lauantai 27. kesäkuuta 2015

Filippiineillä, pt 1

Heippahei, ja terveisiä Filippiineiltä! Viime sunnuntaina lennettiin takaisin Suomen "kesään", ja olisikohan nyt korkea aika rustata matkapostausta? Koko reissua kun en viitsi yhteen postaukseen ympätä - sen verran roimasti kirjoitushammasta kolottaa, että tekstiä saattaa tulla pienen romaanin verran. Kuulumisista nyt vielä sen verran, että ollaan tässä viikon aikana nautiskeltu lähinnä pihaelämästä yllättävänkin hyvissä säissä muutamaa sadepäivää lukuunottamatta: meidän koti kun on sellaisessa "kuopassa", että heti lämpenee takapihalla, jos aurinko pääsee yhtään pilkahtamaan pilviverhon takaa. Mutta nyt siihen reissuun - yritän ympätä ajatuksenvirran joukkoon hintatietoja, suosituksia ynnä muuta "hyödyllistä" tietoa, mitä tarttui mukaan tältä reissulta, jos joku kyseiseen maailmankolkkaan reissua suunnittelee!

Kesäkuun toisena päivänä startattiin kohti Manilaa. Lennettiin Turkishilla suunnilleen kolmen tunnin mittaisella pysähdyksellä Istanbulissa, ja matkustusaikaa kului suunnilleen vuorokauden verran - näistä syvästi vihaamaani lentoaikaa rapiat 15 tuntia. Istanbul oli onneksi tuttu kenttä, joten fasiliteetit olivat tiedossa, ja täräytettiin oikeastaan suoraan koko myöhäisillan stop-overin ajaksi loungeen. Manilaan saavuimme alkuillasta, ja väsymyksestä puolikuoliaina nappasimme lentokenttätaksin hotellille. Mulla ei ole mitään muuta pahaa sanottavaa koko Filippiineistä, paitsi lentokenttätaksit, nuo ryöstöhintaiset pirulaiset. Lähellekään normaalitaksaa ei ole mahdollista päästä edes loistavilla tinkaamistaidoilla näiden monopolia pyörittävien kulkupelien kanssa, vaan on joko käveltävä pois lentokenttäalueelta tai otettava jokin julkinen kulkuneuvo kauemmas. Mukavuudenhaluissamme maksoimme tuon älyttömältä tuntuvan hinnan, hampaita kiristellen tosin. Illalla jaksettiin lähinnä vain käydä syömässä, ja sen jälkeen päästiin hetkeen, joka on itselleni aina alkumatkan kohokohta: oon aina ihan huumassa, kun pitkän matkustusrupeaman jälkeen pääsee nostamaan jalat ylös ja istumaan parvekkeelle vinkkulasin kanssa. Se on vaan mulle huippufiilis: ollaan vihdoin perillä ja mihinkään ei ole kiire, hengittelee vaan kuumankosteaa ilmaa, fiilistelee pimeää iltaa ja kuuntelee ja tuoksuttelee uutta paikkaa ympärillä.


Heti seuraavana päivänä nakkasimme rinkat takaisin selkään ja lähdimme uloskirjautumisen jälkeen kohti kotimaanterminaalia. Viime reissusta Filippiineille on ehtinyt kulua jo miltei kymmenen vuotta, mutta mielessä oli edelleen hataria muistikuvia terminaalista, joka jäi silloin mieleen sysip*skana ja toimimattomana: sen suuremmitta odotuksitta lähdettiin siis viettämään useampi tunti Ninoy Aquinolle odotellen myöhäisiltapäivän lentoa kohti Palawania. Mutta sehän yllätti vallan positiivisesti! Lensimme Cebu Pacificilla, joka lähti T3:sta - lentokentällä on tietojeni mukaan ripoteltuna neljä terminaalia, joista T3 lienee uusituin. T3 oli todellakin iloinen ylläri: terminaalin "yleinen osa" ennen turvatarkastuksia oli siisti ja miltei kiilteli uutuuttaan, ja yläkerroksesta löytyi jos jonkinlaista kahvilaa, kauppaa ja ruokapaikkaa - siellä tappoi aikaa mieluusti sen useamman tunnin odotteluajan, etenkin kun olin varautunut huonosti ilmastoituun, nuhjuiseen kokolattiamattoh*lvettiin, jossa tuurilla saattaisi olla yksi ylihintainen kahvila.


