perjantai 31. tammikuuta 2014

Perjantai-illan huumassa

Perjantaisiivous saatu valmiiksi, pyykkikone vielä hurisee taustalla. Loppuillan ohjelmassa lähinnä laiskaa lehtien lueskelua ja rapsutusta kissalle. Niistä on mun perjantai-illan huuma tehty! 


Oikein mukavaa viikonloppua sinne ruudun toiselle puolen!

torstai 30. tammikuuta 2014

Majapaikkoja maailmalla

Matkakuumeen kourissa tykkään itse matkakohteiden lisäksi "ikkunashoppailla" majapaikkoja. Mielestäni hyvin valitulla majoituksella voi vaikuttaa paljonkin loman onnistumiseen - oli kyseessä sitten hotelli, hostelli tai vaikka kotimajoitus. Itselläni ainakin monet hyvät reissumuistot liittyvät juuri majapaikkaan: pienet ja suuremmatkin erikoisuudet jäävät pitkäksi ajaksi mieleen, oli sitten kyseessä telttahotelli Kenian savannilla, asuntolaiva Keralan backwaterseilla, reippaan bilemeiningin hostelli Kiinassa tai kolmen euron bambubungalowi Filippiineillä. Ei se hinta tai tähtien määrä, vaan se kokemus! Välillä täytyy toki valita majoitus käytännön syistä esimerkiksi lentokentän läheltä, ja joskus tietää, ettei hotellissa tule viettämään kuin muutaman tunnin yöunet, jolloin paikalla ei nyt ole niin väliä. Parhaimmillaan nappivalinta kuitenkin tuo oman lisämausteensa koko reissuun - ja saattaapa majapaikkoja selaillessa törmätä johonkin mielenkiintoiseen kohteeseen, josta ei ole koskaan kuullutkaan.

Kun on aikaa haaveilla, selailen mieluiten majapaikkoja tarjoavia sivustoja, joiden kuvat ovat silmäkarkkia ja ulkoasuun on panostettu. Hotellejakaan sivustolla ei tarvitse olla tuhatmäärin, vaan mieluummin selailen listauksia hotelleista, jotka on valittu huolella, ja joissa on jokin juju tai erikoisuus. Koko maailma kun on haaveksijalle avoinna! Eilen törmäsin sattumalta Design Hotels -sivustoon, jossa on tarjolla vajaa kolmisensataa uniikkia hotellia ympäri maailman. Siellä tulikin viihdyttyä hyvä tovi ihailemassa, mitä kaikkea sitä maailmalta löytyykään! Otin ylös muutaman suosikkini:


Vanhaan kalkkilouhokseen tehty Fabriken Furillen on kahdeksantoista erikokoisen huoneen hotelli. Se sijaitsee Gotlannissa, Ruotsissa noin 45 kilometrin ajomatkan päässä Visbystä. Itse olen käynyt Visbyssä muistaakseni joskus lapsena, ja olen viime aikoina huomannut esimerkiksi useiden matkailulehtien hehkuttavan Gotlantia mainiona kesäretkikohteena. Sehän on myös lähellä, joten kesemmällä voisi hyvinkin tehdä pienen viikonloppureissun Visbyhyn ja sen lisäksi ajella myös Fabriken Furilleniin yhdeksi yöksi. Syrjäinen merenrantasijainti ja skandityyliin sisustetut tilat - ei kuulosta pöllömmältä!


Islanti on ollut tulevaisuuden kohdelistalla jo piiitkään. Jälkeenpäin on vähän harmittanut, kun joitakin vuosia sitten, Islannin finanssikriisin aikaan, saarelle sai lentoja pikkurahalla, mutta silloin ei syystä tai toisesta tullut lähdettyä matkaan. 101 Hotel Reykjavikissa vaikuttaa täydelliseltä kaupunkihotellilta. Se on rakennettu sosiaalidemokraattisen puolueen entiseen päämajaan keskikaupungilla.


Islannissa, Selfossissa, sijaitsee myös ION, hylätty majatalo, joka on korjattu luksusluokan hotellliksi. Se sijaitsee 40 kilometrin päässä Reykjavikista edelleen aktiivisen tulivuoren, Mount Hengillin, rinteellä. Lähellä on useita kuumia lähteitä, ja mahdollisuus erilaisiin aktiviteetteihin, kuten jääkiipeilyyn tai jäätikkövaelluksiin. Kuvista ainakin näkyy juuri sellaista Islantia, jonka itse tahtoisin nähdä ja kokea!


Riku on jo vuosikaudet hehkuttanut, kuinka haluaisi käydä Indonesiassa, ehkä Balilla. Alila Villas Soori Balilla näyttää juuri sellaiselta paratiisipaikalta, jonne voisi kuvitella itsensä päiväkausiksi kuuntelemaan aaltojen kohinaa kylmä drinkki kädessä. Tarjolla on 48 erikokoista villaa, joista pienimmässäkin kelpaisi varmasti lomailla!


