tiistai 29. heinäkuuta 2014

Wannabe-ulkotakka

Kuten ehkä joskus aiemmin olen saattanut mainita, tuppaan olemaan vähän semmoinen tuleen tuijottelija. Siksi Kampissa asuessamme haaveilin kovasti kerrostaloon sopivasta  Iittalan Kaasa-takasta, jota en koskaan tullut hankkineeksi. Nykyiseen kotiin muutettuamme sain onnekseni ihkaoikean takan, joka on tulilla viileämpään aikaan joka ilta. Kesällä sitä ei tietenkään poltella, eikä alapihalla harvakseen lämpiävä puugrillikään ole onnistunut näin kesällä tyydyttämään elävän liekin kaipuuta. Siksi olenkin haaveillut erilaisista lyhdyistä pihamaalle, kuten Steltonin Fuegoista. Puhtaasti kustannussyistä moinen on jäänyt hankkimatta, mutta jokin aika takaperin alelöydön, jonka kannoin muikean hymyn kera kassan kautta kotiin!




Tähän, bioetanolilla toimivaan lasiseinäiseen lyhtyyn katseeni sattui puolivahingossa lähi-Prisman kotiosaston alimmaisella hyllyllä. Raukka oli aivan pölystä harmaa ja pakettikin oli mennyt hukkaan, mutta hinta ei myöskään päätä huimannut: se lähti mukaan kuudellatoista eurolla. "Minitakka" nököttää nyt pimenevien kesäiltojen ilona terassin pöydällä. Loistodiili!

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Printtilakanaihastus

Kas kummaa, mihin sitä tulikaan törmättyä jälleen päämäärättömän nettisurffailun lopputuloksena! Printtiä sen olla pitää - miksei myös lakanoissa? Itse tykkään suunnilleen joka toinen vaihtokerta pedata sänkyyn yksiväristä, mutta yhtä usein on mukavaa nukkua kuviollisissa lakanoissa. Minulle uusi tuttavuus, Society6, näyttäisi tarjoavan pussilakanoita printeillä maan ja taivaan väliltä, ja kylläpä tuossa muutaman hetken sai kulutettua selatessa läpi koko kavalkadin. Esimerkiksi näistä voisin ottaa meille kotiin ihan minkä vain, tai vaikkapa kaikki:




Ei hajuakaan, minkälaatuisia lakanat lienevät ja haalistuuko printti alta aikayksikön, mutta nuo kuosit vaan houkuttaisivat naputtamaan tilausta menemään turhia miettimättä... Ihania! Osaakohan joku siellä ruutujen takana kertoa kokemuksia - ovatko mistään päin kotoisin?

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Nämä helleyöt

...vievät multa pian järjen! No ei nyt sentään, mutta luovia ratkaisuja ollaan lähiaikoina jouduttu käyttämään. Meillä kun tuo ihmeparantumisen kokenut ilmastointi ei jaksa puhkua viileää yläkertaan saakka, joten siellä huidellaan jatkuvasti lähestulkoon asumiskelvottomissa lukemissa. Muutama yö takaperin unta odotellessa ja kuumuudessa tuskaillessa sain erityisen hyvän idean: "Riku hei, rakennettaisko maja? Olohuoneen lattialle." Alakerrassa lämpöasteita on äärimmäisen mukavat 22, joten myös Rikun mielestä oli loistava idis siirtyä yöksi majailemaan alakertaan pätsiä muistuttavasta makuuhuoneesta (mä en oikeasti koskaan aiemmin ole saanut kannatusta majanrakennusideoilleni, mistäköhän moinen?). Parin patjan ja vuodevaatteiden avustuksella makkari siirtyi olohuoneeseen, mutta eihän siitä pidemmän päälle mitään tullut - mulla ei vaan millään kestä selkä paria yötä kauempaa kovalla patjalla. Nyt on taas jokainen räppänä apposen avoinna yläkerrasta ja jännäten odottelen, pystyykö tuonne kiipustamaan nukkumaan ennen aamun valkenemista. Samalla voi laskea, kuinka monta örkkimönkiäistä on käyttänyt hyväkseen tätä avointen ovien (no, ikkunoiden) päivää ja tehnyt pesän tyynyn alle... Mitä jos ottaisi aamuyön projektiksi koko sängyn siirtämisen alakertaan?  