Manilasta suuntasimme siis Palawanin saarelle pääkaupunkiin Puerto Princesaan, minne lensi puolessatoista tunnissa. Puerton lentokenttä sijaitsee miltei kaupungin keskustassa pääkadun varrella, joten tricycle-kyyti miltei minne vain on suht edullinen - suomieurolla pötkii jo pitkälle. Useimmat ravintolat, kaupat ja majapaikat sijaitsevatkin lentokentälle päättyvän, joidenkin kilometrien mittaisen Rizal Avenuen varrella tai välittömässä läheisyydessä, joten liikkuminen jalan tai trikellä on helppoa ja edullista. Itse olimme arponeet majapaikaksemme kuitenkin Go Hotels-ketjun hotellin muutaman kilometrin päässä keskustasta. Go Hotels tarjoaa Omppuhotellien tyyppistä, huokeaa majoitusta sloganilla "A place for every Juan". Huone taisi maksaa vähän päälle kympin yöltä, mikä ei mielestäni ollut lainkaan paha ihan oikeasta, siististä ja ilmastoidusta hotellihuoneesta, peukku siis sille. Hotelli sijaitsi myös hiljattain valmistuneen, Palawanin ainoan jättiostoskeskuksen, Robinsons Placen, naapurissa, joten sekin "nähtävyys" tuli koluttua iisisti läpi.


Vietimme Puertossa ainoastaan yhden kokonaisen päivän, jonka päätimme pyhittää suurilta osin univeloista ja hienoisesta jet lagista toipumiseen - suuremmat aktiviteetit jäivät siis tältä osin kokematta. Monet ottavat täältä päiväreissun esimerkiksi Honda Bayn saarihyppelyille tai Underground riverille - me ajattelimme saavamme kylliksi saarielämää reissun edetessä, joten jätimme väliin ja kiertelimme lähinnä Puertossa. Kovin pitkää aikaa en suosittele kaupungissa viipymään, sillä se on lähinnä kauttakulkuspotti hienompiin maisemiin muualla saarella. Juurikaan mitään mullistavaa nähtävää kaupungissa ei ole, mutta mahansa saa täyteen ravintoloissa, ja mikä tärkeintä: pankkiautomaatti. Palawanin ainoat automaatit kun ainakin toistaiseksi sijaitsevat Puerto Princesassa, joten nostot kannattaa tehdä fiksusti. Raha-asioista myös sen verran, että ainakin tällä hetkellä euron kurssi on melko surkea: eurolla osti noin viisikymmentä peso(st)a riippumatta paikasta. Lentoasemilla kurssi oli vielä surkeampi, noin 45 PHP:n paikkeilla, ja automaateissa himpun alle 50 PHP.



Seuraavana etappina meillä oli San Vicente, eikä meillä totta puhuen ollut mitään käsitystä siitä, kuinka päästä paikalle. Monet pysähtyvät Port Bartoniin matkallaan kohti El Nidoa, mutta olimme sattuneet bongaamaan niin kivannäköisen majapaikan, että homma oli sillä sinetöity. Pyydettiin siis apua hotellin henkilökunnalta, joka oli vähän pihalla siitä, miten siirtyminen kannattaisi suorittaa: yrittivät koko illan ottaa selville, mitenköhän San Vicenteen pääsisi ja säätää meille paikkoja johonkin San Vicenteen lähtevään vaniin, ilmastoituun minibussiin. Lopulta yhden jälkeen yöllä tuli soitto huoneeseen: viideltä aamulla ehkä lähtisi van - joo ei kiitos, luotettiin mieluummin tuuriin ja lähdettiin hieman inhimillisempään aikaan, kasin jälkeen aamulla, kohti San Josen terminaalia, josta ehkä lähtisi busseja kohti määränpäätämme. Lopulta kaikki sujui ihan mainiosti: tricycle-kuski heitti meidät suoraan San Vicenteen starttaavan bussin eteen, odoteltiin tunnin verran ja sitten oltiinkin jo tien päällä. Bussimatka itsessään oli jo jonkinasteinen elämys: ilmastoimaton ja ikkunaton, täpötäyteen pakattu kulkupeli, jonka vaihteisto reistasi etenkin ylämäissä, ja sitä pysähdyttiin ropailemaan tien varteen tämän tästä. Perille kuitenkin päästiin; hitaasti, mutta varmasti.