Hotel Escondido Puerto Escondidossa, Meksikossa taisi olla syy, jonka takia sivustolle tulin itse asiassa poikenneeksi - jollain sivulla oli tuo vasemmanpuoleinen yläkuva, ja siitä tuli välittömästi "wow"-fiilis. Oaxacan osavaltiossa sijaitseva Puerto Escondido on pieni kalastajakylä, joka vetää puoleensa erityisesti surffauksesta ja kalastamisesta kiinnostuneita matkailijoita. Noh, itse en ole hirveän innoissani kummastakaan (tosin surffausta haluaisin joskus kokeilla, vaikka olenkin tosi huono kokeilemaan mitään, missä ei voi olla hyvä heti alusta, heheh), mutta jo tämän majapaikan näkeminen sai mut melkein pakkaamaan rinkkaa... 


Meksikosta listalle tarttui myös Endémico, joka sijaitsee Jenkkilän rajan tuntumassa, Baja Californiassa. Aluetta kutsutaan nimellä "El otro México", sillä se on sekoitus kalifornialaisuutta ja meksikolaisuutta. Hotellin 20 mökkiä tarjoavat näkymät Guadalupen laaksoon, jossa kasvatetaan viiniä. Ympäristöä kunnioittaen rakennettujen mökkien terassilla on kullakin oma ulkotakka, jonka vieressä kyllä kelpaisi istuskella pimenevässä illassa tuijottelemassa alas laaksoon. 

Ai mikä matkakuume???!

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Vaatehuoneen parannusideat

Kun olen saanut omistaa kokonaisen huoneen omille vaatteilleni, miksei tehdä siitä vieläkin toimivampi ja mukavampi katsella? Muuttaessa en hankkinut vaatehuonetta varten kuin muutaman hassun vaaterekin ja Kartellin penkin, joka ei koskaan löytänyt paikkaa vaatehuoneesta ja muutti kylppäriin. Ajattelin, että saan paremmin ajatuksia kasaan etenkin vaatehuoneen toiminnallisuutta ajatellen, kunhan ehdimme asua täällä vähän kauemmin. Näin päälle vuoden tässä kodissa asuttuamme ideat ovat hiljalleen muotoutuneet, ja uudet jutut odottavat toteuttajaansa. 


Ensinnä tahtoisin vaihtaa meikkipöydän edessä olevat tuolit, sillä istuimina toimivat tällä hetkellä vanhat keittiön tuolimme, joiden puinen runko on jokseenkin samaa väritystä kuin huoneen lattia. Ne ovat kuitenkin hirmu raskaan oloiset ja muutenkin ihan *plah*, joten tilalle hankkisin jotain virtaviivaisempaa. Mieluiten pari Magisin Chair Onea, jollainen meillä onkin jo ennestään eteisen tuolina. Hinnaltaan huomattavasti kukkaroystävällisemmät olisivat Hayn Hee-tuolit, jotka eivät näyttäisi pahalta nekään. 

Kuvassa olevat Ikean vaaterekit ovat toimineet moitteettomasti mekkojen säilytyksessä, mutta henkareiksi vaihtaisin puhtaasti ulkonäkösyistä Hayn Hang-ripustimet. Muutamia säilytysratkaisuja muuttaisin myös, kuten hankkisin pyykkikoriksi metallilankaisen korin sekä järjestäisin esillä olevat meikit kivemmannäköisesti, kuten Nomess Copenhagenin säilytyslaatikkoon. En tosin ole mikään meikki- tai kosmetiikkaharrastaja, joten kosmetiikkasälän määrä pysyy helposti minimissä, mutta kun sitäkin vähää joutuu säilyttämään esillä, tahtoisin pöydälle jotain muuta kuin nuo ei-niin-kivat korit.


Lisäksi liukuovikaapiston toinen puoli kaipaisi lisäsäilytysratkaisuja. Toisen oven takana on käytännöllinen säilytysratkaisu arkivaatteille ulosvedettävine koreineen ja erikokoisine hyllyineen; toinen puoli on tällä hetkellä pelkkää korkeaa rekkitilaa, jossa Riku säilyttää pukujaan ja kauluspaitojaan. Sille puolelle mahtuisi vielä joitain säilytyselementtejä, joista toivotuimpina ovat housuripustin sekä kravattinaulakko. En tiedä, käyvätkö nuo Ikean ratkaisut muihin kuin heidän omiin sarjoihinsa - pitäisi kai ottaa joistain papereista selvää, minkä valmistajan kaapit ja sisällöt meillä on...

Lisäksi tahtoisin vielä jonkinlaisen naulakon laukuille. Tällä hetkellä niistä muutama on hyllyillä, pari roikkuu mekkojen seassa rekeillä ja muutama hassu seinällä olevassa naulakossa. Loput olen sullonut vaatehuoneen kaapin alahyllylle pinoon, eikä niitä sieltä oikein muista ottaa käyttöön. Niille tahtoisin joko pystynaulakon, kuten Latva tai Oka, mutta myös seinästä reilusti ulos kurkotteleva naulakko, kuten Maze, voisi tilan- (ja rahan)käytön kannalta olla ihan hyvä valinta. 


