistisella aikataululla - täältä kun ajaa sinne ainakin puoli tuntia, ja julkisia käyttäessä ajan voi helposti tuplata. "Sängystä ylös, viisi minuuttia peilin edessä ja kymmenen minuutin kuluttua paikalla"-metodi ei siis ihan toimi enää... Helpommin tulee myös skipattuja menoja, mistä seuraelämä saattaa kärsiä, mutta toisaalta kukkaro kiittää.

- Pihalla mikään ei tapahdu itsestään, ja sen on varsinkin nyt syksyllä saanut huomata. Myöskään talvella ne lumet eivät yön aikana kolaudu minkään mystisen voiman toimesta, vaan pitää myös itse tarttua hommiin. Minä tosin olen vieläkin vähän sormi suussa noiden piha-asioiden kanssa, enkä usko ihan lähiaikoina himopuutarhuriksi muuttuvanikaan, mutta pienin askelin haravanjatkeena heiluen on hyvä edetä! Kevään ja kesän aikana innostuin myös ihmeekseni lueskelemaan piha- ja puutarha-aiheisia lehtiä, mutta vielä tänä vuonna ei riittänyt aika eikä uskalluskaan suurempiin pihamuutoksiin. Antaa niiden hautua kaikessa rauhassa ja toteutetaan, kun aika tuntuu sopivalta.


- Etenkin lämmityskulujen kanssa on oppinut kikkailua ja nuukailuakin. Itse olen varsinainen vilukissa ja viihtyisin mieluiten lähes trooppisissa sisäilma-astelukemissa, mutta täällä on pitänyt totutella laskemaan lukemat kahdenkymmenenviiden asteen kieppeiltä parinkympin tuntumaan. Viime talvena pidimme lämmöt alakerrassa kahdeksantoista asteen paikkeilla, ja aina töistä kotiin tullessa laitoimme takan tulille, jolloin lämpötila nousi suht siedettävän 21 asteen korville illaksi. Siltikin haahuilen tälläkin hetkellä menemään viltti niskassa ja untuvatöppöset tiukasti jaloissa!

- Olen huomannut, että etenkin netin keskustelupalstoilla talon ostamista harkitsevia varoitellaan usein kiivaastikin siitä, kuinka turhia energiasyöppöjä korkeat ikkunat ja "ylhäältä asti avoinaiset tilat" ovat. Meillä näitä viiden metrin korkuisia ikkunoita on viisin kappalein, ja tunnustettakoon, että ne painoivat vaakakupissa ehkä eniten puhtaasti ulkonäkösyistä, kun tarjouksentekoa mietittiin parin eri talon välillä. Kokemuksesta voin kertoa, ettei sähkölasku näidenkään kanssa ole noussut ylitsepääsemättömiin lukemiin, vaikka meillä on käytössä myös monen karsastama suora sähkölämmitys - edelliseen asuntoomme verrattuna määrä tosin tuplautui, mutta toisaalta niin tuplautuivat asuinneliötkin. 


- Muutimme kivenheiton päähän eräästä asuinalueesta, joka ei ehkä kuulu niihin hyvämaineisimpiin pääkaupunkiseudulla. Talon ostettuamme kuulimme muutamia kauhisteluja tutuilta: "ette kai te sinne muuta?". Mä en ainakaan ole nähnyt tässä mitään ongelmaa; *tätä tapausta* lukuunottamatta olemme saaneet asustella täällä aivan rauhassa. Järjestyshäiriöiden ja levottomuuden kannalta edelliset asuntomme Kampissa ja Etu-Töölössä vievät selkeästi pisteet kotiin, vaikkeivät minua keskusta-alueen kaikenkarvaiset kulkijatkaan koskaan suuremmin pelottaneet tai häirinneet. Jossainhan sitä ihmisen pitää asua, ja minä asun aivan mieluusti täällä :)

- Omassa talossa asuminen on tuonut ihanan vapaudentunteen. Omistimme kyllä aikoinaan osakehuoneiston kerrostalosta, mutta siihen ei voinut vaikuttaa niin paljon kuin omaan taloon, johon saa tehdä muutoksia melkein miten huvittaa. Pakko tunnustaa, että myös seinänaapurittomuus on ihan mahtavaa! Kukaan ei ryhdy seinän takana käyttelemään armotta poraa ja vasaraa viikonloppuaamulla seiskalta, eikä toisaalta tarvitse itsekään huolehtia siitä, ettei häiritse naapuria.