Ja asiasta sananmukaisesti kukkaruukkuun: ostin tuommoisia neliönmallisia betoniruukkuja Granitin alesta kolmin kappalein. Ihan hirmuisen kivoja - olisin ostanut niitä useammankin, mutta R kieltäytyi kunniasta kantaa niitä muutamaa vaivaista korttelinväliä autolle, höh. Tällä hetkellä niissä nököttää kaupan yrttejä, mutta olen miettinyt siirtää ne jossain vaiheessa ulos ja istuttaa niihin - noh, jotain. Mitäköhän tässä tulee taas höpistyä? Loma ja helle lienevät sulattaneen aivot, mutta ei haittaa: tällaista keliä sitä tulikin tilattua lomalle :) 

Huikeeta viikonloppua sinne ruutujen taakse!

torstai 24. heinäkuuta 2014

Terassille katos?

Niin se meidän terassiprojekti vain jumittaa ja jumittaa, kun allasta ei näy tai kuulu. Viimeisimmän tiedon mukaan sen pitäisi ehtiä saapua vielä loman aikana, mutta fiilis ei tunnu kovinkaan toiveikkaalta. Kaipa se on tämä heinäkuu - mitään ei kannattaisi edes kuvitella saavansa hoidetuksi kuumimman lomakauden aikaan. Ja kun toteutus ei etene, suunnitelmat tuntuvat venyvän ja paukkuvan jatkuvasti. Olen koko loman pyöritellyt mielessäni jonkinlaista katosta tai pergola-tyyppistä ratkaisua tulevalle terassille. Näinä yli 30-asteisina hellepäivinä lähes kiehuvan kuumalla pihalla pyöriessä on myös alkanut tuntua, ettei varjoisampi paikka uuteen oleskelutilaan olisi paha rasti lainkaan.

Kuva täältä

Ylläolevan katoksen tyyppistä voisi harkita jonkinlaisena diy-ratkaisuna, sillä meillä lojuu ylimääräisenä kasa nykyiseltä terassilta ja aidoista irrotettua rimaa, jota voisi hyödyntää katossa. Tulisi ainakin muihin pihan ja terassin rakenteisiin sointuva katos, mutta lieneekö jo itse terassiprojektissa kyllin suuri pala purtavaksi? Kenties mitään suurempaa itse toteutettavaa nikkarointihommaa ei kannata lähteä suunnittelemaan samaan syssyyn. Siispä iskin valmiiden tuotteiden markkinoille, sillä olin hiljattain nähnyt jossain sisustuslehdessä tai vastaavassa hyvännäköisen katoksen, jonka muistelin löytyneen Askon valikoimista. Täysin samanlaista katosta ei ainakaan nettivalikoimasta löytynyt, mutta sen sijaan löysin tämän:

Kuva täältä

Olen koko kevään ja kesän fiilistellyt purjevarjoja ja ollut ihan hilkulla sellaisen jo alaterassille hankkia, joten kuvan Sail-katos osui sopivaan saumaan. Koko näyttäisi varsin passelilta peittämään noin puolet terassialasta - jäisi sitä aurinkokanttakin vielä jäljelle :) Kahden vaiheilla ollaan: vaikka katos näyttäisikin olevan hyvässä tarjouksessa, terassibudjetin kasvatus jälleen muutamalla satasella pistää mietityttämään. Olisihan se hurjan kiva, mutta onko se millään tapaa tarpeellinen? Toisaalta: jos katosta ei rakenna nyt samalla vaivalla, tuskinpa sellaista tulee myöhemminkään lähdettyä pykäämään kasaan. Mitä tässä nyt sitten tekisi? Pitää ainakin lopettaa terassi-inspiraatiokuvien haeskelu tähän paikkaan, jotten saa enää yhtään lisäideoita päähäni :) 

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Hääpäivää

Pumpulihääpäivä, vaiko sittenkin paperihäät? Ainakaan Wikipedia ei osaa antaa tarkkaa vastausta. Oli miten oli, kaksi vuotta on nyt ehtinyt vierähtää siitä heinäkuisesta lauantaista, jolloin astelin jalat tutisten pitkin kirkon käytävää. Jokunen lukija saattaa olla pysynyt matkassa hääblogistani saakka, joten heille pahoittelut vanhan kertauksesta!




Meidät vihittiin Vanhassa kirkossa Helsingin keskustassa. Alttarille minut saatteli (isäni lisäksi) Jeremiah Clarken Trumpet Voluntary, joka Tanskan prinssin marssinakin tunnetaan. Poistumismarssina soi Beethovenin Ode to Joy. 



