lauantai 26. huhtikuuta 2014

Lähiaikoina luettua aka kirjahaaste

Sain Dawn-blogin Mabnilta kirjahaasteen, joka kuuluu lyhyesti ja ytimekkäästi seuraavasti:

1. Mitä luit viimeksi?
2. Mitä luet nyt?
3. Mitä aiot/haluaisit lukea seuraavaksi?

(Hömppä)kirjojen suurkuluttajana päätin tarttua haasteeseen pikimmiten - mainio haaste! Välillä olen höpissyt lukemistani kirjoista myös tänne blogin puolelle, mutta edelliskerrasta on tainnut vierähtää jo hyvä tovi, joten kiva päästä kirjoittelemaan aiheesta jälleen... Itse olen tyypillinen markettien ja kirjakauppojen pokkarihyllyjen koluaja, ja harva se kauppareissu ostoskärryyn tarttuu jokin pokkari. Siksi lukemistoni ei edusta uusinta uutta; olen kaiken lisäksi surkea kirjastossakävijä (ei niitä ikuna muistaisi palauttaa ajallaan), enkä totta puhuen edes omista kirjastokorttia tänne Vantaalle. Pokkariosastolta löytyy kuitenkin onneksi lähes poikkeuksetta jotain itselleni uutta mutusteltavaa suhteellisen huokeaan hintaan, joten sillä mennään luultavasti vastakin. Mutta se siitä, aloitetaan!


Viimeksi luin Xinranin kirjan nimeltä Kiinan kadotetut tyttäret. Xinran on kiinalainen toimittaja, joka on muun muassa vetänyt naisille suunnattuja radio-ohjelmia Kiinan kamaralla, mutta sittemmin muuttanut Brittein saarille. Hän on kirjoittanut useammankin teoksen erityisesti naiskohtaloista Kiinassa, mutta oli Kiinan kadotettujen tyttärien myötä itselleni uusi tuttavuus. Teoksen keskiössä ovat kiinalaisnaiset, jotka ovat avanneet sydämensä kysymyksestä, joka on monen huulilla, kun puhutaan Kiinan tyttövauvoista: mitä heille tapahtuu? Mikä saa äidit hylkäämään lapsensa? Näin länsimaalaisena helposti vastaisi kaiken johtuvan paljonpuhutusta yhden lapsen politiikasta, mutta se ei ole koko totuus. En oikein osaa kertoa tästä muuta... Itselläni ei ole lapsia, mutta tämä tositarinoiden kokoelma oli silti hyvin pysäyttävä - ja järkyttävä - lukukokemus. 

Viime lauantaina lukaisin myös yhdeltä istumalta Jo Nesbon dekkarin nimeltä Aave, joka olikin kadotettujen tyttärien jälkeen sopivaa, kevyttä höttöä (jos raa´alla rikollisuudella mässäilevästä kirjasta voi näin sanoa; tietääpä lukija kuitenkin kahlaavansa läpi fiktiivistä tarinaa). Itse en ole Nesbon (joo, en jaksa etsiä sitä oikeanlaista o-merkkiä merkistöstä, sori) Harry Hole -sarjasta aiemmin innostunut, mutta tämä tarttui mukaan pääsiäislauantaina ainoana kiinnostavannäköisenä pokkarina lähimarketin hyllyltä. Ja oli muuten hyvä; koukutti heti ensisivuilla, ja istuin koko lauantain säkkituolinpohjilla kirja tassussa kuin liimattuna! Tarinan ideana on huumemurha, jonka uhriksi joutunut Gusto-niminen nuorukainen alkaa avata elämäntarinaansa lukijalle. Kyseistä rikosta saapuu tutkimaan henkilökohtaisten intressiensä vuoksi legendaarinen Harry Hole (hitto, miten pölö päähenkilön nimi), joka lienee monille tuttu sarjan aiemmista osista. Taattua skandidekkarisettiä, jos sellaisesta tykkää! Mä ainakin tykkään!


Tämän viikonlopun kirjaksi sattui jälleen dekkari, Mons Kallentoftin Kevätkuolema. Kyseisen opuksen keskiössä on pommiattentaatti keskellä ruotsalaista pikkukaupunkia, Linköpingiä. Alkuasetelma on pysäyttävä: uhreiksi joutuvat kuusivuotiaat kaksostytöt - lapset, joiden elämä olisi ollut vasta alussa. Rikosta lähtee selvittämään etsivä Malin Fors, joka painiskelee hankalan tapauksen lisäksi myös henkilökohtaisen elämänsä ongelmien parissa. Itse ehdin tässä suunnilleen puoliväliin perjantai-illan aikana ja takuuhyvältä dekkarilta vaikuttaa! Kyseessä on Malin Fors -sarjan neljäs osa, ja muistelisin lukeneeni näistä yhden (vai pari?) joskus kesälukemisena aiemmin, sillä hahmo vaikuttaa tutulta. En ihan varmaksi osaa sanoa - vaikka koukuttavaa kerrontaa onkin ollut tähän saakka, on tämä selkeästi varsin tavanomaista ruotsalaisdekkarikamaa, joka ei jää pitkiksi ajoiksi mielen päälle. Oivaa settiä esimerkiksi rantalukemisiksi siis, suosittelen!