Suunnilleen kuuden tunnin köröttelyn jälkeen saavuimme määränpäähän: iloisena yllärinä vielä bussipojat heittivät meidät yskivällä dösällä suoraan hotellin eteen, vaikkei se kenties ihan reitille sattunutkaan. Hotelli, Peace and Love Resort, oli kenties kukkulan korkeimmalla kohdalla ja tarjosi huikeat maisemat San Vicenten lahdelle, mukavimmin tarkkailtuna paikan jyrkänteen reunalla sijaitsevasta infinity-altaasta. Olimme perillä jälleen vain pari yötä, joten otettiin iisisti, lueskeltiin kirjaa riippumatossa parvekkeella, uiskenneltiin ja käytiin tutkimassa pientä San Vicenteä - lomarentoilua parhaimmillaan, sanon minä!

Nyt taidan lopettaa tarinoinnin tältä erää tähän, ja jatketaan seuraavalla kerralla reissumme kohokohtaan: päiviin todellisella paratiisisaarella! 

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Lomafiilis

Heissan taas pitkästä aikaa!

Täällä alkaa olla ihan totaalinen lomameininki: eilen illalla pudotettiin auton ja kodin avaimet isoveikalle, tulosteltiin varauslappusia ihan varmuuden vuoksi, pakkailtiin rinkkoja ja tänään illansuussa otetaan nokka kohti Filippiinejä. Ei paha kesänaloitus, ei laisinkaan! Meidän reittihän kulkee siis seuraavasti: ensinnä Istanbulin kautta Manilaan, siitä lento Palawanin saarelle Puerto Princesaan ja saaren kiertelyä muutama viikko, minkä jälkeen vice versa. Aluillaan oleva sadekausi saattaa päästä yllättämään reissaajan, mutta eipä ainakaan pitäisi tulla kylmä!


Rinkka ja läppäri eivät sovi mun pääkopassani yhteen ainakaan näin muutaman hassun viikon reppumatkalla, joten reissuun lähdetään pelkkien kännykänruppanoiden voimin. Ajattelin kuitenkin herätellä henkiin jo ajat sitten pölyttymään jäänyttä Instagramiani (koska siellä itse tykkään seurata kaikkein mieluiten muiden matka- ja lomakuvia, vaikka ihan surkea sitä sydännappulaa painelemaan olenkin) ja täräyttää sinne kaikenlaista matkan varrelta, kunhan sopiva wifi-verkko sattuu kohdalle. Klikatkaa siis ihmeessä *tänne*, jos lomakuvat kiinnostavat :)

Loistavaa kesäkuun alkua kaikille, nähdään Instagramissa ja sitten kesä-heinäkuun vaihteessa jälleen täällä blogin puolella! Aiheita on takataskussa vaikka millä mitalla, ja matkan jälkeen toivon mukaan myös aikaa ja inspiraatiota postailuun :)

torstai 30. huhtikuuta 2015

Vapputerkkuja!

Yllättävänkin aurinkoisen vappuaattoiltapäivän jälkeen ajattelin tulla tänne rikkomaan blogihiljaisuuden vielä tämän kuun aikana ja toivottamaan kaikille mainiota vappuvapaata! Meillä aatto on sujunut lähinnä omalla pihalla rentoillen: Helsingin keskustan ihmisvilinä ei enää oikein jaksa houkuttaa... Ja mikäpä siinä ollessa: ensimmäistä kertaa tänä keväänä terassilla tarkeni paitahihasillaan kirjaa lukien miltei iltaan saakka! Meidän varsinaiset vappupaardit ajoittuvatkin huomiselle; hankittuna on niin kuplivaa, brunssievästä kuin vähän myöhemmän iltapäivän lätkämatsimässyä sille sekalaiselle joukolle, joka lienee huomenna suuntaamassa meille vapunpäivän viettoon... Pihakin alkaa olla jo miltei kesäkunnossa huomisia ja muitakin tulevia pihakekkereitä varten :)



Mukavaa aattoiltaa kaikille!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Melkeen kesä!

Jos jätetään kaljut puut ja harmaa nurmikko huomiotta, tänään päivällä tuntui kesä olevan askeleen lähempänä. Tarkenipa tuolla "aurinkoterassilla" istuskella lukemassa kirjaa pitkälle iltapäivään, kun lämpömittari hätyytteli jo ihan säällisiä kevätastelukemia... Terassit ja piha alkavat olla jo pesua vaille valmiina kesähengailua varten - on tätä muuten odotettukin! 