Halusimme viettää hääjuhlaamme ehdottomasti meren rannalla ja sopiva juhlapaikka löytyi pienen haeskelun jälkeen Espoosta. Villa Rulludd oli juuri sopivankokoinen varsin maltillisen kokoiselle vierasjoukollemme ja sopi hääjuhlalta toivomaamme fiilikseen loistavasti.



Juhla alkoi perinteisesti onnittelumaljalla ja -halauksilla. Sen jälkeen siirryimme hetkeksi potrettikuvauksiin juhlapaikkamme tiluksille, ja vieraille oli sillä aikaa tarjolla pieni juustobuffet ruokahalun herättelemiseksi ennen varsinaista ruokailua. 



Emme halunneet hääjuhlaamme juurikaan "perinteistä" hääohjelmaa, joten meillä ei ryöstetty morsianta, kierrätetty kaulinta, taiteltu lakanoita taikka heitetty kimppua tai sukkanauhaa (juurikaan naimattomia vieraita juhlissamme ei tosin ollutkaan, ainakaan sellaisia, joilla näillä lainmuodoin on mahdollisuus mennä naimisiin). Puheita ja muuta spontaania ohjelmaa sen sijaan toivoimme, ja niitä myös saimme juuri sopivassa määrin! Häissämme miltei kaikki tunsivat toisensa (tai ainakin muutaman muun vieraan) entuudestaan, joten vapaa oleilu ja seurustelu oli luonteva vaihtoehto.



Juhlamme tausta- ja tanssimusat soitteli dj - ja hyvin muuten soittelikin, sillä illan tullen tanssilattialla oli kuhinaa, kun vieraat kaikista ikähaarukoista uskaltautuivat tanssilattialle. "Open bar"-meiningillä mentiin kahvien jälkeen "pilkkuun" saakka - tarjolla oli erilaisia mietoja juomia, viiniä ja boolin sijaan kannuissa tarjoiltavaa sangriaa, mojitoa ja gin tonicia. Juomien kylkeen oli katettu herkkubuffet, josta löytyi pientä suolaista ja makeaa naposteltavaa. 



Viimeisempänä, muttei vähäisimpänä: hääkuvaajanamme toimi koko pitkän päivän ajan ihana Tiu Makkonen, joka otti meistä myös loppukesästä trash the dress-henkiset "kakkoshääkuvat" huomattavasti rosoisemmassa miljöössä Kalasataman tietyvillä. Jokaiset häät ovat omanlaisensa ja pitäjänsä näköiset, joten oikeastaan ainoana vinkkinä tuleville morsioille ja sulhasille suosittelen ehdottomasti valokuvaajan palkkaamista koko päivän ikuistamiseen!


Sellainen oli pikakelaus hääpäivästämme kaksi vuotta sitten: ikimuistoinen, varsin onnistunut ja etenkin onnellinen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Keittiötä, kahvia ja kuulumisia

Keittiöstä on täällä ollut kuvia harvanpuoleisesti, sillä se kuuluu ehdottomasti kotimme alueisiin, jotka laitetaan aivan uuteen kuosiin sitten kun. Vaikka tila on meille kohtalaisen toimiva, on siellä ihan liikaa yksityiskohtia, jotka häiritsevät omaa silmää: maitolasiset kaapinovet, tasot ja kaapinsivustat tummaa puuta, turhaan tilaa vievä astiankuivauskaappi, kahden jääkaappi-pakastimen kombo, joista toinen seisoo aina virrat pois ja tyhjillään lukuunottamatta satunnaisia kemuja, jolloin se saa toimia juomacoolerina... Pieniä, ärsyttäviä asioita on siis ihan liikaa, että niitä kannattaisi ryhtyä yksi kerrallaan fiksaamaan ainakaan isommilla summilla, joten ootellaan ja säästellään ja räjäytetään koko pa... eikun potti maan tasalle sitten joskus. Sitä odotellessa mennään siis näillä!


