maanantai 29. syyskuuta 2014

Paras parka?

Kun lämpömittari näyttää ensimmäistä kertaa miinusmerkkisiä lukemia, kaivan kiireen vilkkaa esiin kaikki talvitamineet - viis siitä, vaikka päivisin päästäisiin helposti alkusyksyn lukemiin. Jo tänäkin syksynä olen ehtinyt iltalenkille pariin otteeseen pipo syvällä päässä ja lämmin takki päällä. Musta, puolipitkä ja hupullinen parkatakki on itselläni toiminut viime vuosina varsinaisena monitoimivaatteena, eikä sen ja villakangastakin lisäksi oikein muuta talvitakkia edes tarvita. Vanhan takkini komeron periltä kaiveltuani huomasin sen vetelevän viimeisiään, joten tänä vuonna edessä taitaa olla uuden untuvatakin osto. Tällä kertaa haluaisin ostaa takin, joka kestää kovaa käyttöä kauemmin kuin yhden talven tai pari, joten pitänee suunnata Partioaittaan tai vastaavaan, ulkoiluvaatteisiin erikoistuneeseen liikkeeseen? Aiemmissa, joistain aleista ostamissani takeissa kun tuntuu, että untuva puskee pintamateriaalin läpi alta aikayksikön, vetskarit ovat sekundaa ja matskukin nyppyyntyy rumaksi jo yhden talven käytöllä.


Yllä esimerkkejä, joita olen katsellut. Lisäksi olen pläräillyt Jenkkien nettikauppoja, sillä hintataso näyttäisi olevan dollariputiikeissa vähän matalampi ja Riku sattuu lähtemään juuri sopivasti ensi viikolla käymään rapakon takana. Itse vaan olen ihan pihalla ulkoilutakkimerkeistä, joten aika kivinen tie tämä tuntuu olevan. Löytyykö teiltä suosituksia ja kokemuksia? Mikä olisi kestävä, oikeasti laadukas ja varmasti lämmin? 

lauantai 27. syyskuuta 2014

Pimeän tullen

Suuresta ikkunapinta-alasta muistaa useimmiten nauttia sisätiloissa: valoisaan aikaan ei etenkään alakerrassa juurikaan hämäriä nurkkia ole ja tila näyttää neliöitään suuremmalta. Ulkoa päin taas talomme on mielestäni parhaimmillaan iltahämärissä - ei tarvita paraativalaistusta, vaan jo muutaman kynttilän sytyttämällä koko koti tuntuu loistavan valoa pihalle päin ja kutsuvan sisälle. Itse viihdyn iltaisin hämärässä, ja alakerran valaistukseksi riittävät mainiosti kynttilät ikkunalaudalla ja tv-huoneen valaisin lukuvalona. Usein homma meneekin niin, että Riku naksauttelee tottumuksesta valoja päälle kaikkialle, minne meneekään, ja minä kuljen perässä sammuttelemassa niitä. 




Leppoisaa lauantai-illan jatkoa!

perjantai 26. syyskuuta 2014

Kodin kulma

Perjantai: paitsi viikon paras päivä, myös siivouspäivä. Meillä kuuraillaan nurkkia kunnolla aina perjantaisin, sillä arki-iltaisin ei todellakaan jaksa tehdä suurempaa siivousta, eikä sen puoleen viikonlopun vapaapäivinäkään huvita heilua imurin varressa. Viikonloppu on ihan ykköstä aloittaa puhtaassa kodissa! Nyt vaan odotellaan vieraita, sillä Rikun äiti on tulossa miehensä kanssa meille kyläilemään. Vieraita on aina mukava saada, itse kun olen nykyisin äärettömän lusmu lähtemään yhtään minnekään viikonloppuisin. Muuten viikonlopuksi ei ole tiedossa sen kummempaa ohjelmaa, vaan yritetään parannella viimeisetkin flunssanrippeet pois kiusaamasta.


