sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Miksi blogi?


Jokin aika sitten vanhempieni luona vieraillessani puhe äitini kanssa kääntyi blogeihin. Hän on vanhan kansan ihmisiä, eikä tietokoneenkäyttötaitonsakaan ole kenties nykymaailman standardeilla huipputasolla - eikä tarvitsekaan olla. "Mikä ihmeen blogi, onko siulla semmoinen? Mitäs se nyt sitten sisältää, ja mikäs järki siinä on?" Jollain tapaa bloggailusta on tullut itselleni niin itseensäselvyys, ettei sitä oikein edes osaa tyhjentävästi selittää. Mikä kumma, mitä varten? Yksinkertaistetusti sanottuna voisin kutsua tätä harrastukseksi, josta on jo parin vuoden varrella tullut minulle kovin rakas. Tämä on monellakin tapaa ikioma hiekkalaatikkoni, jonka sisältö pysyy pitkälti omissa hyppysissäni, ja samalla ajanviettotapa, joka ei katso aikaa eikä paikkaa. Ensimmäistä, päiväkirjamaista "blogiani" kirjoittelin Livejournaliin kaveripiirilleni jo lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Sen hautaamisen jälkeen ehti vierähtää useampi vuosi lähinnä seuraillen toisten tuotoksia, kunnes kolmisen vuotta sitten otin ja perustin hääblogin. Siitä muutaman mutkan kautta ollaan tässä ja nyt.

Itse en tätä hommaa osaa, saati halua ottaa haudanvakavasti; itseäni bloggaamisessa kiehtoo eritoten se, kun omia haihatuksiaan pääsee purkamaan ja ajatuksiaan sekä mielitekojaan tuulettamaan reaaliajassa. Voi jakaa juuri sitä sisältöä, mikä mielessä kulloinkin pyörii sen kummemmin miettimättä - omassa blogissa sallittaneen sellaisista aiheista jauhaminen, mikä ei ihan välttämättä ole oman lähipiirin kiinnostuksenkohde numero uno? Totta puhuen itsellekin tulee välillä fiilis, että jahkailee ikuisuuksiin jossain Prisman hyllyn edessä, kuinka käyrää makaroonia sitä tällä erää ostaisi. Toisaalta tällaiselle (entiselle) kaikkihetinyt-tyyppiselle ihmiselle ehkä ihan oikein... Täällä saa olla hömppää, haavetta ja hattaraa! Tottahan toki normaalielämässä maksetaan joskus hampaita kiristellen "yllärinä" tulleita laskuja, herätään harmaaseen maanantaiaamuun väsyneenä kuin itse piru ja kiukutellaan maailmalle, mutta itse ainakin tahdon pitää blogini pääosin positiivisen energian paikkana, joka on itsellenikin mukava klikata auki selaimesta. 

Mitä sitten blogimaailmasta haen, miksi bloggailu ja muiden blogien seuraaminen on niin koukuttava juttu? Miksi haluan jakaa palasen meidän elämästämme laajemmalle yleisölle; miksen kirjoita suljettua päiväkirjaa ja pidä jossittelujani oman pääni sisällä? Yksi oman blogini tärkeimmistä tehtävistä kun on toimia itselleni eräänlaisena leikekirjana; tänne voin tallentaa enemmän tai vähemmän toteuttamiskelpoisia haaveita ja ideoita, joihin voin myöhemmin asiaa hauduteltuani palata. Kenties tämä on blogimaailman klisee numero yksi, mutta itseänikin kiehtoo myös vuorovaikutus muiden kanssa. Omille silmilleen, ajatuksilleen ja ideoilleen tulee myös usein sokeaksi; kommenttien kautta olen saanut hyviä vinkkejä ja joskus myös herättelyä yhteen jos toiseenkin tilanteeseen. 

Oman blogin kirjoittamistakin antoisampaa on usein muiden kirjoitusten seuraaminen. Lukulistallani on kymmeniä, jollei satoja blogeja, joiden kuulumiset käyn kurkkaamassa miltei päivittäin. Itse tosin olen usein hiljainen sivustaseurailija, joka jättää kommentteja häpeällisen harvoin, vaikka postauksissa näkemistäni asioista innostunkin. Kuten varmasti moni muu, lukijataipaleeni aikana olen huomannut seuraavani kaikkein suurimmalla mielenkiinnolla blogeja, joiden aihepiiri liippaa jollain tapaa läheltä omaa elämäntilannetta; häiden suunnittelun aikaan ahmin muiden hääsuunnitelmia, kun taas nykyään leijonanosa seurauslistalla olevista blogeista keskittyy sisustukseen ja ihan tavalliseen arkielämään. Toisaalta esimerkiksi "hääblogiajaltani" seurantaan on jäänyt monenmonta mahtavalta vaikuttavaa tyyppiä, joiden kuulumisista lukee mielellään myös häähuuman haihduttua.