Sitten vielä kenkiin... Tällä hetkellä yksi seinäpinta on varattu kengilleni, ja niitä varten on pystytetty sinne kaksi erillistä Ikean hyllyä, jotka on hankittu viime asuntoon väliaikaisratkaisuksi. Niihin ei loppujen lopuksi kovin montaa paria mahdu, joten kenkäkaaoksen selättäjäksi niistä ei ole. Kenkiä seilaa niin vaatehuoneen kuin eteisenkin lattialla sekä eteisen kaapissa. Tänne tahtoisin ratkaisun, johon mahtuisi paaaaljon kenkiä ylläolevien kuvien tapaan. Hyllyt saisivat peittää koko niile varatun seinäpinta-alan lähes lattiasta kattoon ja voisivat olla yhtenäisemmät kuin tämänhetkinen kahden hyllyn kombo. 

Muita toiveita ei tällä hetkellä oikeastaan ole: vanha peili ajaa asiansa, ja ikkunan edessä oleva pitkä meikkipöytä on niin äärettömän kätevä imiessään sisuksiinsa niin korut, vyöt, hiusjutut kuin muun epämääräisen sälän, joten siitä en halua luopua, vaikka se ison tilan huoneesta imaiseekin. Yllämainittuihinkin tosin saa jo uppoamaan pitkän pennin, joten luultavasti "yksi asia kerrallaan"-taktiikalla mennään!

tiistai 28. tammikuuta 2014

Jäärinsessa... Or not

Ollaan nyt parina iltana vedetty pipot, hanskat ja huivit päälle ja suunnattu luistelemaan. Pari suhteellisen lähellä olevaa kenttää on nyt testattu ja huhheijaa, että nämä parit ekat kerrat jäällä ottavat jalkapohjan päälle! Lisäksi omia luistimiani ei ole teroitettu vuosikausiin, joten niillä pääsee tällä hetkellä lähinnä eteen- ja taaksepäin, mutta kaikki kiva temppuilu jää vain haaveeksi. Silti jo muutama kerta jäällä aiheuttaa kovan palon verestää vanhoja taitoja! Täytynee pikapikaa kaivella googlen syövereistä taitoluistintenteroittaja näiltä seuduilta, josko nuokin vanhat ruppanat saataisiin vielä siedettävään terään. Kampissa muistelisin ainakin olevan jonkin lajiin erikoistuneen liikkeen - siellä varmaan ainakin tietävät paikkoja, jolleivät itse teroita.. Vinkatkaa ihmeessä, jos joltakulta sattuu löytymään tietoa korvan takaa :)


Oon muutenkin enemmän talvi- kuin kesä"urheilija". En tykkää yhtään joukkuelajeista, saati ryhmäliikunnasta, ja olen hirmu laiska harrastamaan mitään, missä pitäisi olla tietyssä paikassa vaikka joka hiivatin tiistai kello 18. Paljon mukavampaa on lähteä ja tehdä oman aikataulun ja mielen mukaisesti, yksinään tai kaverin kanssa - ja talvella mieluisia lajeja löytyy niin jäältä, ladulta kuin mäestäkin. Suksetkin on kaivettu jo varaston pohjilta hiihtokuntoon: luntakin alkaa olla jo sen verran, että pääsee ladulle! 

Ootteko itse enemmän talvi- vai kesäurheiluihmisiä?

maanantai 27. tammikuuta 2014

Rrruokaa: Broilertaskut

Pariin päivään ei ole tullut postailtua, kun on ollut vähän kaikenlaista muuta, joten laitetaanpa taas arkiruokareseptiä tulemaan :) Tällä kertaa "broilertaskuja", eli käytännössä kananfileetä, purjosipulia ja porkkanaa taikinakuoressa - alun perin ohje on peräisin (mistäpä muualtakaan kuin) Valion reseptisivuilta, mutta se on modautunut hieman oman maun mukaiseksi. Paholaisenhillo tekee näistä möykäleistä inan verran tulisia, mutta sen voi hyvin jättää pois, jollei tykkää mausteisesta. Vähän hassun näköisiä möykäleitä, mutta hyviä ovat :)


Broilertaskut

Taikinakansi
50 g voita
1,5 dl vehnäjauhoja
1 prk maitorahkaa 
2 isoa ruokalusikallista paholaisenhilloa (meillä käytössä Poppamiehen hiidenhillo)

Täyte
2 porkkanaa
pala purjoa
2 rkl voita
suolaa myllystä
ripaus sokeria
ohuita hunajamarinoituja broilerinfileitä

1. Nypi jauhot voihin ja lisää maitorahka ja paholaisenhillo. Sekoita tasaiseksi.
2. Raasta porkkanat ja hienonna purjo. Kypsennä kasvikset pannulla ja mausta suolalla ja ripauksella sokeria.
3. Paista kanat lähes kypsiksi ja aseta ne uunipellille. Jaa porkkana-purjotäyte niiden päälle.
4. Kauli taikina suorakaiteeksi ja jaa osiin. Nosta taikinalevyt broilerien päälle ja taita reunat fileiden alle. Voitele halutessasi kananmunalla.
5. Paista 200 asteessa noin 20 minuutin ajan.