Kuvituksena nyt kodin nurkka, joka ei välttämättä ole blogissa näkynytkään, ainakaan usein. Makuuhuoneen sisäikkunarivistö on lyömätön juttu etenkin näin syksyisin, kun aamut tuntuvat olevan päivä päivältä hämärämpiä ja harmaampia. Ikkunat molemmin puolin huonetta tuovat mukavasti lisävaloa ja apua ylösnousemiseen, kun noissa ei ulkoikkunoiden tapaan tarvitse pitää kaihtimia. Nää on näitä pieniä juttuja, joiden vuoksi talostamme niin kovasti tykkään!

Eipä mulla muuta kuin rennot perjantai-illan toivotukset kaikille!

torstai 25. syyskuuta 2014

Minimalisti jos oisin...

...ja kerrostaloon jos halajaisin takaisin, tahtoisin muuttaa tähän Taipeissa sijaitsevaan, Tai & Architectural Designin käsialaa olevaan asuntoon.






Kuvat Kyle Yu, via

Kuvissa näkyy useita esineitä, jotka meillä pohjoismaissa ovat saattaneet muuttua jo miltei kliseisiksi; löytyvätpä meidänkin kotoa nuo Hayn pussilakanat sekä About A Chairit, tuttuja juttuja siis, mutta mielestäni silti kovin ihania. Taitaa tuolla Iittalaakin vilahtaa? Etenkin ruokapöydän takana olevan hyllystön ottaisin meille ihan koska tahansa! 

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Kuulumisia & juhlia

No jopas, yli viikko ehtinyt vierähtää sitten viimekuuleman! Flunssa sen kun vaan on jatkunut jatkumistaan, vaikkei kuumetta olekaan ollut sitten viime tiistain, ja olen töiden jälkeen iltaisin ollut sen verran veto pois, ettei oikein mitään ole saanut aikaiseksi... Nyt hiljalleen vasta alkaa tuntua siltä, että alan olla voiton puolella tämän köhän kanssa, joten eiköhän blogiinkin saada lisää eloa loppuviikkoa kohden! Semikipeästä olosta huolimatta ei kuitenkaan tullut peruutettua viime lauantain illanistujaisia muutamille kavereille.



Illan teema oli semmoinen, köh, vähän rymyhenkinen "Mallorca vuonna 1999" tai jotain sinne suuntaan, joten booli tarjoiltiin muoviämpäreistä - höystettynä hohtotikuilla ja värikkäillä pilleillä, kuinkas muutenkaan? Saattoi muuten olla viimeinen viikonloppu tänä syksynä, jolloin tarkeni vielä miten kuten järjestää pihabileet, joten eipä harmita yhtään, vaikkei tämä nuha ja köhä tainnut tuosta oikein tykätä :)  

Kivaa keskiviikkoiltaa kaikille!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Purjekatos terassille

Tänä vuonna olen myös blogin puolella haaveillut terassin purjekatoksesta useampaankin otteeseen. Kesän loppupuolella asia tuli puheeksi äitini kanssa, ja hän kertoi ostaneensa nelikulmaisen, valkoisen purjekatoksen mökille, mutta sen jääneen kuitenkin käyttämättä. Siispä sain oman purjekatokseni jo jokin aika sitten tarkoituksena viritellä se porealtaan ylle uudelle terassille. Ajattelin, että homma jää ensi kevääseen terassitöiden venyessä syksylle asti, sillä talveksi sitä ei paikalleen tietenkään voi jättää. Ensi lauantaina järkkäämme kuitenkin pienelle porukalle "syysterassikauden avajaiset", joten testiinhän tuo pääsi jo tämän syksyn puolella; jos sattuu tihkuttamaan vettä, antaa se kemuissa edes hieman suojaa kattamattomalle terassille.