Pinterestin ja Instagramin lähes rajattomiin maailmoihin olen löytänyt verraten vasta hiljattain. Ne ovat loistopaikkoja etsiskellä inspiraatiota, kauniita kuvia sekä uusia ideoita ja sen lisäksi varsin koukuttavia palveluja, mutta itselleni ei niistä ei ole blogien haastajaksi. Kaipa olen sen verran utelias uuno, että mieluusti luen myös kuvan takana olevan henkilön ajatuksia lyhyttä kuvatekstiä laajemmin - oli sitten kyseessä pintaraapaisu tai syvemmältä kirjoittajansa mietteitä avaava postaus. Itseäni blogeissa kiehtoo valinnan vapaus: jokainen saa luoda itselleen omalta tuntuvan leikkikentän. Yksi kertoo yksityiskohtaisesti päivistään, toinen tykkää postata päivän asuja, kolmas sisustaa, neljäs keskittyy designiin, ännäs johonkin aivan muuhun. Jokainen jakaa elämästään juuri sen palasen, mikä hyvältä tuntuu - ja kyseisestä palasta kiinnostuneet voivat sitä seurata (ainakin näin ruusunpunaiset prillit nenällä pientä blogia kirjoittavana; ikäviä puoliakin toki ymmärrän näissä hommissa). Se tekee blogimaailmasta itselleni kuitenkin lukijana varsinaisen karkkikaupan; sitä poimi parhaat palat ja lempparit - jättää lukematta sen, mikä ei kiinnosta. 

Ohhoh, tulipa epätyypillisen pitkä ja kovin sekaisa sepustus, joka vielä kirjoittaessa tuntui paisuvan paisumistaan... Tällaisia ajatuksia minulla tällä hetkellä, mitenkäs teillä? Olisi myös mukava tietää, keitä te siellä ruudun toisella puolella olette? Hei vaan, ja mukava tavata niin "vanhoille tutuille" kuin uudemmillekin kävijöille :)

6 kommenttia :

  1. Bloggaaminen on kyllä aivan ihana harrastus, itsekin koukussa! :) Itse olen huomannut monen blogeja lukemattoman pitävän niitä täysin turhamaisena hömppänä ja ehkä ne tavallaan sitä ovatkin, mutta so what – elämässä pitää olla vähän hömppääkin! Se auttaa sitten jaksamaan sitä harmaata arkea :).

    Kiitos blogistasi. Meillähän taival alkoi suht yhtäaikaa hääblogien muodossa ja elämääsi on tullut sitä kautta seurailtua jo useamman vuoden ajan, aika hurjaa :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin pitää! :)

      Myös sinun blogejasi on tullut seurattua jo vuosikaudet - niin se aika vaan vierähtää! :)

      Poista
  2. Kiva kirjoitus. Tuota samaa miettinyt itsekin. Ehkä se on sitä juuri, että on kiva jakaa asioita samanhenkisten ihmisten kanssa. Ei esim sisustusmaun tarvitse olla juuri samanmoista, vaan mielestäni on rikkaus olla blogiystävä niin erityyppisten bloggaajien kanssa :) Ehkei niin järkeä tässä, mutta hauska harrastus - ehdottomasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Itsellä kun ei niin hirveästi esimerkiksi sisustuksesta kiinnostuneita "liveystäviä" ole, joten blogien kautta saa sitä kaivattua vertaistukea helpossa ja mukavassa muodossa :)

      Poista
  3. Just näin, hyvin kiteytit ;) Blogit on mulle tosi luonnollinen tapa seurailla toisten ihmisten elämää, saada ideoita ja vaihtaa ajatuksia mutta myös tallentaa niitä omia mietteitä. Mun blogi on ehkä vähän enemmän sitä tajunnanvirtaa, mutta kattoo nyt mihin suuntaan sekin tässä vielä lähtee :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omien juttujen tallennuskanavana tämä on kyllä ihan loistava; justiinsa tuli siivottua inspiraatiokuvakansioista yli tuhat kuvaa roskiin, mutta täällä blogin puolella ne parhaat pysyvät muistissa :)

      Poista