Kylkeen vielä ihan perussalaattia, niin hyvä tulee!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Perjantain kirjasuositus

Pohjois-Korea: suljettu maa, jonka todellisesta tilanteesta ollaan kyetty vuosikymmenten ajan esittämään vain sivistyneitä arvioita. Maa, jossa kansalaiset kasvatetaan - tai aivopestään - pikkulapsesta saakka palvelemaan puolueen ja johtajansa ideologisia päämääriä, eikä omalle ajattelulle, tunteille tai tarpeille anneta sijaa. Etenkin näin vauraan läntisen lintukodon kasvattina koko valtio tuntuu aivan käsittämättömältä, ja siksi kai minua on kiehtonut jo pidemmän aikaa, mitä maan rajojen ulkopuolelle tavalla tai toisella päässeillä, todellisilla henkilöillä on kerrottavanaan. 

Kuten sanottu, olen kahlannut läpi useammankin pohjois-korealaisen selviytymistarinan, ja tänään satuin saamaan käsiini Kim Hyun Heen Sieluni kyyneleet-opuksen, jonka ahmin läpi tänään illalla muutamassa tunnissa. Kirja on julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 1993 ja suomennettukin jo seuraavana vuonna, mutta itse en ole kirjaan aiemmin sattunut törmäämään. Aiemmin lukemistani pohjois-korealaisten elämäkerroista Sieluni kyyneleet poikkeaa valtavasti, sillä tämän tositarinan takana ei ole Pohjois-Korean kurimusta rajojen yli henkensä uhalla paennut loikkari, vaan tuomittu terroristi, joka 25-vuotiaana asetti pommin Air Korean lennolle 858. Hyun Heen elämä ennen terroritekoa myös eroaa radikaalisti köyhän kansanosan kokemuksista; hänen perheensä kuului maan harvalukuiseen eliittiin, ja Hyun Hee pääsi jo lapsuudessaan asumaan diplomaattiperheensä kanssa maan rajojen ulkopuolella. Pohjois-Koreassa hän päätyi opiskelemaan Pjongjangin yliopistoon, mistä hänet alle parikymppisenä värvättiin kouluttautumaan erikoisagentiksi lännenvastaiseen taisteluun. "Taistelu" huipentui matkustajakoneen räjäytykseen ja 115 henkilön surmaan marraskuussa 1987.


Parisataasivuinen kirja on nopealukuinen, ja Hyun Hee erittelee tekoaan edeltäneet vaiheensa kuvaten jokseenkin seikkaperäisesti esimerkiksi erikoisagenttikoulutustaan sekä ensimmäisiä tehtäviään soluttautujana. Myös matka Pjongjangista eurooppalaiskaupunkien läpi kohtalokkaalle lennolle on kuvattu yksityiskohtaisesti, samoin kuin Hyun Heen vankeusvaiheet. Inhimilliset tunteet, ystävyys ja rakkaus perhettä kohtaan, ehkä jopa pieni kapinahenki systeemiä vastaan kulkevat mukana läpi kuvattujen vuosien vastapainona tarkkaan säännellylle elämänkululle, jossa ihminen yritetään pitää tunteettomana ja omia näkökantoja vailla olevana hallinnon lakeijana. Vaikkei se välttämättä ole olennaista, väkisinkin tulee lukijana mietittyä, kuinka suurta värikynää näissä kuvauksissa on jälkeenpäin käytetty. Useimmista maanmiehistään poiketen Hyun Hee tosin oli päässyt näkemään maailmaa jo ennen matkaansa, jolta ei ollut paluuta, joten lähtökohdatkin olivat varmasti erilaiset kuin usealla muulla. 

Itse olisin toivonut myös saavani lukea lisää kuvausta Hyun Heen vaiheista saamansa tuomion ja armahduksen jälkeen: takakansiteksti kertoo hänen asuvan Etelä-Koreassa henkivartijoiden suojaamana ja antavan lausuntoja Pohjois-Korean tilanteesta. Miten totaalisesta kieltokulttuurista irtautuminen onnistuu, miten syyllisyyden kanssa voi oppia elämään? Tuoreeltaan kirjan luettuani fiilikset ovat varsin ristiriitaiset: saako yli sadan ihmisen hengen vienyttä terroristia kohtaan tuntea lainkaan sympatiaa? Pitääkö veriteon takana ilmiselvästi olevan hirmuhallinnon lisäksi aina tuomita myös teon tehnyt ihminen? Näihin kysymyksiin en osaa vastata - lukekaa tekin ja tehkää omat päätelmänne. Voin suositella.

torstai 23. tammikuuta 2014

Kevätpiha mielessä

Tänään saimme mukavan ja taatusti hyödyllisen lahjan, kun Rikun äiti puolisoineen käväisi kylässä ja toi meille iiiiiison peräkärryllisen polttopuuta. Viime kesänä tehdyt puut alkoivatkin olla jo hupenemaan päin, sillä illassa saattaa palaa puolisentoista isoa Ikea-kassillista, jos koko illan lämmittää. Näillä pärjää taas ainakin seuraavan kuukauden eteenpäin! Onneksi ollaan niin onnellisessa asemassa, ettei ainakaan vielä olla jouduttu polttopuuta ostamaan, sillä molempien vanhemmilta sitä saa tontilta ilmaiseksi; meidänkin suht pienillä lämmitysmäärillä saisi ostopuusta talven aikana pulittaa pitkän pennin. Harmillisesti meillä ei vaan ole omassa autossa vetokoukkua, joten sitä saa olla äärimmäisen kiitollinen siitä, että on näin hyvä palvelu, että puuta saadaan silloin tällöin kuljetettuna kotiovelle saakka ;) Puiden lisäksi peräkärrystä paljastui kasa laitoina käytettyjä, erikokoisia kuormalavoja. Vannotin heti Rikulle, ettei pilko niitä pieniksi, sillä mulle tuli heti tuhat ja yksi ideaa, mitä niistä voisi keväämmällä rakennella pihalle...