Viime viikonloppuna pingotimme kankaan terassin ylle, ja se peittää juuri sopivasti porealtaan osan terassista, ja illalla heijastaa hauskasti porealtaan valoja. Kuvia piti lisäillä tänne jo aiemmin, mutta ihan järkyttävä syysflunssa pääsi iskemään ja sitä olen yrittänyt parannella sunnuntaista saakka. Habitarekin jäi tältä vuodelta väliin kokonaan, kun molemmat sairastettiin vuorollaan viikonloppuna. Onneksi messujen parhaita paloja voi bongailla muiden blogeista! Vieläkään ei tämän yskimisen, säryn ja lukemattomien nenäliinapakettien tuhoamisen kanssa tunnuta olevan voiton puolella, höh :(

Joka tapauksessa aurinkoista syysviikkoa kaikille!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Takka valkeaksi?

Pientä takkakateutta ilmassa: olen pitkään ihaillut sisustuskuvissa ja muiden kodeissa valkeita takkoja. Jotenkin näyttää siltä, että takkatuli tulee kauniimmin esille vaaleaa taustaa vasten. Meillähän on perinteisen harmaa vuolukivitakka, joka käyttömukavuutensa vuoksi kuuluu ehdottomasti omiin lempiasioihini kotonamme. Keskellä alakertaa nököttävä, tumma takka on kuitenkin aikamoinen möhkäle, ja näkisin, että alakerran fiilis muuttuisi vielä entistäkin ilmavammaksi, jos väri olisi vaaleampi. Tummia sävyjä tuolla suunnalla on mielestäni jo ihan tarpeeksi: takan taustalla kun on keittiö, joka on oviltaan ja kaakeleiltaan vaalea, mutta pinnoiltaan ja taustalevyiltään tumma. Jo jonkin aikaa sitten lueskelin sisustuslehteä, jossa mainittiin, että vanhankin vuolukivitakan voisi pinnoittaa eriväriseksi. Muistelisin, että jutussa mainittiin pinnoituksen olevan uunimestarin hommia, ja hinta-arviokin taisi olla tonnin paremmalla puolen. Silloin, eikä oikeastaan tälläkään hetkellä, meillä ei ole ihan tuollaista summaa irrottaa takan pinnoitusta varten.


Kuvat: Tulikivi

Äsken, kylpyhuoneen uusista kaakeleista haaveillessani, törmäsin Tulikiven sivuilla Tulikivi Color-pinnoitteeseen, jonka avulla pinnoitushomman voi hoitaa itse muutaman satasen hinnalla. Tutkailin työohjetta, eikä se vaikuttanut lainkaan mahdottomalta rastilta - itse työ taitaisi tosin olla Rikun heiniä (joka ei muuten innostunut hommasta laisinkaan; mistäköhän moinen?). Suin päin en vielä lähtenyt tilaamaan, sillä pinnoituksen kannalta takkamme on ongelmallisessa paikassa: takan takaseinän takana kun sijaitsee keittiön seinäke, eikä välissä ole kuin parisenkymmentä senttiä tilaa, missä pidämme takkapuita. Voi olla, että homma kaatuu omaan mahdottomuuteensa, jollei lähde purkamaan ainakin osaa tuosta seinäkkeestä, mikä saattaa olla liian hevi toimenpide suoritettavaksi ennen haaveilemaani keittiöremonttia joskus kaukana tulevaisuudessa. Ehkä viimeistään tuon haaverempan aikaan sitten?

Onko joku pinnoittanut itse tai teettänyt takkaansa pinnoituksen - tuliko hyvännäköinen ja kestävä? Ja valkoisen takan omistajat: onko vaalean takan hoidossa hirmuinen homma, jotta takka pysyy siistinä ja valkoisena?