Jotain uutta on sentään kyökin puolelle tullut lähiaikoina hankittua; Riku saa vihdoin jälleen juoda hyvää aamukahvia! Kahvinkeittimemme sanoi räks ja poks jo kaaauan sitten, ja sen jälkeen ollaan pärjäilty jostain varaston syövereistä löytyneellä ikivanhalla masiinalla, joka oli kaiken lisäksi niin ruma, että se oli ihan pakko pakata jokaisen aamukahvin jälkeen takaisin kaappiin murjottamaan. Itse olen jo hyvän aikaa sitten lopettanut kahvinjuonnin lähes tyystin, joten uuden keittimen valinta on jäänyt Rikun harteille. Hän on pitkään haikaillut Moccamasterin perään, mutta eipä ole vaan tullut ostettua, sillä normaalihintaisina nuo ovat tuntuneet ylihinnoitelluilta. Meille kävi kuitenkin tässä vähän aikaa sitten tuuri, sillä lähi-Cittarin hyllyssä nökötti pari Moccamasteria varsin huokeaan alehintaan. Värinä oli rosteri, mikä ei olisi ollut se mieluisin valinta, mutta alehaukkoina nappasimme keittimen ostoskärryyn. 


Ei mennyt ihan kuin elokuvissa tuo ostos. Toki jo kaupassa paketista (ja roimasta aleprosentista) huomasi, että se oli kaiveltu jostain varaston perukoilta myyntiin - mikäpä siinä, eihän sillä pahvilootalla sitä kahvia keitellä. Kotona keitintä paketista purkaessa paljastui, että tuote on käytetty. Ei siis vain avattu pakettia ja jätetty sormenjälkiä lasikannuun, vaan kyllä tällä keittimellä oli selkeästi keitelty sumpit jos toisetkin: kahviroiskeita löytyi niin rungosta kuin kannun muoviosista ja kromiosat olivat käytössä naarmuuntuneet. Vaikka ostaakin alesta, niin kyllä sitä luulisi saavansa kuitenkin käyttämätöntä ja puhdasta tavaraa, eikö vain? 


Tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu, sillä reklamaatio hoidettiin kaupan puolelta ystävällisesti ja ripeästi! Saatiin hyllystä myös valita mieleisen värinen, normihintainen keitin, joten rosteri vaihtui valkoiseen. Virheitä sattuu, mutta mitäpä noista, kun ne hoidetaan näin esimerkillisesti :) 

Mitäpä muuta tähän väliin? Leppoisia kesäpäiviä ollaan vietetty lähiaikoina: tuli huristeltua jälleen Hämeenlinnaan, tällä kertaa mun luottoystävää Jereä moikkaamaan mökille; jokakesäinen visiitti Korkeasaareen on tehty ja ihan vaan nautiskeltu lähes täydellisistä lomasäistä. Kyllä kelpaa!

Rentoa sunnuntainjatkoa teille!

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Diy-löytö mökkivintiltä

Meidän yläkerran tasanne on kokenut vihdoin ja viimein valaistuksen! Onhan tässä päälle puolitoista vuotta kestänytkin hankkia lamppu kattoon... Ilmankin on pärjätty, sillä eipä tuolla alueella kukaan varsinaisesti hengaile, mutta tilaan on silti kaivattu jonkinlaista valonlähdettä. Tulin joskus näyttäneeksi äidilleni kuvia halajamistani kromin- ja pronssinhohtoisista pallovaloista, ja hän muisteli meillä olleen joskus kasarilla valaisimen, jossa oli samankaltaisia pallukoita. Mökkivintiltä kaiveltiin omituinen metallihäkkyrä, jossa killui kuin killuikin neljä krominhohtoista pallovarjostinta, jotka sopivat tarkoitukseensa paremmin kuin hyvin! 




Pallot irrotettiin häkkyrästä, ruskeat johdot vaihdettiin valkeisiin ja lamput niputettiin riippumaan hieman eri korkeuksilla, ja ei muuta kuin koko komeus kiinni kattoon. Hyvä siitä tuli!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Blogihyllykkö

No nyt on meilläkin blogihyllykkö - nimittäin monille varmasti vanha tuttu String Pocket. Olin jo taannoin Hulluilla päivillä kantamassa sitä kassan kautta kotiin, mutta muutinkin viime hetkessä mieleni. Jokin aika sitten hylly oli Vepsäläisen kampanjatarjouksessa hintaan ysiysi ja kävin sen noutamassa kotiin, kun tällä kertaa minulla oli sille paikkakin mietittynä valmiiksi. Olohuoneen vastainen seinä alakerrassa kun on huutanut tyhjyyttään jo hyvän aikaa - viime vuonna siinä oli kalenteri, mutta tänä vuonna sellainen jäi hankkimatta. Siihen se sitten asettui vallan somasti - täytteet nyt ovat tällä hetkellä vähän mitä sattuu. Ainakin tuo lattialämmityksen säätöyksikkö pitäisi saada paremmin piiloon jonkin esineen taakse.