Ehkä simppeli sohva alaterassille? Sinne kun ei "oikeaa" sohvaa viitsi ostaa, kun siellä tulee harvemmin oleskeltua, ja puissa pesivät linnut helposti pilaavat kalusteet. Myös tuollainen "yrttitarha" tai viinipulloteline voisi olla ihan makee, etenkin jos ensi kevään ja kesän aikana rakennellaan yläterassille vähän enemmän kesäkeittiömeininkiä... Noh, lavat saavat nyt odotella vielä kevättä, ja katsotaan sitten, mitä niistä nikkaroidaan vai nikkaroidaanko mitään :)

Kylmästä lämpimään

Olette varmaan huomanneet, että ulkona on kylmä? Kyllä pikkuisen on kirpaissut tuo pudotus plussa-asteilta äkkiseltään lähes kahdenkymmenen asteen miinuksille.. Muistutus itselle: jos joskus tulee rakennettua tai ostettua uusi talo, siinä on oltava autotalli. Ja kun ostetaan seuraava auto, siinä on oltava lämmitin niin moottorille kuin sisätiloihin. Meillä kun ei ole tällä hetkellä kumpaakaan, ja aamuisin saa todellakin viileän ja virkistävän herätyksen, kun naama ja takapuoli jäässä lähtee huristelemaan työpaikkaa kohti. Sitten kun vihdoin lämpiää, ollaankin jo Helsingin puolella ja duunipaikan pihassa. Iltaisin on aina sitävastoin mukavaa, kun pääsee lämmittelemään takan ääreen. Kun pääsee ulkoa sisältä lämpimään, tekee mieli mennä halaamaan tuota harmaata kapistusta kohmeisine sormineen - se kun onneksi pysyy suhteellisen lämpimänä vuorokauden ympäri. Takka on talvessa parasta!



Takanedusta on myös Pesosen henkilökohtainen sauna. Iltaisin se aina parkkeeraa takan eteen istumaan ja tuijottelee vaativasti Rikuun päin, että "sauna päälle ja heti!". Siinä me sitten sulassa sovussa istuskellaan lattialla lämmittelemässä, kissa ja minä. 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Simppeli pitaohje + arvonnan voittaja

Eilen laiskotti, eikä millään saanut lähdettyä pakkasta uhmaten lähimarkettiin ennen sen sulkeutumista. Illalla nälkä alkoi kurnia vatsanpohjalla, eikä jääkaapista löytynyt oikein mitään syötäväksi kelpaavaa; oli turvauduttava huoltoaseman Alepan valikoimiin. Tuloksena valmistuivat oikein hyvät täytetyt pitaleivät, joihin tarvittavat ainekset löytänee melkein mistä tahansa pikkumyymälästä. Itse pitaleipiä emme olleet väsänneet itse aiemmin ja tyytyneet kaupan valmiisiin paksuihin, kuivahkoihin käkkäreisiin, joita on hankala täyttää. Tällä kertaa niitäkään ei ollut tarjolla, ja meni leipomishommiksi... Suosittelen! Itsetehdyistä pitaleivistä tuli ohuita ja "ilmavia", ja täytettä mahtui sisään mukavasti. Tässä vielä ohjetta kehiin:


Pitaleivät
3 kpl

1,25 dl vettä
15 g hiivaa 
0,5 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä
1,25 dl vehnäjauhoa
1,25 dl durumvehnäjauhoa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen nesteeseen (itse tosin käytimme kuivahiivaa). Lisää suola, öljy ja jauhot. Alusta taikinaksi. 
Anna kohota noin puoli tuntia (kaksinkertaiseksi). Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli osat mataliksi, pyöreiksi "letuiksi". Mitä ohuempi, sen helpommin leivät kohoavat uunissa lätysköistä "kupliksi". Anna kohota vielä puolisen tuntia. 
Lämmitä uuni 250 asteeseen, anna pellin lämmitä uunin mukana. Paista noin 5-10 minuuttia.

Kanatäyte

Maustamattomia broilerin fileesuikaleita (mausta suolalla ja mustapippurilla)
Tomaattia
Punasipulia
Jääsalaattia
Kurkkua 
Avokadoa
Turkkilaista jogurttia

Kastike
0,25 dl tomaattipyreetä
0,25 dl vihreää pestoa
1 rkl sweet chili-kastiketta

Ja sitten vielä lopuksi arvontaan, joka päättyi eilen iltapäivällä. Tänään kirjoittelin osallistujien nimet satunnaisjärjestyksessä taulukkoon ja annoin satunnaisgeneraattorin toimia onnettarena. Kicksin lahjakortin voittajaksi sattui tällä tekniikalla Sanna P. Onnea! Olen sinuun yhteydessä hetipikaa :)

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Pimeän tullen

Lauantai on kulunut pakkasta paossa pitkälti neljän seinän sisällä. Mihinkäs sitä kotoaan lähtemään, kun täällä on kaikki, mitä pieni ihminen päiväänsä tarvitsee? 