Nuo Ikean muovituolit tosin saavat siirtyä taas puron varren terassille, sillä niissä on hullun huono istua - tänäänkin levittäydyin mieluummin pehmusteiden kanssa terassin kannelle nautiskelemaan auringosta. Mun ykkösvalintani olisivat edelleenkin kansituolit, mutta saa nähdä, mitä tässä keksitään :)

Aurinkoisen keväistä viikonlopunjatkoa itse kullekin!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Pääsiäisloma!

Pääsiäisloma: mikä ihana syy hengähtää reilun viikon verran Turku-Helsinki-välin ravaamisesta! Tämä pääsiäislomalainen toivoisi kovasti keväistä auringonpaistetta edessä häämöttävään pitkään viikonloppuun, mutta kovin heikolta sääennusteiden perusteella vaikuttaa. Toivon mukaan edes alkuviikosta sitten! Koska piha on tällä hetkellä maanantaina sataneen, päälle viisisenttisen lumi/loskakerroksen alla ja vaikuttaa vallan talviselta, mikäpä olisi parempi tekosyy fiilistellä tulevaa kesäkautta männävuotisten pihakuvien muodossa? Ennen harmillista lumihyökkäystä ehdittiin jo hyvään vauhtiin pihan talviteloiltaan saattamisessa: piha ja terassit on siivottu, nurmikko kalkittu ja lannoitettu, ja mikä tärkeitä - grilli on valmiina tulevia koitoksia varten! Enää uupuvat ne ensimmäiset kunnolliset kesäkeittiökelit.





Pihasuunnitelmia tällekin kesälle riittäisi vaikka millä mitalla ja jos jonkinlaisissa mittasuhteissa, tosin tuo käytännön toteuttajapuolisko ei viime kesän terassihärdellin jälkeen ole kovinkaan innostunut minkäänmoisista pihahankkeista. Alaterassin kupeessa olevan nuotiopaikan/puugrillin päivittämistä Riku kuitenkin jo itse ehti hieman pähkäillä, ja myös etupihan varaston takana olevalle "takkapuunsäilytysalueelle" hänellä lienee suuria suunnitelmia... Muuten täytynee tyytyä tällä erää pihan puolella sellaisiin hommiin, joista kykenen selviytymään pääosin omin kätösin ilman suurempia nikkarointiapuja. Vähän ilmeen freesaamista ja pihakalusteiden paikkojen pyörittelyä nyt ainakin?





Mitään huimia lomajuonia ei olla tälle pidennetylle viikonlopulle hierottu; mitä nyt vähän kavereiden tapaamista, sukulointia, hyvää ruokaa ja juomaa tiedossa. Filippiinien-reissu häämöttää jo lähihorisontissa (kaksi kuukautta nyt ole aika eikä mikään), joten reissusuunnitelmat ja -säästöt menevät tällä hetkellä pitkälti siihen osoitteeseen: en malta odottaa! Ja sieltä sitten sopivasti heinäkuun helteisiin...

Leppoisaa pääsiäisenodotusta sinne ruutujen taa! Onko teillä suuria lomasuunnitelmia?

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Alkuviikon terassi-inspiraatiot

Viime viikko näytti jo varsin lupaavalta aurinkoisten päivien suhteen, ja otettiin varaslähtö piha- ja terassikauteen viikonloppuna siivoamalla piha kevätkuntoon sekä pesemällä ikkunat. Grillikausi jäi vielä korkkaamatta tällä erää, mutta eiköhän senkin aika ole pian - ei anneta tämän alkuviikon kurjan sään masentaa! Olen nyt useampana päivänä päätynyt fiilistelemään eritoten grillin ympärillä pyöriviä, kesäisiä piha- ja terassikuvia, ja niitä tonkiessa tunnun alati päätyvän Röshultsin sivuille. Jos itselläni olisi useampi tuhatlappunen turhan panttina sijoitettavaksi terassiin ja kesäkeittiöön, jotain tällaista simppeliä ja kevyttä ilmaantuisi meidänkin pihallemme: 








Mukavaa alkanutta viikkoa - toivon mukaan se vielä tästä keväisemmäksi muuttuu!