Jos tuohon paikkaan kyllästyn, löytyy hyllylle uusi seinusta esimerkiksi työhuoneen puolelta. Tällä hetkellä se kuitenkin passaa paikalleen alakerrassa mielestäni vallan mainiosti!

Kyläreissulla

Lauantain alkuperäisenä suunnitelmana oli lähteä Koffariin kuuntelemaan ilmaista musaa, mutta Rikun puhelimeen oli ilmestynyt viesti, jossa tarjolla oli vielä sitäkin houkuttelevampi vaihtoehto. Pakattiin yökylätavarat messiin, kurvattiin kaupan kautta hakemassa pienet tuliaiset ja otettiin suunta kohti Hämeenlinnaa! Ystäväpariskunta muutti niille suunnin muutama viikko sitten ja kutsui meidät näin ex tempore korkkaamaan terassinsa uuden grillin - ja tottahan me lähdettiin mieluusti matkaan :)



Ohjelmassa oli kuulumisten vaihtoa, ihan liikaa ruokaa, maailman leppoisimman vaavin ihastelua ja loppuillasta arvatenkin potkupalloa. Mä niin tykkään lähteä tällaisille etukäteen suunnittelemattomille pikku reissuille, ne piristävät viikonloppua ihan omalla tavallaan! Varsinkin kun tämän loman aikana suuremman kokoluokan matkat jäävät mitä luultavimmin tekemättä, kun tuo terassiprojekti näemmä imaisee pennosen jos toisenkin. Kyseinen proggis muuten junnaa tällä hetkellä paikoillaan, sillä poreallas on myöhässä ainakin parin viikon verran, eikä terassia oikein voi ryhtyä rakentamaan ennen sen saapumista. Pihan nurkka on edelleen auki kaivettu monttu, mutta mikäs kiire tässä - etenee kun etenee, onhan tässä vielä kesää elettävänä!

Mukavaa alkavaa viikkoa! 

torstai 10. heinäkuuta 2014

Love Moschino

Kumitossukokoelma sen kun vaan täydentyy... Tällä kertaa bongasin nämä Love Moschinon jelly-sandaalit Stockmannin alepöydästä, enkä vaan pystynyt kävelemään pois tyhjin käsin. Ovathan ne nyt söpöt kuin karamelli kaikkine rusetti- ja sydänkoristeineen!


tiistai 8. heinäkuuta 2014

Pronssinsävyä pihapöytään


Olen hiljalleen yrittänyt hankkiutua eroon niistä muutamista mustista jutuista, joita on tullut terassille hankittua. Musta ei vaan sovi meidän terassille, vaan hyppää pienemmissäkin yksityiskohdissa ikävästi silmään - näin ainakin omasta mielestäni. Siksipä mustista, möhköistä kynttilänjaloista tuli varaston uumenista löytyneen jämäspraymaalin avulla pronssinhohtoiset. Mycket bättre!

Muitakin pieniä projekteja on meneillään - niistä ehkä lisää loppuviikosta. Eilinen vierähti pitkälti Turun suunnilla Ruisrockista toipuen; hotellista sai kuuteen saakka lisäkirjautumisaikaa vaivaisella parilla kympillä, mikä oli ehkä paras idea koskaan. Sai nukkua pitkään ja sen jälkeen paistatella päivää kylpylässä ja kahvilan terassilla ihan rauhassa. Iltapäivällä käväistiin vielä keskustassa tarkastamassa, että jokilaivat olivat paikoillaan (siellähän ne), joten kotiin päästiin vasta ysin pintaan illalla. Oli kyllä ihan loistava minireissu! 

Helteistä viikkoa kaikille :)

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Än-yy-tee NYT


Voi kuulkaa, tätä on odotettu - loman alkua nimittäin! Nyt mä vedän jalkaan shortsit, flip-flopit ja parkkeeraan tuohon terassille aurinkoon ainakin pariksi päiväksi, enkä liiku mihinkään. 

Se on kesä!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Tästä se lähtee!