perjantai 12. syyskuuta 2014

Omakotinoviisin parin vuoden kokemukset

Muistan, kun melko lailla tarkalleen kaksi vuotta sitten seikkailimme päivittäin asuntojen myynti-ilmoitusten viidakossa. Turun-asunto oltiin saatu jo jonkin aikaa sitten kaupaksi pitkän myyntisähellyksen jälkeen ja tähtitieteellinen vuokra silloisesta asunnosta otti yhä enemmän ja enemmän päähän. Aluksi meillä tuntui olevan selvät sävelet: valoisa kolmio wanhasta talosta. Voi olla neliöiltään pienikin ja kaivata remonttimiehen kosketusta, kunhan on korkeat huoneet ja leveät ikkunapenkit. Kamppi, Töölö tai ehkäpä Punavuori. Juostiin asuntonäytössä toisensa perään, eikä vastaan tullut yhtäkään asuntoa, jossa olisi jo ovella tuntunut kodilta. Toki myös budjetti asetti omat, kieltämättä varsin tiukat rajansa. Kesän vaihtuessa syksyyn ajauduimme katselemaan omakotitaloja: kolmen kompaktin keskustahuoneen hinnalla saisi jo oman talon ja pihan kauempaa. Kuten tiedossa on, talomme löytyikin varsin nopeasti. Tämä tuntui oikealta jo ensi näytöllä, ja siltä se tuntuu edelleenkin. 


Siitä alkoikin varsinainen kysely- ja googlettelukausi. Vaikka molemmat olemmekin lapsuutemme asuneet ok-taloissa, ei meillä siltikään ollut oikeastaan mitään käsitystä siitä, mitä oman talon hankkiminen, saati ylläpito käytännössä tarkoittaa. Erillistalo vai omakotitalo? Vuokra- vai omistustontti, kenties hallinnanjakosopimuksella? Entäpä lämmitysmuoto; minkätasoista kuukausikustannusta on tiedossa? Milloin se kiinteistövero maksetaan, entä vakuutukset? Mitä kaikkea pitää ottaa huomioon? Suurimpana peikkona häilyivät juurikin kustannukset, joiden arviointi tuntui aluksi korkeamman luokan matematiikalta. Informaation palasia ja vastauksia tyhmiin kysymyksiin sai kaivaa sieltä, täältä ja tuolta, ja kyllä se suurempi kuva lopulta alkoi seljetä. Ajattelin tehdä tänne pienen listan asioista, jotka useille varmasti ovat selvää kauraa, mutta mitkä olivat kerrostalosta omaan taloon muuttaessa aluksi itselleni aika hähmäisiä asioita, tai mitkä ovat tässä parin vuoden kuluessa yllättäneet ok-talonoviisin - hyvässä tai pahassa:


- Jollei ole ensiasunnon ostaja, tarjousta tehdessä on pidettävä mielessä varainsiirtoveron osuus, kiinteistön kaupassa neljä prosenttia kauppahinnasta. Useimmiten ihan tuntuvan summan saa tilittää verottajan kirstuun, kun talo vaihtaa omistajaa. Kävimme katsomassa myös muutamaa erillistaloa, joissa vero olisi ollut yhtiömuotoisuuden vuoksi puolet pienempi, mutta totta puhuen yhtiömuotoisuus ei houkutellut, eikä sen puoleen sinne päinkään sopivaa löytynyt. 
- Aiemmin ei ollut tullut mieleenkään, että tontinkin kanssa saa olla tarkkana. Oman kokemuksemme perusteella useissa pk-seudun taloissa on vuokratontti, mikä pitää muistaa ottaa huomioon tulevia vuosikustannuksia arvioidessa. Eräässäkin lupaavassa espoolaistalossa tontti oli vuokralla ja vuokrasopimus päättymässä parin vuoden kuluttua; välittäjä epäili vuokran nousevan tämän jälkeen oikein tuntuvasti. Kuulosti sen verran hankalalta, että päätimme rajata pois vuokratontilliset kiinteistöt. Entä se hallinnanjakosopimus sitten? Sellainenhan meillä tällä hetkellä on: talomme sijaitsee suurella omistustontilla, jolla on hallinnanjakosopimus neljän talon kesken. Kuulosti aluksi epäilyttävältä asiasta mitään tietämättömän korviin, mutta mitään käytännön vaikutusta itse asumiseen ei kyseisellä sopimuksella ole ollut.
- Vuosibudjetissa vakuutusmaksut kirpaisevat verrattuna kerrostaloaikaan, kun ei ole yhtiötä vastuussa mistään, vaan kaikki pitää (halutessaan tietysti) vakuuttaa itse. Maksun suuruus riippuu toki talosta, eikä varsinaisesta laskukaavasta itselläni ole haisuakaan, mutta itse päädyimme kaikkein kattavimpaan kotivakuutukseen hiottuna sopivilla omavastuuosuuksilla. Ihan varmuuden vuoksi. 
- Sitten se lämmitysmuoto. Ehdin jo ihastua erääseen taloon ikihyviksi, kunnes selvisi, että öljykattila vetelee viimeisiään ja tasakattokin pitäisi päivittää lähivuosina. Etenkin moniin 70-80-luvun taloihin kuuluva öljylämmitys kuulosti jo itsessään liian vaivalloiselta, joten lista lyheni tässä kohdassa entisestään. Suorasta sähkölämmityksestäkin etenkin nettipalstoilla varoiteltiin kovasti. Noh, meillä on tässä talossa suora sähkö yösähköllä: alakerrassa ja wc-tiloissa lattialämmitys, yläkerran makuuhuoneissa patterit. Lisäksi talossamme on ilmalämpöpumppu, koneellinen ilmanvaihto ja varaava takka keskellä kotia. Sähkölasku ei ole ollut mielestäni mitenkään mahdoton talvisaikaankaan, tosin talvella huonelämpötilaa tulee pidettyä 18 asteessa ja lämmitettyä takan avulla joka ilta mukavaan 22-23 asteeseen. Saamme takkapuut maksutta sukulaisten kautta, joten en osaa sanoa, kuinka paljon ostopuun kustannus eroaisi sähköllä lämmittämisestä.
- Edelliseen viitaten, sähkölasku vaihtelee melko tuntuvasti vuodenajan mukaan. Asumme lentomelualueella, joten talo on tosi tiivis paketti: talvella lämpö pysyy sisällä ihan kivasti, mutta kesähelteillä on poikkeuksetta tuskaisen kuuma. Männä heinäkuuna ilmalämpöpumppu viilennyksellä olikin ehdoton: edellinen kesä kärvisteltiin kuumassa.


- Itsestään selvä asiahan on, että ok-talossa ei voi kutsua taloyhtiön huoltomiestä hätiin, kun ongelmia ilmenee. Mun on pakko sanoa, että itsekseni tai itseni kaltaisen, käytännön töissä täystampion tyypin kanssa en tällaiseen asumismuotoon lähtisi. Tai ainakin silloin pitäisi olla taskunpohjilla hyvä summa käytettäväksi sellaisiin "kotiapu naula ja vasara"-tyyppisiin palveluihin. Riku onneksi osaa tehdä pieniä ja vähän suurempiakin korjaustöitä, joten parin vuoden aikana emme ole joutuneet turvautumaan kuin kerran ulkopuoliseen apuun, ja sekin oli nyt poreallasta asennettaessa. Ääh, ai niin, nuohooja! Se tulee kerran vuodessa. Ja rännien puhdistaja pitäisi myös tilata, sillä talomme on sen verran korkea, ettei tuonne itse hirviä mennä killumaan... Kas, löytyyhän näitä! Koko ajan on joka tapauksessa pidettävä pientä vararahastoa sukanvarressa, jos jotain yllättävää pääsee sattumaan.
- Ehkä pikkujuttu, mutta loistava: talokansiot! Kaikki materiaali talostamme rakennusluvista piirustusten kautta kaikkien kodinkoneiden käyttöohjekirjoihin oli säilytetty ja talletettu siististi kansioihin. Papereista on ollut todellista apua yllättävän usein, kuten pihakaivoja lumen ja jään alta paikannettaessa, ilmanvaihtolaitteen suodatinta ihmetellessä, sähkökytkentöihin perehtyessä...
- Entäpä ne hankinnat, joita pitää tehdä muuttaessa - oma summahan menee kaikenlaisiin härväkkeisiin, joita ei kerrostalossa välttämättä tarvita? Itse saimme ostaa suuren paketin välttämättömiä ja turhempiakin tarvikkeita pilkkahintaan edelliseltä omistajalta, joka oli muuttamassa kerrostaloon. Meille tarpeellisia, jolleivät jopa ei välttämättömiä, ovat näistä olleet esimerkiksi ruohonleikkuri, lumikola ja -lapiot, vesiletkut, erilaiset pihaharjat ja haravat, tuhkaimuri takkaa varten... Lisäksi painepesuri on ollut ihan ykkönen mattojen pesussa ja vesipumpulla voi nostaa ilmaista vettä pihaamme rajaavasta ojasta nurtsin kesäkastelua varten.
- Koska en ole mikään superpuutarhuri ja pihanautiskeluun ovat kelvanneet mainiosti kaupungin puistopläntit, pihanhoito arvellutti. Koska pihamme ei ollut alkujaankaan mikään kukkaloistollaan huumaava kasvitieteellinen puutarha, on sen hoitoa saanut opetella ihan rauhassa. Tunnustettava on, että nurmikonleikkuu ja suurimmassa määrin lumenluonti ovat olleet Rikun heiniä, eikä juuri muusta meidän pihalla tarvitse säännöllisesti huolehtia, jollei tahdo. Tänä kesänä ollaan kuitenkin saatu jo nauttia oman maan mansikoista, yrteistä ja hyvin pienimuotoisesta kukka-arsenaalistakin! 

