perjantai 24. tammikuuta 2014

Perjantain kirjasuositus

Pohjois-Korea: suljettu maa, jonka todellisesta tilanteesta ollaan kyetty vuosikymmenten ajan esittämään vain sivistyneitä arvioita. Maa, jossa kansalaiset kasvatetaan - tai aivopestään - pikkulapsesta saakka palvelemaan puolueen ja johtajansa ideologisia päämääriä, eikä omalle ajattelulle, tunteille tai tarpeille anneta sijaa. Etenkin näin vauraan läntisen lintukodon kasvattina koko valtio tuntuu aivan käsittämättömältä, ja siksi kai minua on kiehtonut jo pidemmän aikaa, mitä maan rajojen ulkopuolelle tavalla tai toisella päässeillä, todellisilla henkilöillä on kerrottavanaan. 

Kuten sanottu, olen kahlannut läpi useammankin pohjois-korealaisen selviytymistarinan, ja tänään satuin saamaan käsiini Kim Hyun Heen Sieluni kyyneleet-opuksen, jonka ahmin läpi tänään illalla muutamassa tunnissa. Kirja on julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 1993 ja suomennettukin jo seuraavana vuonna, mutta itse en ole kirjaan aiemmin sattunut törmäämään. Aiemmin lukemistani pohjois-korealaisten elämäkerroista Sieluni kyyneleet poikkeaa valtavasti, sillä tämän tositarinan takana ei ole Pohjois-Korean kurimusta rajojen yli henkensä uhalla paennut loikkari, vaan tuomittu terroristi, joka 25-vuotiaana asetti pommin Air Korean lennolle 858. Hyun Heen elämä ennen terroritekoa myös eroaa radikaalisti köyhän kansanosan kokemuksista; hänen perheensä kuului maan harvalukuiseen eliittiin, ja Hyun Hee pääsi jo lapsuudessaan asumaan diplomaattiperheensä kanssa maan rajojen ulkopuolella. Pohjois-Koreassa hän päätyi opiskelemaan Pjongjangin yliopistoon, mistä hänet alle parikymppisenä värvättiin kouluttautumaan erikoisagentiksi lännenvastaiseen taisteluun. "Taistelu" huipentui matkustajakoneen räjäytykseen ja 115 henkilön surmaan marraskuussa 1987.


Parisataasivuinen kirja on nopealukuinen, ja Hyun Hee erittelee tekoaan edeltäneet vaiheensa kuvaten jokseenkin seikkaperäisesti esimerkiksi erikoisagenttikoulutustaan sekä ensimmäisiä tehtäviään soluttautujana. Myös matka Pjongjangista eurooppalaiskaupunkien läpi kohtalokkaalle lennolle on kuvattu yksityiskohtaisesti, samoin kuin Hyun Heen vankeusvaiheet. Inhimilliset tunteet, ystävyys ja rakkaus perhettä kohtaan, ehkä jopa pieni kapinahenki systeemiä vastaan kulkevat mukana läpi kuvattujen vuosien vastapainona tarkkaan säännellylle elämänkululle, jossa ihminen yritetään pitää tunteettomana ja omia näkökantoja vailla olevana hallinnon lakeijana. Vaikkei se välttämättä ole olennaista, väkisinkin tulee lukijana mietittyä, kuinka suurta värikynää näissä kuvauksissa on jälkeenpäin käytetty. Useimmista maanmiehistään poiketen Hyun Hee tosin oli päässyt näkemään maailmaa jo ennen matkaansa, jolta ei ollut paluuta, joten lähtökohdatkin olivat varmasti erilaiset kuin usealla muulla. 

Itse olisin toivonut myös saavani lukea lisää kuvausta Hyun Heen vaiheista saamansa tuomion ja armahduksen jälkeen: takakansiteksti kertoo hänen asuvan Etelä-Koreassa henkivartijoiden suojaamana ja antavan lausuntoja Pohjois-Korean tilanteesta. Miten totaalisesta kieltokulttuurista irtautuminen onnistuu, miten syyllisyyden kanssa voi oppia elämään? Tuoreeltaan kirjan luettuani fiilikset ovat varsin ristiriitaiset: saako yli sadan ihmisen hengen vienyttä terroristia kohtaan tuntea lainkaan sympatiaa? Pitääkö veriteon takana ilmiselvästi olevan hirmuhallinnon lisäksi aina tuomita myös teon tehnyt ihminen? Näihin kysymyksiin en osaa vastata - lukekaa tekin ja tehkää omat päätelmänne. Voin suositella.

8 kommenttia :

  1. Sait mielenkiinnon kyllä heräämään, kiitos tästä lukuvinkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä lukea tämäkin läpi, jos aihepiiri yhtään kiinnostaa! Vähän turhan "romantisoitua" kerrontaa oli ehkä koko kirja, mutta silti ehdottomasti lukemisen arvoinen kokemus.

      Poista
  2. Jes! Katsoin jokunen kuukausi sitten (Foxilta?) dokumentin juurikin tuon kyseisen lennon kaappaamisesta ja Kim Hyun Hee selitti omasta näkökulmastaan koreaksi (osittain dubattu englanniksi) lennon kaappausta ja nykyistä elämäänsä. Dokumentti oli todella mielenkiintoinen, joten tämän kirjan voisinkin ahmaista jatkumona sille :)

    psst. itseopiskelen muuten koreaa ja oli hauska huomata miten sanoja tunnisti sieltä täältä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitsi, tuo dokumentti olis ollut mielenkiintoista katsoa! Pitääkin etsiskellä, josko jostain netin syövereistä löytyisi :)

      Se on kyllä niin palkitsevaa, kun aloittaa uuden kielen opiskelun ja yht´äkkiä huomaakin pääsevänsä jyvälle siitä, mitä puhutaan :)

      Poista
    2. Koitin itseasiassa etsiä dokumenttia, mutten löytänyt. Löysin kuitenkin vajaan 12 minuutin videopätkän "North Korean Super Spy", jonka kuvamateriaalia löytyi myös näkemästäni dokkarista. Löydät sen täältä :)

      Poista
    3. Kiitos! :) Täytyy kurkata tuo pätkä ja pitää silmät auki, jos alkuperäinen sattuisi joskus pompahtamaan jostain esiin!

      Poista
  3. Minä luin tämän joskus teini-ikäisenä ensimmäisen kerran isosiskon suosituksesta. Aikuisiässä piti lukea vielä uudelleen... Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja ja herättää ajatuksia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta tämä oli mennyt ihan ohi - tosin olin ekan suomennoksen ilmestyessä alle kymmenvuotias, joten tuoreeltaan meni luonnollisestikin ohi. Ehdottomasti lukemisen väärti kyllä minunkin mielestäni!

      Poista