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lattiavalaisinpohdintoja

Taas on viikko vierähtänyt ohi niin nopsaan, ettei tosikaan! Onneksi ensi viikolla on vähän rauhallisempi tahti ainakin tuota Turku-Helsinki-välin ramppaamista ajatellen, joten blogillekin ehtii suoda muutaman ajatuksen enemmän. Olen nyt viime viikot lueskellut joka päivä opiskeluihin liittyviä juttuja, ja huomannut siinä iltahämärissä paperipinkkojeni kanssa sohvannurkassa istuskellessani olohuoneessa ärsyttävän puutteen: valoa ei vain ole tarpeeksi. Puolihuolimattomasti lehteä selatessa tai tietokoneen valaistua näyttöä tuijottaessa ei ole aiemmin tullut panneeksi kunnolla merkille, kuinka hämärä tuo olohuoneen toinen sivu onkaan - silmät väsyvät tosi nopeasti ja papereita saa jatkuvasti käännellä ja väännellä asentoihin, joissa kattolampun valo osuisi niihin parhaiten. Kirkkaampaa polttimoa en halua olkkarin lamppuun hankkia, joten paras ratkaisu silmäparkojakin ajatellen olisi hankkia sohvan taakse jäävään tilaan jalkalamppu. Koska tila on varsin pieni, lampun pitäisi olla ilmeeltään suhteellisen keveä. 

Louis Poulsenin AJ on lempivaihtoehtoni ja sellaisen hankkimista olen pyöritellyt mielessäni jo vuosikaudet, mutta tämänhetkiseen budjettiin niin AJ kuin toinen lempparini, Jieldén Loft, taitavat olla auttamattomasti liian hintavia. Kelpo vaihtoehtoja astetta edukkaamassa hintaluokassa voisivat olla Watt & Veken Miller -lattiavalaisin tai Artemiden Tolomeo Lettura. Onneksi toisaalta illatkin pitenevät kesää kohti pitenemistään, mutta lisävalaistus ei liene koskaan huono idea?

Leppoisaa lauantain myöhäisiltaa kaikille!

torstai 5. maaliskuuta 2015

Kellot kollaasissa

Työ- / vierashuoneeseen olisi hyvä saada vihdoin ryhtiä, sillä tällä hetkellä sinne on lähinnä hylätty tavaroita, jotka eivät ole onnistuneet löytämään paikkaansa muualta. Vakaana aikomuksenani olisi kevään mittaan uudistaa tuota kodin laiminlyötyä kolkkaa edes hieman viihtyisämmäksi. Uudistusbudjetti tosin on todella pieni, jollei jopa olematon, joten muutosta pitäisi saada aikaan pienillä asioilla. Miksei siis aloittaa esimerkiksi seinäkellosta? Olenkin selaillut Society6:n huokeita printtikelloja - kolmellakymmenellä dollarilla irtoaisi ihan kivannäköisiä kelloja:


Ylärivillä: 1 // 2 // 3
Toisella rivillä: 4 // 5 // 6
Kolmannella rivillä: 7 // 8 // 9
Alarivillä: 10 // 11 // 12

Ihanaa, pian alkaa viikonloppu! Tämä viikko on ollut itselläni ihan hullunmyllyä, kun on tullut näemmä haalittua kaikenlaista tehtävää niin paljon, etteivät vuorokauden tunnit tunnu riittävän mihinkään... Ensi viikko vielä yhtä juoksemista, mutta sitten toivottavasti vähän helpottaa. Mutta eipä kai tässä muuta kuin mukavaa perjantain odotusta!

lauantai 28. helmikuuta 2015

Herrashenkilön kotihaave numero uno

Meillä ollaan tässä hiljattain mietiskelty hieman telkkariaiheita. Tällä hetkellä tv-nurkkauksessa kököttää 40-tuumainen töllötin, joka kuulemma on auttamattomasti liian pieni. No, totta puhuen itsekin olen huomannut erityisesti pelatessa (joo, tämä täti pelaa Pleikkaria...), että tekstejä saa sohvalta käsin tihrustella miltei suurennuslasi kädessä. Eli 50-tuumainen tai hippusen kookkaampi näköradio olisi jossain vaiheessa hankintalistalla - ei nyt mitään överisuurta kuitenkaan.