Sellainen romaani asumisesta tällä kertaa, ja tässä oli vasta ne jutut, jotka tulivat mieleen ihan ensimmäisenä... Kymmenen pointsia sille, joka jaksoi lukea koko vuodatuksen! Löytyykö muilta vastaavia kokemuksia?

Laukun tarpeessa

Nyt on asia niin, että minä tarvitsisin uuden arkilaukun. Arkilaukku on minulla ehdoton: en tykkää rääkätä "parempia" laukkujani päivittäin työ-koti-akselilla mukana raahattavalla tavara-arsenaalilla, joka päivästä riippuen saattaa olla kovinkin painava. Parempi pitää yksi laukku tehomyllytyksessä eikä tuhota kaikkia hitaasti, mutta varmasti. Parin viime vuoden ajan olen kanniskellut useimmiten mukanani DKNY:n tummanruskeaa laukkua, joka on toimittanut virkaansa lähes täydellisesti: se onnistuu imemään sisäänsä uskomattomat määrät tavaraa! Nahkaosat alkavat olla jo kuluneet ja kuosikin lievästi sanottuna tympii. Kyllähän tuolla vielä jonkin aikaa pärjätään, mutta uutta olen jo alkanut kuikuilla.
 
Laukkujahan maailmaan mahtuu, eikä minulla nyt mitään maailmaa mullistavia kriteereitäkään arkilaukulle ole, mutta sopivaa ei tunnu löytyvän sitten mistään. Simppeli, ruskea tai musta nahkalaukku, siinäpä se. Ehkä tärkein ominaisuus on, että laukkuun mahtuu sekä läppärini, lompakkoni (jonka pulleus ei valitettavasti johdu suurista seteleistä) että silmälasikotelo. Pitkät pätkät yritin, muttei minusta koskaan tule erillisen läppärilaukun kanniskelijaa: koneen on siis ehdottomasti mahduttava mukaan, mikä vaatii liikoja monen laukun olkahihnoilta. Kaikkein suurin mysteeri tuntuu usein olevan juuri olkahihnojen kestävyys: nykyisen laukun nahkaiset, suhteellisen ohuet hihnat ovat kestäneet ilahduttavan pitkään, kun aiemmin olen saanut melko lyhyessäkin ajassa varsinaisten läppärilaukkujen hihnat kulumaan poikki. Laukku ei myöskään saa olla mallia yliolan-salkku, vaan sen täytyy näyttää edes jokseenkin käsilaukulta, enkä mitään erityistaskuja tai pehmustuksia läppärille kaipaa. Kaiken päälle kipuraja välillä varsin kovakouraista kohtelua kokevasta arkiveskasta on pari-kolmesataa, joten kalliimmat ja herkkähipiäisimmät kassit voi ruksata haavelistalta saman tien. Liikaa vaadittu? Jaa-a, saattaapi olla. 