Sitten mulla on kesken vino pino kirjoja, ensimmäisenä tulee mieleen Karo Hämäläisen Kolmikulma, joka on vaan... Ärrrsyttävä. Superärrrrrsyttävä. Siirsin sen jo kaappiin murjottamaan, mutta kaipa tuokin jonain heikkona hetkenä lukumaniassa tulee kärvisteltyä loppuun. Juuri sain käkisteltyä loppuun myös Päivi Kanniston Elämäni nomadina, jolta odotin paljon, muttamutta... No, suhteellisen pikkuruisen kirjasen läpikahlaamiseen meni kuukausikaupalla, mikä kertonee mielipiteeni kyseisestä opuksesta. Pidempää ja yksityiskohtaisempaa arviota halajava voi halutessaan kurkata viimeksimainitusta esimerkiksi *tästä*, joka jotakuinkin risteää omiin ajatuksiini sekä Kolmikulmasta vaikkapa *tämän arvion*, kiitos kirjoittajille linkkien takaa osuvista teksteistä! 


Seuraavista lukemisista en oikein osaa sanoa muuta kuin että pokkarihyllyllä varmasti tavataan :) Voisin vaikkapa lukea jonkin aikaisemman Nes-pöön, kun tuo Aave olikin yllättävän hyvä... Pitkään on pitänyt tarttua myös Nelson Mandelan elämäkertaan, Pitkä tie vapauteen. Sitä pyörittelin perjantaisella kauppareissulla käsissäni, mutta päädyin hömppädekkariin tällä kertaa. Myös Ville Kivimäen viimeisimmän Tieto-Finlandian voittanut teos, Murtuneet mielet, on ollut lukulistalla jo pidemmän aikaa, jahka sen jostain saan käsiini. Kurkkasin myös haastetta varten Akateemisen top-kympperöisiä, mistä pikavilkaisulla Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin vaikuttaisi kiinnostavalta. Ou nou, ehkä sitä pitää lähteä huomenna kirjaostoksille!

En ole ihan kartalla siitä, ketkä kaikki siellä ruudun takana tykkäävät lukea, joten haastan ihan kaikki kirjaihmiset mukaan. Tulkaa ihmeessä vinkkaamaan kommenttiboksin puolelle, jahka haasteen toteutatte - lukuvinkkejä nimittäin on aina mukava saada!

6 kommenttia :

  1. Mulle kävi miltei samanlailla tuon Jo Nesbon kanssa. En ollut aikasemmin lukenut, mutta hyllystä tarttui mukaan juurikin tuo uusin eli Aave. Oli niin koukuttava, että sen luettuani aloitin kirjasarja ihan alusta. Vanhat eivät ole ihan niin räjähtävän koukuttavia, mutta kolmen ekan jälkeen olen alkanut jo vähän kiintyä Harryyn :D Nyt on sitten luettavaa pidemmäksikin aikaa, kun koluaa sarjan loppuun asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin taidan käydä hakemassa ekan osan jossain vaiheessa :) Hassua, että iteltä on mennyt koko sarja ihan ohi, vaikka dekkareita tuleekin ahmittua etenkin kesäaikaan!

      Poista
  2. Nää on kivoja :) en lupaa itse mitään postaavani, kun olen siinä nykyään niin luokattoman huono, mutta ehkä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahva ehkä ;) Tee ihmeessä, kirjasuositukset on aina hyvästä!

      Poista
  3. Kiitos vinkeistä sinullekin!! Erityisesti tuo Kiinan kadotetut tyttäret menee listalle, sitä on moni kehunut.. Pelkään kyllä, että alan voimaan pahoin.. En pysty katsomaan kauhuleffoja enkä lukemaan dekkareita, ja kaikkein kauheinta on lukea jotain traagista lapsiin liittyvää.. Lukiessa jotenkin antautuu vielä enemmän sisälle tarinaan. Hyvä esimerkki on suomalaiset elokuvat.. Aina kun mies ehdottaa suomalaista leffaa, olen innoissani (joku niissä viehättää). Sitten viimeistään puolessa välissä alkaa ahdistaa, että miksi ne ovat lähes aina niin angstisia ja traagisia? Melkein vakiona on perheväkivaltaa tai alkoholismia, huumehelvettiä ja lasten pelkoa näiden tapahtumien keskellä.. (pieni avautuminen, ja ihan aiheen vierestä! :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti lukea läpi, vaikka on siinä kyllä aika hurjia juttuja mukana. Ei ehkä omaan makuun parhaiten kirjoitettu kirja, mutta aihe oli kaikessa järkyttävyydessään kiinnostava.

      Oon muuten ihan samaa mieltä suomileffoista: varsinkin ne suosituimmat tuppaavat olemaan aihepiireiltään ja kerronnaltaan kovin synkkiä!

      Poista