Takka on ollut tulilla koko illan ja nyt ollaan päästy mukavaan sisälämpötilaan, joten uutta pesällistä ei tarvitse enää polttaa. Sen sijaan sytytin kynttilöitä. Joulun aikaan sain ähkyn kynttilöistä ja tämän vuoden puolella kynttilänjalat ovat saaneet nököttää tyhjinä suurimman osan ajasta. Eilen olikin vähän jäätävämmät tunnelmat, sillä roskapaperia polttaessa takkaan kaiketi eksyi jotain sinne kuulumatonta, sillä koko koti alkoi yht´äkkiä haista aivan järkyttävältä. Eipä siinä muu auttanut kuin avata kaikki mahdolliset ovet ja akkunat selkoselälleen ja tuulettaa perusteellisesti, tuloksena rapsakka 12 asteen lämpötila alakerrassa. Ei hommat aina mee kuin elokuvissa, mutta eipä siinä mitään. Tänään on ainakin osannut arvostaa lämmintä kotia!


Sisältä olen napsinut pois kaikki joulukoristeet, mutta valopallonauha ja valkoinen puukranssi saivat vielä jäädä etuovelle. Etupihamme kun on niin kovin pieni ja ankea, joten tuovatpa edes vähän valoa pimeimpään aikaan. Ehkä hippasen verran karnevaalimeininki, mutta haitanneeko tuo mittään?


Kurkkasin vielä pihalla käydessäni linssin läpi sisälle. Kuten kuvista saattaa huomata, kovin on onneton vielä tuo lumikerros. Vähemmän pakkasta ja muutama hippu enemmän lunta, niin talvi olisi parhaimmillaan... Mutta meneehän se näinkin!

perjantai 17. tammikuuta 2014

Neljä asiaa viikonloppuun

Perjantai-iltaisin meillä on siivotaan. Silloin tehdään alta pois kaikki mälsät siivoushommat, kuten imuroidaan perusteellisesti, vaihdetaan lakanat, putsataan jääkaappi, imuroidaan takka, pestään kylpyhuoneet... Mitä näitä juttuja nyt onkaan, mitä ei suurin surminkaan viitsi hoitaa viikolla väsyneenä töiden jälkeen, muttei toisaalta halua tehdä vapaapäivänäkään. Perjantai on hyvä kompromissi; vaikka työpäivän jälkeen vähän väsyttääkin, on edessä kuitenkin parin päivän vapaa, joka on mukava aloittaa puhtaassa kodissa. Ensin pienet päiväunet, sen jälkeen siivousurakka ja lopuksi loikoilemaan sohvalle - siitä on meikäläisen perusperjantai tehty. Kukapa olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten?

Tässä viikonlopussa parasta on, että koko viikonloppu on aikatauluista vapaa. Mihinkään ei tarvitse lähteä, jollei huvita, mutta ex tempore-tekemisille on yllin kyllin aikaa. Kammoan sitä, kun kalenterini on välillä ihan täyteen ammuttu viikonloppujenkin osalta ja sitten sitä ollaan niin kiireistä, niin kiireistä että. Toki esimerkiksi kauempana asuvien ystävien kanssa usein sovitaan treffejä ja kyläilyjä viikkoja, jollei kuukausiakin eteenpäin, mutta mieluiten mä eläisin siinä ajassa, kun joku vaan tupsahti yllättäen oven taakse ja sitten sulateltiin pakastimesta vierasvarapullaa särvittäväksi. Vink, vink siis vaan kavereille (jos joku tätä sattuu lukemaan) - meillä on aina ovi auki ;) Siis noin kuvainnollisesti.

Perjantain Pesoskuva. Se, jos kuka osaa ottaa rennosti.

Jos sää sallii, tarkoitus olisi ehtiä viikonlopun aikana luistelemaan ensimmäistä kertaa tänä talvena. Meistä molemmat ovat viettäneet suhteellisen ison osan lapsuudesta ja nuoruudesta jäällä, mutta näin aikuisena luistimet tulee kaivettua varastosta hävettävän harvoin. Aina se on silti yhtä mukavaa! Tämänhetkiset pakkaslukemat tosin alkavat olla niillä rajoilla ainakin tämän talven plussakeleihin tottuneelle vilukissalle, että ulkona reippailu saattaa muuttua mukavasta kidutukseksi...

Juuri nyt taidan mennä vielä ottamaan pienet nokoset Pesosen ja Rikun kaveriksi yläkertaan - tai ainakin lueskelemaan lehteä, jollei uni yllätä. Jaksaa sitten siivota illemmalla! Ei siis muuta kuin hyvät viikonloput :)

PS. Muistakaahan osallistua arvontaan: aikaa on vielä sunnuntai-iltapäivään saakka!

torstai 16. tammikuuta 2014

Väsyttää.