Tässä muutamia, jotka ovat edes hieman sinne päin:


1. Marimekon Matkuri näyttäisi sopivan tilavalta ja jämäkältä hevimpäänkin arkikäyttöön. Tästä ottaisin melkein ruskean version, koska se näyttää ainakin kuvien perusteella paremmalta ruskeana kuin mustana.
2. Ylärivin keskimmäinen DKNY:n laukku näyttää olevan parhaillaan Stockan kantistarjouksessa ja olisi näistä vaihtoehdoista edullisin. Mukavan simppelin oloinen ja sopivan suuri, mutta ehkä vähän tylsä?
3. Kolmantena ylärivissä Furlan nahkalaukku, joka on aika lailla samaa linjaa edellisen kanssa.
4. DKNY:n Bryant Par TZ Shopper -laukku näyttäisi olevan myös kantistarjouksessa, ja tässä olisi myös irrotettava olkahihna. Tässä laukussa ehkä on kuitenkin makuuni "liikaa meneillään" vielä senkin jälkeen, kun tuon tagin irrottaisi pois.
5. Meikäläisen suosikki olisi Longchampin Roseau, joka on nyt tuossa, vaikkei istu hintarajan sisälle sitten millään. Tässä on mielestäni paras muoto, pinta ja kokokin olisi sopiva.. Äsh.
6. Viimeisenä vielä Furlan laukku, jonka poimin mukaan oikeastaan kantokahvojen vuoksi, jotka näyttävät pehmeiltä ja kestäviltä. Muodosta en oikein tykkää...
 
Voipa olla taas vaikeaa pienen ihmisen elämä! Löytyykö teiltä ässiä hihasta; suosituksia simppeleistä nahkalaukuista otetaan vastaan mielellään!

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Pölinää portaikosta

Ylä- ja alakerran välillä meillä on portaat (no kenelläpä ei?). Semmoiset perusportaat: sivut valkoiset, askelmat puunväriset ja kaiteen päällä samaa puuta; askelmissa vielä mustat liukuesteet. Mielestäni aika rumat rappuset, jos totta puhutaan. Ainakin liukuesteteipit ottaisin niistä pois ja saattaisin sutia vähän maaliakin, mutta mies, joka kanssani asuu, ei ole ainakaan toistaiseksi innostunut ideasta. Jos oikein hurjaksi ruvettaisiin, vaihdattaisin pois koko portaat. Tilalle jotain kevyempää, ehkäpä?
 
 
Tuossapa ne kaikessa komeudessaan oikealla. Jos pidetään jalat maan pinnalla, koko portaikon vaihtaminen olisi täysin järjetön projekti, jota tuskin tullaan tähän kotiin toteuttamaan - kunhan haihattelen! Haave oman talon rakennuttamisesta sitten joskus tosi isona elää myös edelleen; yksikerroksista taloa tuskin tulemme koskaan haluamaan, joten ehkäpä minäkin vielä pääsen toteuttamaan unelmien portaikon? Sitä odotellessa muutama huikea portaikkototeutus ihasteltavaksi:
 









 
Onko teillä kotona joitain rakenteellisia ratkaisuja, jotka haluaisit vaihtaa toisenlaisiin?

tiistai 9. syyskuuta 2014

Syysinspiraatiota

Syysinspiraatiota, sieltä täältä poimittua, sateiseen syysiltaan! Kenties jokin näistä päätyy syksyn kuluessa meillekin?