- Päivittäin tarvittavat palvelut ovat lähialueellamme hyvin kunnossa; eipä päivittäin tällaisessa lapsettomassa taloudessa tarvitakaan kuin ruokakauppaa. Lähin S-Market sijaitsee parin sadan metrin päässä, ja samasta ryppäästä löytyy niin apteekkia, pankkia, kioskia kuin pizzapaikkaakin - sekä paljon muuta, mutta eipä noita paljon ole tullut kauppaa ja Kotipizzaa lukuunottamatta hyödynnettyä. Juna-asemalle on matkaa vajaa kilometri ja lähin Helsingin-bussi lähtee melkein talon nurkalta, mikä on ihan näppärää viikonloppuisin tai jollei tahdo lähteä autolla keskustaan. Jos jotain spessumpaa haluaa tehdä, kuten käydä syömässä tai brunssilla kunnon ravintolassa, ottaa kunnon shoppailumaratonin tai lähteä seikkailemaan yöelämään, on melkein pakko ottaa suunta Helsinkiin - tai sitten en tunne uutta kotikaupunkiani vielä tarpeeksi, heh...

- Kun jotain menee epäkuntoon, se pitää korjata tai korjauttaa itse, eikä voi vaan rimpauttaa huoltomiestä käymään vilkaisemassa asiaa taloyhtiön laskuun. Meillä tosin ei jo valmiiksi reistailevaa ilmalämpöpumppua lukuunottamatta mitään suurempaa ole särkynyt tämän vuoden aikana, ja toivon mukaan vältymme suuremmilta kosahtamisilta lähitulevaisuudessakin. Onneksi Riku on myös näppärä fiksaamaan pienempiä ongelmakohtia ja muitakin osaavia ihmisiä löytyy lähipiiristä.


- Lempiasioitani kotonamme on takka, jonka eteen on ihana parkkeerata istumaan ja lämmittelemään tulen äärelle; pienen pihamme grillauspisteet, jotka olivat männäkesänä kovassa käytössä - kaasugrilli terassilla ja avotuligrilli pihan alalaidassa; suuret ikkunat, jotka tekevät koko asunnosta valoisan - valoa tulvii yläkerran makuuhuoneeseen saakka, sillä makuuhuoneen sisäikkunat osoittavat niiden suuntaan; avoin alakerta - on tilaa kutsua ystäviä kylään (ja kaikki sotkut on helppo pitää yläkerran puolella, hmmm). 

Summa summarum: hyvät puolet ovat selkeästi ylittäneet huonot! Olen oikeasti yllättynyt itsekin siitä, miten hyvin olen viihtynyt täällä; huonoja puolia on yllättävän vaikea keksiä. Jos jonkinlaista pientä muutosta tekee mieli laittaa aluille ja tottahan sitä voi haaveilla asuvansa vaikka palatsissa, mutta kokonaisuutta katsoen tämä koti on juuri nyt meille ihan täydellinen :) Näiden ajatusten myötä

KOTOISAA ALKUVIIKKOA KAIKILLE!

6 kommenttia :

  1. Ihana kun olisi itsekin jo tuossa vaiheessa että voi sanoa asuneensa vuoden uudessa kodissa ja katsoa matkaa taaksepäin! Itse alan olla hieman turhautunut jo verkkaiseen rakennustahtiin, tällä hetkellä yksi talous kaikista kahdeksasta odotuttaa ja hankaloittaa projektia... Huoh. Mutta toivo ei sammu, ehkä jonain päivänä päästään uuteen kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen alkanut haaveilla talon rakentamisesta sitten joskus tulevaisuudessa :) Valmiiseen oli helppo muuttaa, mutta itselle tehty olis aina itselle tehty ;) Toivottavasti teilläkin päästään taas kunnon vauhtiin pian!

      Poista
  2. Kyllähän omakotitalo on aina omakotitalo. Ei siitä mihinkään pääse. :) Kaikista asioista löytyy ne hyvät ja huonot puolensa, sinne mekin haluttaisiin joskus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :D Kerrostalosta en toisaalta kaipaa tällä hetkellä mitään muuta kuin sijaintia ja autotallipaikkaa :D

      Poista
  3. Teidän koti on kyllä niiiiiin ihana.. Minäkin haaveilen pääseväni joskus omaan taloon pois kerrostaloasumisesta! :) Tai no, rivarikin kelpaisi jos siinä olisi oma piha :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Oma piha on kyllä ihan mahtava juttu - itse ajattelin, ettei sillä nyt mitään tee, kun puolet vuodesta se on lumen alla, mutta mieli muuttui kyllä kevään ja kesän aikana vikkelään :DD

      Poista