On se vaan kumma, kuinka pari hassua päivää kipeänä imee kaikki mehut ihmisestä. Aamulla oloni oli onneksi niin hyvä, että jaksoin lähteä töihin, mutta työpäivän lopussa olin jo ihan nääntynyt. Mitenkä niin vajaan kahdeksan tunnin p*rsiillään istumisesta voi tulla näin nuutunut olo? Heti kotiin päästyä oli myös pakko ottaa muutaman tunnin nokkaunet, ja olisin taas jo melkein valmis painumaan takaisin pehkuihin. 



Näistä kuvista ja tunnelmista päästäänkin näppärästi siihen varsinaiseen asiaan: olen ajatellut hankkia vihdoin meillekin ne paljon hehkutetut pellavalakanat. Kuten ylemmästä kuvasta näkyy, ruttuiset lakanat ovat meidän arjessamme kovin tuttu näky, ja pellavaisethan saavat olla ryppyiset vähän "luvan kanssa", eikös niin? Balmuirin lakanoita olen käynyt hypistelemässä useampaankin otteeseen, mutta yli viiden sadan hassaaminen kahden hengen pussilakanoihin lisätyynyliinoineen tuntuu itsestäni suorastaan naurettavalta, kun muitakin rahanreikiä olisi vaikka muille jakaa. Siksi kyselisinkin teiltä, mitkä ovat parhaat kohtuuhintaiset pellavalakanat? Kiitos jo etukäteen vinkeistä!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Hääpukupäivä

Huomasin jostain lehtijutusta eilen, että tänään on Käytä hääpukuasi-päivä, ja muutamassa blogissakin on päivän mittaan näkynyt aihetta sivuavia postauksia. Entinen hääbloggaaja sisälläni nosti päätään: ihan mahtavaa! Oma hääpukuni roikkuu edelleen säilytyksessä vanhempieni luona, mutta täältä kotoa löytyy sentään joitain hääasuuni liittyviä elementtejä. Päivän kunniaksi (ja huntua etsiskellessä) tuli kaivettua kaapin kätköistä myös "häälaatikko", johon keräsin aikanaan kaikki häistä muistoksi jääneet pikkuesineet. Sieltähän se huntukin löytyi!



Häälootasta löytyi kaikenlaisia, pieniä muistoja kakunkoristeesta menukorttien kautta vieraskirjalappusiin. Laatikkoa ei ole tullut varmaan häiden jälkeen avattuakaan!


"Kakkoshääpukuni" sentään löytyy kotoa. Kyseessä on siis lyhyt mekko, jonka puin päälleni häiden jatkoille - omat juhlamme kun loppuivat juhlatilassa jo puolen yön pintaan, eikä ainakaan oma jatkoravintolamme olisi katsonut hyvällä tuoretta vaimoa tylli-kermakakussaan.


Hunnun kanssa yritin epätoivoisesti ottaa kuvaa, muttei se niin vain onnistunutkaan tässä valaistuksessa ja sairaslomalaisen naaman kera. Kenkiäkään ei viitsinyt kovin kauaa pitää jalassa, sillä niihin ei mahdu villasukkaa :)

Kiva idea silti näin talven keskellä muistella omaa hääpäivää. Itselläni oli suunnitelma ottaa joka vuosi hääpäivänä kuva itsestäni morsiuspuvussani, mutta se unohtui viime kesänä.. Ehkä ensi kesän hääpäivänä sitten!

Inspiration: Saunders Architecture

Hnnngh, täällä ollaan kipeänä; vihaan sitä (no, kukapa siitä tykkäis?). Suunnilleen sängyn pohjille sidottuna on ollut aikaa pyöriä päämäärättömästi netissä. Tällä kertaa lähdin kierrokselle etsimään "lasitaloja". Mulla on kumma fiksaatio laatikkomaisiin lasitaloihin, ja jos nyt lähdettäisiin ihkauutta taloa suunnittelemaan perustuksista saakka, minun ääneni menisi laatikkomaiselle rakennelmalle, jossa olisi runsaasti ikkunapinta-alaa. Onneksi rakennuttaminen ei liene ajankohtaista vielä vuosikausiin, sillä sopiva tontti moiselle lasilaatikolle saattaa muutaman markan maksaa, etenkin jos on pysyteltävä pääkaupunkiseudulla tai sen välittömässä läheisyydessä. Ei ehkä toimi kovin hyvin, jos pelkkää ikkunaa oleva julkisivu antaa näkymät suoraan maantielle tai naapuriin ja vice versa? No, realismi sikseen ja takaisin haaveisiin! Nimittäin norjalaisen Saunders Architecturen kohteista niin julkisiin tiloihin kuin yksityiselle puolelle löytyi vaikka mitä kutkuttavaa. Voisin linkata melkein minkä tahansa sivuilla esitellyistä viidestäkymmenestä työstä, mutta tyydytään nyt viiteen suosikkiini:





Villa G on nelisen vuotta sitten valmistunut, lähestulkoon 400-neliöinen talo Hjellestadissa, Norjassa. Talon muodot erikokoisine ikkunoineen ja isoine terasseineen ovat erityisesti mun mieleeni. Kun sisäkuvia katsoo, tilat ollaan rakennettu myös varsin loftimaisesti. Valkoinen ei myöskään ole se tavanomaisin ulkoverhouksen väri ainakaan näin Suomessa - tykkään!