Terveiset terassityömaalta! No, tunnustettakoon, että minä en juurikaan ole ehtinyt siellä möyriä, vaan meidän lomalainen on saanut hoitaa kaivuuhommat keskenään sillä aikaa, kun olen ollut töissä. Nyt ollaan pisteessä, jossa nurtsit on kaivettu pois tulevan terassin alta, talon seinustaa sivuovelle kulkeva polku tasoitettu ja siivottu sekä seinää kohti kurottelevat oksat saksittu "saunapolun" tieltä. Nurmikko olikin tuosta kohtaa niin huonossa kunnossa, ettei sitä oikein nurmikoksi kehdannut edes kutsua, joten sen poistaminen ei saanut aikaan minkäänlaista pistoa sydänalassa. Lisäksi pikkuruisena mansikkamaana toimineen hiekkalaatikon kehikko on purettu, mutta mansikat ovat vielä siirtämättä viljelylaatikoihin. Mansikat alkavat juuri punertaa, joten ootellaan nyt vielä, josko viikonloppuna saataisiin ne kerättyä talteen ennen siirtoa!



Kuten kuvista näkyy, tuleva terassi saa mukavasti iltapäivän aurinkoa. Kuvissa alue näyttää kovin pikkuruiselta, mutta pituutta sillä on seitsemisen metriä ja leveyttä noin neljä metriä, joten lisää terdeneliöitä saadaan tällä muutama kymmenen; plus tietty tuo polku kohti kylppäriin johtavaa sivuovea, joka päällystetään myös samalla tavaralla. Molemmille terassin sivuille tulee portaan korkuinen nousu, ja portaisiin upotetaan ledit, jotka tuli jo hankittua valmiiksi aiemmin tällä viikolla. Tästä se alkaa - nyt on myöhäistä perääntyä! 

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Loma alkaa Ruisrockilla!

Tutkin tänään viikonlopun sääennusteita ja jotenkin kummasti eksyin Turun sääkarttoihin. Ennuste näytti sen verran aurinkoiselta, että huomasin seuraavaksi silmäileväni Ruisrockin sivustoa, eikä siinä oikeastaan kauaa nokka tuhissut, kun minulla oli jo tassussa kaksi lippua sunnuntaipäivälle! Sunnuntai on siitä hyvä päivä festaroida, että meininki on usein hivenen rauhallisempaa kuin perjantaisin tai lauantaisin, eivätkä jonotkaan ole ehkä niin pitkät. Enpä tosin ole vuosikausiin käynyt ihan perinteisillä festareilla - viimeisestä Ruisrockistakin taitaa olla jo viitisen vuotta, vaikka ennen pääkaupunkiseudulle muuttoa tapahtuma oli kuului kesän vakiokalustoon. Turussa asuessa tuo olikin melkein "kaupunkifestivaali", kun pääsi aina illalla omaan sänkyyn nukkumaan! Ihan telttamajoitukseen en kyllä enää lähtisi, vaikka se tietyllä tapaa kuuluisikin festaroinnin henkeen; nyt varasin meille huoneen Ruissalon kylpylästä, joka on sopivasti melkein juhla-alueen kyljessä (no, ainakin keskustan hotelleihin verrattuna). 


Festarimuistoja kovalevyn syövereistä, viime vuosikymmenen puolivälin paikkeilta, otaksun...

Pakko sanoa, että odotan viikonloppua aikas innoissani - kesäloma alkaa festareilla, jee! Olen joskus nuorempana ollut kova festarireissaaja; ihkaensimmäinen kesäfestari taisi kohdallani olla Vaasan Rantarock vuonna 2000, ja sen jälkeen on tullut reissattua ympäri Suomen monena kesänä. Oi niitä aikoja, huhhuh :) Tällä kertaa ollaan vähän iisimmin, ja yhden päivän lippu riittää meikäläiselle mainiosti, mutta onhan se mukavaa päästä taas fiilistelemään sitä tunnelmaa, joka on tällaisissa karkeloissa aina ihan omanlaisensa! 

Oletteko te menossa kesällä festareille? 

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Bayswater Ballerinas

Juuri kun eilen pääsin väittämästä, etten ole onnistunut löytämään alennusmyynneistä juuri mitään, tottahan heti seuraavana päivänä sitten jotain löytyi! Jo keväällä mietiskelin näitä Mulberryn ballerinoja, ja nyt tarjoutui oiva tilaisuus hankkia sellaiset puoleen hintaan. Arvoin pienen hetken mustan ja ruskean värin välillä, mutta olen kovasti tykännyt tästä sävystä myös Bayswater-laukussani, joten homma oli sitä myöten selvä. 


Eikö se niin mene, ettei hyviä nahkakenkiä ole koskaan liikaa? Etenkin, kun nykyisin tulee käveltyä matalapohjaisilla kengillä huomattavasti enemmän kuin koroilla!