Siitäpä päästään taas mieluisiin sisustushaasteisiin; eihän tuota vanhaakaan viitsisi heittää komeroon homehtumaan, joten oiva sijoituspaikka sille saattaisi olla makuuhuone. Itse tosin olen makkarin suhteen vähän elektroniikkanatsi ja puolestani kaikki elektroniset vempeleet herätyskellona toimivaa kännykkää lukuunottamatta saisivat painua hiiteen nukkumatilasta, mutta tässä olisi kuitenkin hyvä tekosyy purkaa makuuhuoneesta turhaksi osoittautunut vaatekaappi ja saada sinne lisätilaa. Vaikka itse en ole järin innostunut televisiosta makuuhuoneessa, kyseessä lienee win-win tilanne: Riku saa makkariin telkan ja minä saan astetta avaramman makuuhuoneen? Ylijääville liukuoville minulla olisi myös valmiina jo selkeä suunnitelma: niitä voisi hyödyntää kodinhoitohuoneessa ja piilottaa niiden taakse ruman ilmanvaihtokoneen sekä pyykkikoneen ja kuivausrummun, jahka vain huonekorkeus natsaa.



Myös tv-nurkassa täytyisi tehdä perustavanlaatuisia muutoksia, sillä isompi töllötin tuskin mahtuisi nykyiseen ratkaisuun. Riku kuitenkin lupasi ratkaista, kuinka telkkarin saisi kiinnitettyä seinään edes suhteellisen esteettisen näköisesti.. Jonkinlainen tv-tasontapainen täytyisi noille pakollisille tilpehööreille kenties kehittää, sillä television välittömässä läheisyydessä majailevat pelikonsolin lisäksi keskikaiutin ja Elisa-boksi - karsittu on rankalla kädellä, mutta nuo kolme vain ovat ja pysyvät. Kivannäköinen taso on muutenkin ollut hakusessa herra ties kuinka kauan, mutta sopivaa ei ole vielä sattunut silmään - se saisi olla matala, suhteellisen kapea ja eritoten simppeli, mitään kaappiratkaisuja tai kummempaa säilytystilaa ei tuohon pikkunurkkaan kaivata.

Kuvat Bang & Olufsen + Loewe: 1 // 2 // 3 // 4

Ihan näillä näppäimillä ei kuitenkaan olla ostoksille säntäämässä, joten aikaa punoa erilaisia juonia olohuoneen päänmenoksi on enemmän kuin tarpeeksi. Mun puolestani samaan konkurssiin voisi tosin uudistaa myös jo aikansa eläneen kotiteatterisysteemin... Mikäs näitä näitä odotellessa ja haaveillessa!

perjantai 27. helmikuuta 2015

Friday night chill

Perjantaipäivä on mennyt ohi kuin hujauksessa - aloitin juuri eräässä mielenkiintoisessa projektissa, ja omaa osuuttani suunnitellessa ja pähkiessä aika lentää. Nyt olisi kuitenkin aika ripustaa virtuaaliset työhansikkaat naulaan ja käydä viikonlopun viettoon! Luvassa jälleen varsin chilli viikonloppu, sillä Riku viettänee suurimman osan valveillaoloajasta ylitöissä, enkä minäkään ole jaksanut hieroa kasaan sen suurempia suunnitelmia. Eipä sillä, että muutenkaan viikonloppuja tulisi suunniteltua minuuttiaikataululla; jostain syystä useat etukäteen sovitut menot alkavat maistua usein lähdön hetkellä puulta - multa ehkä puuttuu jokin vapaa-ajan organisointigeeni, kun kaikki kiva pitää aina tehdä tässä ja nyt? (Sori, kaverit...)





Rennonletkeää viikonloppua vaan itse kullekin! Löytyykö teiltä suuria suunnitelmia helmikuun viimeisille päiville?

torstai 26. helmikuuta 2015

Terassihaaveita

Mitä luulette, onko vielä liian aikaista ryhtyä haaveilemaan kevään terassi- ja pihakeleistä? Ollaanhan jo miltei maaliskuussa, joten ainakaan pieni fiiliskuvien pläräily ei haitanne mitään? 



Viime vuonna alaterassin valmistuminen altaineen venyi jo syksylle, joten kummemmin ei lähdetty sitä edes laittamaan. Täksi kesäksi haluaisin tehdä siitä kunnon löhöily- ja auringonottoalueen, sillä kyseinen paikka on ehdottomasti paras tontillamme, sillä aurinkoa riittää poutapäivinä pitkään iltaan saakka. Jo useamman vuoden olen haaveillut simppeleistä kansituoleista, joissa olisi mukava lueskella kirjaa ja siemailla kylmää juomaa - jokohan tänä vuonna saisin Rikunkin innostumaan tästä ratkaisusta? Ne olisivat myös sopivan kevyet kooltaan kompaktille alaterassille, ja helppo taittaa säilöön talvea varten, meillä kun tuota pihakalusteiden säilytystilaa on varsin hintsusti. Myös tunnelmavalaistukselle kaikilla terasseilla ja pihalla tulee varmasti jälleen uhrattua ajatus jos toinenkin kesän lähestyessä, samoin kuin kasveille.