Villa Storingavika on rakennettu Norjaan, Bergeniin samoihin aikoihin kuin omakin talomme. Noin 300-neliön talon juju on vanhemmille omistettu ylin kerros, kun alemmassa kerroksessa majailevat pariskunnan lapset. Alempaan kerrokseen on myös rakennettu 35-neliöinen tila vieraille. Kuusimetrinen parveke kurkottaa ulos talon julkisivusta kohti merta. WOW!





Fogo Island Inn on Fogon saarella, Kanadassa sijaitseva hotelli. Puusta rakennettu, 29 huoneen majoituskompleksi kätkee sisäänsä laadukkaan ravintolan, kirjaston, pienen elokuvateatterin, itsenäisen taidegallerian sekä kylpylän rakennuksen katolla. Jos tulee joskus hinku matkustaa Newfoundlandiin, tämä paikka pitää kyllä laittaa ykköseksi listalle, kun etsiskelee majapaikkaa!




Kanadassa, Salt Spring Islandin upeissa metsämaisemissa sijaitsee myös tämä kohde. Muutama vuosi takaperin rakennettu, 120-neliöinen talo seisoo paikalla, jonka voisi melkein kuvitella maisemiensa puolesta olevan Suomesta. Upea kerrassaan!




Viidentenä vielä yksi valkoinen talo, nimittäin Villa Morild Norjassa. Kuten edellinen kohde, tämänkin on hintsun verran pienempi kuin ensimmäiset, lähes 400 neliöstä lähtevät rakennukset. Pinta-alaa Morildissa on 230 neliötä ja se on valmistunut 2010-luvun taitteessa. Ja jälleen kerran: maisemat, maisemat, maisemat...

Toki näitä ollaan varmasti rakennutettu paksu lompakko takataskussa ja kieli keskellä suuta, mutta itse saan aina näistä "supertaloista" pienen mieleni täyteen ideoita! Itse en ehkä kuitenkaan voisi kuvitella ilman täysipäiväistä siivoojaa asuvani yli kolmensadan neliön kompleksissa ja tontti täydellisellä paikalla meri- tai järvinäköalalla höystettynä voi tuntua saavuttamattomalta. Näistä itselleni kuitenkin jäivät omia tulevaisuuden suunnitelmiamme ajatellen kytemään mieleen etenkin puurakentaminen sekä erilaiset terassiratkaisut :) 

tiistai 14. tammikuuta 2014

Kivoimmat kalenterit

Kalenterin mukaan mennään jo tammikuun puolessa välissä, joten uuden sivun seinäkalenterista olisi voinut kääntää jo parisen viikkoa sitten - myöhässä ollaan, mutta olkoot! Seinällä keikkuu vaihtamistaan odotellen edelleenkin viime vuoden joulukuun sivu... Etsiskelin jonkin aikaa mieluisaa printattavaa kalenteria, mutta tulin siihen lopputulokseen, etten jaksa lähteä hankkimaan sopivan paksua paperia ja säätämään tulosteiden kanssa - kotiprintterimme kun on ollut jo iät ja ajat kaatiskamaa, joten valmiina on kalenteri tilattava. Tässäpä muutama potentiaalinen vaihtoehto tämän vuoden seinäkalenteriksi: 



"Silly holidays"-kalenterit nostattavat hymyn huulille! Mikäpä jottei viettää kalenterista paljastuvaa, sattumanvaraiseen ajankohtaan osuvaa hassuttelupäivää joka kuukausi - oli se sitten päivä, joka on pyhitetty jäden syömiseen aamupalaksi, mausteisen ruuan kokkailuun tai vaikkapa dominopäiväksi nimetty "juhlapäivä"? Eka kalenteri täältä, alempi täältä.


Monelle printeistään tutun Ylva Skarpin "Happydays"-kalenteri hivelee silmää simppelillä ulkonäöllään. Kalenteri on myös "ikuinen" - "I fyra veckor, eller 28 dagar, har du en ny bild. Efter 28 dagar börjar du om på första måndagen igen. Med andra ord en evighetskalender...."


Rakastamiani "liitutaululle" kirjoitettuja mietelauseita tarjoilee Liz Carver Designin kalenteri. Voi, kun joskus oppisin rustailemaan tekstejä tuollaisella käsialalla omalle liitutaulull!


Noa Bembibren hassuilla teksteillä varustettu Cats let nothing darken their roar -kalenteri meillä olikin viime vuonna, ja aina sivua kuukauden vaihteessa kääntäessä sai naureskella absurdeille lauseille, jota edellisen kuun alta paljastui. Kalenteri on tällä hetkellä myös alennuksessa Finnish Design Shopissa, mutta ehkä tänä vuonna meille jotain erilaista?


Etsyn valikoimista iskin silmäni myös tähän värikkääseen Places and Patterns Illustrated -kalenteriin. Meillä kun tuppaa moni juttu olemaan niin kovin musta-valko-harmaata, joten väripilkku kalenterin muodossa voisi olla tervetullut lisäys alakerran seinälle!