Kuvat: 1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6 

Kuvat: 1 / 2 / 3 / 4 / 5 / 6 / 7 / 8

Mukavaa viikonjatkoa teille!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Päivä kanssani: Laiska lauantai

Eilen teki mieli pitkästä aikaa nappailla meidän päivästä ihan random-kuvia ja tehdä niistä tällainen "päivä kuvina"-tyyppinen postaus! Pidemmittä puheitta, jokseenkin tältä meillä näyttää lauantai, jolle ei olla suunniteltu mitään kummempaa menoa tai tekemistä: 



Good morning! Yksi parhaista jutuista viikonlopuissa on, kun ei tarvitse herätä herätyskellon piipitykseen, vaan saa vetää sikeitä niin pitkään kuin huvittaa ja käyttää aikaa heräilyyn vaikka tunnin. Eiliselle ei tullut ostettua mitään erityisiä aamiaistarpeita, joten aamupalaksi oli tarjolla paahtoleipää ja appelsiinimehua. Mulla ei tosin muutenkaan ole aamuisin koskaan kova nälkä, joten harvemmin sitä kummempaa aamupalaa edes kaipaa. 


Aamupalan jälkeen nappasin mukaan kissan ja jo pöydässä lukemani Terassi-lehden ja kiipesin takaisin yläkertaan lueskelemaan ja makoilemaan. Päivä lähti käyntiin siis toooodella hitaasti... En tainnut katsoa kelloa koko päivänä, mutta joskus puolen päivän jälkeen lähdettiin kaupoille: käytiin rautakaupassa hakemassa vielä muutamia pihatarvikkeita, ruokakaupassa ja muutamassa muussakin paikassa. 



Kauppareissun jälkeen järkkäiltiin vielä vähän terassia ja käytiin pienellä kävelyllä. Samalla haettiin ojanpenkalta kaisloja terassin koristukseksi. Kaupassa alkoi muuten lapsettaa, ja mun oli pakko ostaa meille kylpyankat. Mun nimikkoankkani on Seppo, Rikun ankan nimeä en viitsi tähän edes kirjoittaa...



Eilen ruokana oli lasagnea (reseptin olen kirjoitellut aikoja sitten *tänne*). Itse en tykkää yhtään niistä valmiista pussisekoituksista, joten aika harvoin tulee tuota tehtyä, vaikkei omien juusto- ja tomaattikastikkeiden duunaaminen nyt niin hankalaa ole. Mutta hyvvää siitä tulee, kuten oikeastaan kaikesta, kunhan mä maltan pysyä poissa keittiöstä ja kauhanvarresta :)


Ruuan jälkeen alkoi tehdä mieli makeaa, ja käväistiin hakemassa Filmtownista jättipussi irtokarkkeja. Ostin ruokakaupasta tuon Outi Pakkasen Rakastaja-pokkarin, minkä lueskelin iltapäivällä läpi siinä nannaa mussuttaessa. Ihan viihdyttävä lukukokemus muuten, jonka kahlaa läpi muutamassa tunnissa, vaikken nyt tuota sen suuremmin lähtisi hehkuttamaan.



Pimeän tultua kävin sytyttelemässä valoja terassille - ai että on mukavaa, kun kaikki työkalut ja muu terassilla lojunut sälä tuli siivottua pois perjantaina, ja siellä mahtuu nyt jopa liikkumaan ilman, että pelkää jatkuvasti kompastuvansa johonkin sahaan tai sirkkeliin! Päätettiin illalla kaivaa kaapista pullo kuohuvaa terassiprojektin valmistumisen kunniaksi. Ei muuta kuin kliseisesti skumppalasi kädessä poreisiin :)



Siinä ne illan viimeiset hetket oikeastaan menivät: altaassa istuskellessa ja jutellessa. Kokeiltiin myös noita ulkoroihuja, jotka ostin jo ajat sitten Granitista, enkä ole aiemmin keksinyt niille paikkaa. Ne sattuivat olemaan melkein samaa sävyä terassin kanssa ja pimeässä olivat aika mageet tuossa terassin päädyssä! Kaislapuskakin näytti aikas kivalta liekkien valossa... Siinäpä se lauantai oikeastaan oli: tällä keraa pelkkää rentoilua kotona, mikä työviikon päätteeksi on enemmän kuin tervetullutta. 

Kuinkas teidän viikonloput ovat sujuneet?