Kuvat: 1 // 2 // 3

Yläterassilla tuskin suurempia muutoksia tulee tapahtumaan, paitsi sohvaryhmän kulahtaneille päällisille pitäisi tehdä jotain. Uusia tuskin raaskin ostaa/teettää, joten olen pohtinut niiden värjäämistä mustiksi. Mikä lienee paras tapa moiseen - pesukoneessa olen joskus jotain t-paitoja värjäillyt, mutta miten käy tällaisille vähän isommille ja tuhdimmasta matskusta valmistetuille kankaille; mahtavatkohan värjäytyä kunnolla ja kokonaan? Jos joltakulta löytyy hyviä vinkkejä, huikatkaa ihmeessä kommenttiboksin puolelle! 

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Tänään olohuoneessa

...luetaan tenttikirjoja, juodaan kuumaa omena-kanelikeittoa ja mietitään perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuten missä kumman mielenhäiriössä tulin vuosia sitten valinneeksi sivuaineeksi yritysjuridiikan. Eipä tässä siis ihmeempiä. 






Kivaa keskiviikkoiltaa kaikille!

perjantai 20. helmikuuta 2015

Lasitaloja maailmalta

Jokohan sitä uskaltaisi väittää, että elämä alkaa voittaa flunssan? Kuume on onneksi pysynyt poissa viime päivät, mutta mitään kovin tähdellistä ei ole tullut tehtyä, kun jo kaupassakäynti on tuntunut kovan luokan voimainponnistukselta. Pidän sormet ja varpaat ristissä, ettei tällaista tautia siunaannu vaivoikseni enää ihan lähitulevaisuudessa; influenssakohan tämä lie? Tämä viikonloppu on tarkoitus joka tapauksessa olla todella hissukseen ja rauhassa ja yrittää päästä eroon kaikista taudinrippeistä... Ja mikäpä parempaa tekemistä iisiin perjantai-iltaan kuin unelmatalojen selailu? Tässä siis jälleen talokarkkia maailmalta:





John Robert Nilsson Arkitektkontorin Överby-talo Värmdössä, Ruotsissa voisi maisemiensa puolesta olla koti-Suomessa... Ja millaisella paikalla, huh! Oma haaveeni numero yksi on edelleen oma koti kalliotontilla. Tässä vapaa-ajankodissa itse ihastun etenkin terassiin ja tuohon ihanaan ulkotakkasyvennykseen.




Haro Architectsin House T Salzburgissa vaikuttaa ihanan valoisalta, ja näyttää muiden talojen kattojen ylle rinteeseen rakennettuna esimerkkiä siitä, millaiselle paikalle melko tiheästikin rakennettuun ympäristöön voi tällaisen toiselta puoleltaan varsin avoimen ratkaisun rakentaa. Tykkäsin myös talon puuverhoilusta ja betonijalustaisesta takasta. 



Kanadalaisessa Campos Leckie Studion Ocean Park Housessa kiinniten eniten huomiota sisääntulon edustalla olevaan, jättisuureen laattaan (vai mitä lie tuo ratkaisu onkaan) sekä vaaleansävyiseen terassilaudoitukseen. Eivät kumpikaan ehkä ideaaliratkaisuja Suomen ilmastoon, mutta saahan sitä haaveilla? Ja eihän sitä ikinä tiedä, mihin päin maailmaa sitä tulevaisuuden unelmataloa lähdetään rakentamaan, hahhah...




Central De Arquitecturan Casa La Punta Meksikossa taas yhdistää kahta lempimateriaaliani: betonia ja lasia. Hiemanko messevä alakerran oleskelutila? 

Lasilaatikot ja betonimöhkäleet miellyttävät silmää edelleen, minkäs sille mahtaa. Mukavahan näistä on haaveilla, vaikka tavallisen palkansaajan kukkarolle moisten pytinkien rakennuttaminen saattaakin olla varsin utopistinen ajatus... Lottovoittoa odotellessa itselleni ainakin riittää mainiosti tämä nykyinen köyhemmän miehen versiomme lasiseinäisestä asumuksesta :)